perjantai 26. lokakuuta 2012

Uusinta mittaus..

Sf-mitta ei ollu kuulemma kasvanu tarpeeksi lääkärin mukaan..

Uusinta mitta otettiin eilen. Mitta oli kuitenkin neuvola tädin mukaan kasvanut, ei ollut huolissaan asian suhteen, mutta koska lääkäri oli erikseen kirjoittanut, että olisi asia vielä hyvä tarkistaa ultrassa (että vauva on kasvanut/kaikki on hyvin) niin neuvolan täti varas saman tien sit ajan tk:n lääkärille ja ultraan, kun sattui olemaan parin viikon sisään vapaita aikoja. Saadaan sit ainakin varmistus kunnolla, että kaikki on kunnossa ja päästäänpä näkee pikkunen patonki vielä.. Samalla nähdään et miten päin se siellä viihtyy, osaapahan sit taas paremmin itekin sanoo et tuo kova on pää ja tuo peppu.. Nyt ne tuntuu toinen oikeassa ja toinen vasemmassa kyljessä..



Tänäänkin maa oli aivan valkoinen, jo kolmatta kertaa tällä viikolla! 
Tässä vielä jännätään että pääseekö isi kotiin, kun työautossaan on vielä kesärenkaat ja matkan viimeiset pari kilsaa on ylämäkeä, sohjoa ja lunta.. 
Talvi tulee, talven mukana matka joulua kohti alkaa 
(tänään tein porkkana-bataatti- ja lanttulaatikot valmiiksi pakkaseen odottamaan..) 
On aikomuksena tehdä mahdollisimman paljon jo etukäteen, jottei sitten tartte jouluna ressata!
Joulun lähestyessä myös matka mahan kasvatuksessa käy vähiin.
10 viikon päästä meillä on jo nyytti sylissä!
AIVAN IHANAA!!




keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Rv 28

Ei se kuulemma ole mittauksen mukaan kasvanu yhtään, mutta miltäs se kuvissa näyttää??
Mahan uusin nimitys on pikku-patonki. Se jäi lasten mieleen kun luin jostain raskausviikko kohdasta (olikohan jo viikolla 26 tai 27), että tällä viikolla vauva on noin puolikkaan patongin mittainen..

Nyt molemmat puhuu patongista ja kyselee miten päin patonki on.. Ei hätää, patonkia ei lapsen nimeksi kuitenkaan väännetä..

rv 28+4

rv 28+5
Huomenna sittne mittauttaa mahan kokoa uudestaa, jos ei oo mittaa nvl tädin mukaan tullu lisää niin sit eessä on ultraus ja varmistus, että pikku-patonki siellä kasvaa.. Ja että miten päin siellä sitten ollaankaan. Epäilen ite et siellä pyöritään ihan kärrynpyöränä miten sattuu, sillä hetkittäin tuntee ihan selvästi että potkut tulee oikeaan kylkeen, mutta jotain muuta työntyy (käden/pää) vasempaan kylkeen. Hetkittäin potkut tulee edelleen suoraan alaspäin ja silloin rintalastan alla tuntuu ihan selvä pää. Muutaman kerran olen vain tuntenut potkuja kylkiluissa tai ylempänä, edelleen pääsääntöisesti potkut tulee kaikki  suoraan alas tai kylkiä alemmas sivuille..

Kaveri on vilkas liikkeissään ja möyrintää tuntuu aika ajoin. Enää ei pysty sanomaan tiettyjä aikoja, jolloin möyryää, kuten viikko sitten, mutta liikkeet on silti voimistuneet ja välillä ihan sattuu kun toinen heittää volttia.

Selkä on vielä mukana ja yhtenä kappaleena. Nivusen kipu on osittain helpottanut, mutta palaa aina silloin tällöin muistuttamaan itsestään, ettei aioa helpotta luovuttaa. Selkä taas on hetkittäin niin hyvä, että kävelen jopa ilman vaappumista, jalkakin tulee mukana. Toisinaan sängystä ei päästä ylös ja sohvalta nousu on valtavan tuskan ja punnertamisen takana. Ähinää, puhinaa ja puuskutusta kuuluu jatkuvasti, mies jo vitsaili etten voi tulla leikkii piilosta lasten kanssa, kun ne kuulee jo kaukaa missä oon tai mihin oon menossa.. Ähinä-puhina tosin osittain johtuu siitä, että päällä on nuhan poikasta, joka verotta hiukan energiaa ja voimia. Olen ylpeä itsestäni, jos saan päivän aikana edes jotain tehtyä, tosin usein se kostautuu sitten illalla, kun istahdan sohvalle. Tuolissa istuminen on tuskaa, selkä ei kestä istumista tällä hetkellä ollenkaan, ruoankin oon syöny pari päivää seisaaltaa, kun jostain syystä toi kovalla tuolilla istuminen alkaa sattumaan heti..




..pysähtyykö aika..?

Maalla on niin hiljaista..

 

  Kun katsoo ikkunasta pihalle ja vastassa on ensin kirkas ja kylmä syksyinen aamu, 
voiko odottaa tai edes olettaa, että hetkeä myöhemmin tuo kirkkaus on peittynyt sakeaan sumuun?


Tuvassa on vain pienet jouluvalot päällä, keittiössä talon isäntä keittää aamupuuroa ja kahvin tuoksu leijailee makuukamariin. Tuuli ulisee lattialankkujen välissä ja lämpölaite puskee lämmintä ilmaa sisälle.


 Maalla eletään oikeasti hetkessä. Ei ole kiire mihinkään, ollaan vaan tässä ja nyt, niin kuvittelin itse.
Mies ja hänen perheensä on erimaata: aamulla pitää nousta aikasin, hommat alkaa heti herättyä ja pihalla pitää olla touhuamassa vähintään puolet päivästä. He ovat tottuneet kiireiseen maalaiselämään.


 Ei tällaisessä maisemassa voi pitää kiirettä.. Sielun on annettava levätä. Masu-asukki rauhottui ja keuhkot täyttyivät raikkaasta ja puhtaasta ilmasta. Oli pakko vain olla hetki paikallaan ja kuunnella lintujen viserrystä lähipuissa. Ei tällaistä hetkeä saa kotona, vaikkei me ihan kaupungissa asutakaan, naapuri on silti ihan vieressä, ei tietoakaan täydellisestä rauhasta, hiljaisuudesta tai miettimistä että onko aika pysähtynyt, kun puun lehtikään ei värähdä..



Jo vuosia sitten tästä navetasta ovat eläimet lähteneet. Sillon ennen piha täyttyi eläinten äänistä, touhuavista lapsista ja kiireen keskellä juoksevista talon isännistä. Pihalla on hiljaista, sillä vahtikoirakin sai pari vuotta sitten paremman paikan reunan tuolta puolen. Vanha navetta seisoo silti ylväänä paikallaan. Maali rapiseen nurkissa, ovet harmaantuvat ja ikkunoissa on enemmän hämähäkin seittejä kuin päivän valoa.
 Vanha talo seisoo vielä paikallaan.
Vintille ei ole enää mitään asiaa, lattia ei kestä kävelyä, mikäli siellä sellainen vielä paikoillaan on.
Nurkista vetää, kuisti on kolkko ja kylmä. Lämmintä vettä ei tule sisälle ja saunan virkaa toimittaa löylyhuone navetan perällä.
Autuaat 100 vuotta talo on silti palvellut perheitä useassa polvessa ja kuullut jos jonkin moista. 
En enää tiedä monesko sukupolvi on menossa, mutta tällä hetkellä talossa elää silti sopuisasti kolme eri sukupolvea. Lapset ovat alkaneet pelkäämään taloa. Tuulen ujellus on pelottavaa yöllä. Hiirien juokseminen seinien välissä saa vetäisemään peittoa korkeemmalle korviin ja pikku hiljaa alkaa seinät notkumaan vanhuuttaan, lattia laineilee epätasaisuudesta ja mitään ei kannata enää edes koittaa korjata, sillä jos yhteen koskee, voi pian koko talon romahtaa.. Vanhassa on tosin se oma viehätys, jos sellaisesta tykkää.. Minä hieman vierestan tätä käsitystä, vielä 10v mukana olon jälkeenkin.


Miehen vanhemmat asuvat täällä vielä, mutta on pakko ollut heitäkin jo pehmittää ajatukseen, että joskus on ehkä lähdettävä. Talvet ovat ankaria, lumitöitä on paljon ja lämpimän veden puute sisällä on vain yksi ongelma muiden joukossa. Saunan lämmitys navessa alkaa käydä appiukolle kerta toisen jälkeen vaikeammaksi ja suuri talo alkaa olla liian iso kahdelle ihmiselle. Appiukkokaan ei enää ole mikään nuoripojjan kloppi vaan aikamies jo, yli seitsenkymppinen.



 Ehkä  toiset vain tottuvat ajatukseen, että täällä on synnytty ja tänne kuollaan.
Niin kuin ennen vanhaan. 
En usko, että appiukkoa saadaan lapsuuden kodistaan muuttamaan mihinkään.
Meiän lapset on vasta pieniä, mutta heillä on takanaan jo useita muuttoja, eri paikkoja, uusia ystäviä 
ja meillä vanhempina ei ole sitä käsitystä, että tässä asutaan sitten loppuun asti.
Mennään hetken mukaan, sinne minne tuuli kuljettaa ja eletään sen mukaan kun hyvältä tuntuu..


... joskus hiljaisuus painaa tämänkin oven viimeisen kerran kiinni...
... Sitten kun aika pysähtyy ja kaikki tämä jää taakse..
... Sitten kun sen oikea aika on..




On se kuitenkin niin...
Että oma koti on kullan kallis..


perjantai 19. lokakuuta 2012

Lääkärineuvola

Ensimmäinen lääkärineuvola on takana. Meillä oli tyttären kanssa sama aika, joten käytiin samalla myös hänen 5v juttuja. Ootettiin noin 5 muun masua kantavan äidin kanssa, harvinaista, sillä näitä mahoja ei kauheesti ole näkynyt tällä alueella..

Ensin nvl täti otti minulta verenpaineet ja hempan, kyseli vointeja ja ne muut perusjutut.
Sit tytöltä otettiin verenpaine ja kuulo, tyttöä jännitti tuo laite ja hiukan oli epäselviä ne merkit kuuliko vai eikö, mutta läpi kuitenkin päästiin..
Kaikki oli ihan kunnossa. Hemppa oli hypännyt pilviin, joten sanoi ettei rautaa tartte välttämättä enää joka päivä syödä, mutta käski nyt kuitenkin napsia sitä silloin tällöin, ettei se enää ainakaan putoa.

Sitten taas odotettiin, odotushuoneen mammat oli vaihtuneet, mutta edelleen siellä oli tupa täynnä. Outoa, sillä yleensä odotusaulassa on ehkä yksi meiän lisäksi.. Lääkärille päästiin ja tytön jutut käytiin eka läpi. Itse meinasin kääntyä ovelta jo takasin ja lähteä karkuun. Lääkäri oli mies, voi ahistus..
Ei tartte tytön käydä enää kontrolleissa, sen verran hyvältä kuulemma vaikuttaa että käyrät on tasaisesti omalla käyrällään ja suunta on aavistuksen ylöspäin menossa. Silmissä kaikki ok, korvat oli kuulemma kauniin terveet. Sydän ja keuhkot oli kunnossa. Selkäranka menee hienosti suoraan ja notkeutta löytyy. Painosta sano sen verran, ettei alaspäin saa lähteä, lisäkiloista ei ole haittaa..

Tyttö lähti sitten leikkimään ja oli mun vuoro. (en voi sille mitään, mutta mua niin ahisti!)
Kyseli paljon olosta ja voinnista ja miten oon jaksanu ja mitä työtä teen.
Kuunteli sydän äänet, jotka oli vaatimattomat + 150-160
Arveli että pikkuinen patonki on aivan poikittain, sillä tunsi pään selvästi vasemmassa kyljessä ja potkuja sateli oikeaan kylkeen. Oli huolissaan sf-mitasta, joka ei oo kasvanut riittävästi ja käski tulla mittauttamaan sen uudelleen ensi viikolla (nvl tädille, joka on aikasemmin mitannut, kun nuo käsialat on erilaiset kaikilla.) Arveli että jos mitta on hänelläkin sama, pitää varata Ultra aika Keskussairaalaan ja tarkistaa että pikkuinen patonki on kuitenkin kasvanut ja viikkojensa mittainen. Kyseli myös paljon, että syönhän minä kunnolla, kun painokaan ei ole noussut tuota vaivaista 5 kg enempää.. Kerroin että syön ku pikkuinen possu, joten sen ei pitäs olla ongelma, mut jostain syystä paino ei vaan nouse. Toisaalta onni, sillä ekasta raskaudesta painoa tuli 25 kg ja toisestakin yli 20kg, joten ihan tyytyväinen oon ite tähän ettei liikuta nyt samoissa lukemissa.. Sisätutkimuksessa kaikki oli kunnossa.

Huomasi että liikkuminen selän takia on hankalaa ja olisi halunnut ultrata/kuvata koipeni sisäpinnan ja kerrokset, noiden kipujen takia: siellä kun voi olla joku hermo pinteessä tai muuten vain tullut viime synnytyksen jälkeen joku verenkierrollinen ongelma, joka säteilee tota kipua nytten. (heillä kun ei oo sitä ultralaitetta niin tämä vissiin tehdään sitten synnytyksen jälkeen, kun se on turvallisinta) Hän sitten kirjoittikin vielä lopuksi sairasloman 30.11 asti, eli loppu ajaksi. Nyt voi sit keskittyä masun kasvatukseen ja selän paranteluun.. Seuraava neuvola on 4 viikon päästä, missä vaiheessa neuvola-aikojen piti tihentyä?


Lopuksi vielä mittoja viikolla 27+6 (viime kerta vkot 24+0)

Paino 56.6kg +181g/vko (55.9kg)
RR 125/77 (114/72)
Pissa puhdas (puhdas)
Hemppa 129  (117)
SF 23-24?? (22)
Syke 150-160 (140, pelkopolilla +180)
Tarjonta poikittain (pt)
Liikkeet  ++ (++)


Kaikki siis ok. 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Flunssaa lomalla

Koululaisella on syysloma. 
Viikonloppuna käytiin pikavisiitillä maalla ja tuliaisina saatiin sieltä
monta ämpärillistä omppuja (joista keitin hilloa) ja mitä ihanin
 kunnon syysflussa. 
Itselläni silmät vuotaa, nenä vuotaa kirkasta nestettä,
kurkku on kipeä ja lämpöä oli hurjat 34..
Tyttö on vain tukossa, nenä ei vuoda, mut valittaa et kurkkuun sattuu.
Poika on yskinyt ja röhissyt eilisestä asti. 
Nenä vuotaa ja ihanaa, kun tuo 7v niistää nenäänsä paidan hihoihin.. 
Niin ällöttävää!!
Mies joutu lähtee töihin, vaikka vähän tukkonen onkin..




 Itse nautin kylmistä keleistä sisällä oleillen.
Ihanaa kun ei ole kiire mihinkään, millään ei oo kiirettä ja ei oo niin nöpönuukaa..
Nautin kaakaokahveja, kuumaa mehua ja lämmintä vaaleaa glögiä vuorotellen.
Niistä on loistava alkuviikko tehty.
Takkatuli, viltti ja villasukat siihen lisäksi niin päivä on täydellinen.
Hiukan piti ommella päivän avaukseksi, mutta alkoi käydä taas selkä niin kipeäksi,
että oli pakko jättää kesken työt.
Selkää vihloo ja jomottaa taas. Sänkyyn en ole uskaltanut oikasta kroppaani koko päivänä,
en sieltä ylös pääsisi enää. 


Tyttö istui aamulla ikkunassa nenä kiinni. Hetken päästä hän huokasi ja loikki syliini. Kysyin mikäs huokailuttaa. Johon hän hieman murheellisen oloisena: miksei sada jo lunta?!
Niin.. Mittari oli nollassa, kun herättiin, lapset kävi ulkona, mutta tulivat 10 min päästä sisälle
sanoen että ulkona on liian kylmä leikkiä yhtään mitään..
Kumpikin odottaa lunta, sillä tää syksyn märkyys on kuulemma mälsää ja inhottavan nihkeää.
Jospa joku aamu tällä viikolla saatais edes kuuraa pihalle..
Lunta ei ehkä ihan vielä saada..

Pelkopolista tuli 30e lasku, josta kukaan ei sanonu itse käynnillä (kysyin vielä et meneeks tästä sit käyntimaksu, sanottiin et katotaan nyt). Onneksi niitä nyt ei sentää ole kuin kaksi käyntiä vain.. Alko ottaa pikkusen päähän.. Aloin toki jo miettii, että peruutan sen psykologi (psykiatri, kumpi se oli??) käynnin, sillä en aio maksaa siitä lystistä, et kerron elämäntarinaani jollekin täysin tuntemattomalle tyypille. Kiitos oon selvinnyt tähänkin asti, joten en aio kyllä maksaa turhasta! Sori, koen sen tällä hetkellä niin turhana käyntinä, ettei innostais yhtään sinne mennä.. Ahistaa kun tietää et pitää kertoo kaikkee arkaa ja koittaa selvittää et mikä siinä on ollut mulle se käännekohta jne.. En tiiä pystynkö siihen. Perusluonteeltani oon ujo ja koitan pitää arat asiat itselläni ja oon tähän asti selvinnyt niin paljosta, et tuntuu siltä kuin apu tulisi liian myöhään.. Onko sillä enää väliä et mitä se yks teki mulle sillon 15-kesäsenä, kun oon siitä hengissä selvinnyt ja elämästäni kiinni saanut..? Ihan yksin ja tunteeni silloin paperille purkanut ja haudannut asian pois mielestäni. En tahdo enää avata haavoja!

Keskiviikkona lääkärineuvolaan, toivotaan että kaikki on kunnossa ja saisin samalla kinuttua loppu ajan sairaslomaa, ettei tarttis enää päivystykseen tai omalle lääkärille lähteä hyppäämään.. Meinaan on pikkusen verran inhottavaa tuo linkillä meno, se ei oo kaikkein selkäystävällisin matkustustapa.


perjantai 12. lokakuuta 2012

rv 26 ja 27

Rv 26+0.. Eli tasan viikko on näillä kuvilla ikäeroa :)

Tällänen pikainen, aamulla otettu masukuva tällä kertaa..
Tuntuu että maha ei kasva ollenkaan.

Eilen tyttö silitteli ja lauleli vatsalle, painoi päänsä napaan ja koki suuren järkytyksen: kyljestä tuli esiin siskolikan kantapää.. Isosisko ei ole sen jälkeen paljaaseen mahaan koskenut, reppana säikähti ihan kunnolla. Eikä kauheesti koskenut koko päivänä mahaan ja vasta tänään on uskaltautunut uudestaan masun lähelle, pieneksi hetkeksi kerrallaan..

Tänään heräsin seiskan aikaan siihen, että vasen kylki kärsi kauheasta hikasta, oikesta kyljestä työntyi esiin pikkuriikkinen kantapää ja selkä on niin julmetun kipeä, että tekis mieli vain itkeä.. (Pitikin mennä kantamaan ne matot eilen pihalle asti, mies ne tosin tamppas ja toi sisälle...) Ihan uskomatonta, pikkunen jalka oli ehkä 3-4 cm kokoinen, mutta ihan selvästi pysty sanomaan, että se on kantapää. Pikku patonki taitaa viettää aikaansa ihan poikittain tällä hetkellä, ainakin kaikki liikkeet tuntuu vastakkaisissa kyljissä ja en oo oikeestaan vieläkään tuntenu minkäänlaista liikettä navan yläpuolella. (tytär kun oli mahassa (pää alaspäin) niin kaikki liikkeet tuntu vain ja ainoastaan navan yläpuolella ja kyljet huusi tuskissaan..)

Viikko oli pelastettu, kun kaupasta vihdoin löytyi vaaleaa glögiä. Muutama lahjapakettikin on eksynyt jo isoon säkkiin..


Tänään alkaa sit pojallakin loma, joten otetaan rennosti ainakin viikonloppu ja alkuviikko. Mies onkin töissä normaalisti koko viikon, joten koitan keksiä lasten kanssa yhdessä jotain mukavaa tekemistä, kun tuo yhteinen aika kolmestaan on niin katoavaa ja ens vuonna se jää sitten taas vähemmälle vauvankin takia.. Keskiviikkona minulla ja tytöllä on neuvola/lääkärikäynnit ja sen jälkeen suunnataan porukoitteni luokse yökylään. Lähdetään käymään sit torstaina Tuurissa ja Mummoni luona Ähtärissä..

En tiiä pystyykö neuvolalääkäri kirjottamaan sairaslomaa, mutta toivon, että saisin edes pikkusen siltä lisälomaa, sillä muuten joudun lähtee lasten kanssa pe aamusta istumaan päivystykseen kinuamaan lisäsaikkua, en aio enää edes yrittää palata töihin, selkä jumittuu heti kun tekee pikkusenkin jotain raskaampaa (matot ulos, haravointi, kauppakassin kanto, siivous, petivaatteiden vaihto.) Vaikka selkä onkin ollut hetkittäin parempi niin se jumittuu heti kun pikkusenkin jotain alan touhuamaan. En usko että töiden teosta tulisi yhtään mitään ja se, että lapsia pompotellaan minulla ja varahoidon välissä ei ole mukavaa kenellekään.. Joten.. Eihän tässä olisi enää kuin 6 viikkoa ennen äippäloman alkua..



Sain Vihdoin päätökset kelasta, äitiysavustus on maksettu eilen tilille ja muut hakemukset on vielä kesken, kun vaativat lisätietoja työnantajasta, palkasta ja siitä maksaako työnantaja palkkaa äitiyslomalta. Luulin että olin ne kaikki kirjoittanut sinne papereihin, mut kai niissä sitten oli jotain epäselvää..??
Työnantajallekin vain vihdoin laitettua virallisen äippäloma-anomuksen, eli nyt olis sit ainakin lokakuuhun asti mammalomaa, sit hoitovapaata pari kuukautta, joulu-tammikuun alku kesälomia ja tammikuussa 2014 sitten jossain vaiheessa paluu arkeen! Tai arkeen ja arkeen, työelämään.

Näin ainakin toistaiseksi, kuulemma saa sitten vielä muutella ja päivää jolloin palaan ei olla vielä lyöty lukkoon, vaan näitä voi kuulemma muuttaa vielä ensi syksyn aikana suuntaan jos toiseenkin..



Rauhallista ja tunnelmallista (loma)viikkoa kaikille!


Katti Kippurahäntä


Tytär halusi tehdä vauvalle jotain. Selasi innokkaasti suuri käsityölehtiä ja tällainen katti löytyi sitten yhden lehden sivuilta. Häntää pidennettiin, jotta se saadaan kiinni pinnasängyn pinnoihin.

Tyttö valitsi kankaat, piirsi silmät, nenän, viikset ja raidat häntään.. Hän myös täytti katin (hieman autoin hännän kanssa) Minä vain ompelin palaset yhteen. Hän halusi laittaa kissalle jyvätassun ja kulkusia jotenkin.. Joten tein pienet pussukat, joihin laitettiin riisiä toiseen tassuun ja kulkusia toiseen tassuun. Nenään laitettiin rapisevaa muovia.. Tytär itse on aivan innoissaan ja äiti tietenkin tyytyväinen..

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Mitä vauva tarvitsee...

Liberon sivuilla oli yksinkertainen lista siitä, mitä vauva tarvitsee.. Oli pakko lisätä se tännekin.. Tulipa tästä mieleen se, että onkohan meiän vauvalla pikkusen liikaa vaatetta ja tavaraa??..


"Pienokaiselle voisi ostaa rajattomasti kaikkea. Muutamasta neuvosta ja ohjeesta voisi olla hyötyä. Ehdotamme seuraavia hankintoja:

• 6 bodya
• 4 potkupukua
• 2 yöpukua
• 2–3 paitaa ja/tai takkia Ne saavat olla pitkiä, jotta lapsen selkä pysyy lämpimänä.
• 2 pitkähihaista t-paitaa
• 6 paria sukkia – ei liian kireitä
• 4 peittoa lapsen kapaloimiseen
• 1 lakki

• vaippoja – aloita Libero Newborn -vaipoilla, jotka sopivat noin 3 500 gramman painoisille pojille ja tytöille. Keskivertolapsi voi käyttää tätä kokoa yhden tai kahden viikon ajan, joten kannattaa ostaa vain yksi paketti.
• 10 kangasliinaa pulautteluja ja lapsen pään alle asettamista varten
• lakanoita ja peitteitä
• 1 puuvillainen kylpypyyhe
• kehto tai sänky
• lastenvaunut
• hoitopöytä
• hoitoalusta
• amme
• kertakäyttöpyyhkeitä
• pieni pesuvati hoitopöydän viereen, jos käytettävissä ei ole juoksevaa vettä
• perusvoide / hoitoöljy 
• vauvan kuumemittari
• syöttötuoli (vaikka sitä ei tarvita heti)
• kantoreppu tai -liina
• hoitolaukku
• turvaistuin autoon

Kevät- tai kesävauvat:
• 2 lyhythihaista t-paitaa
• löysät housut tai leggingsit ohuesta materiaalista
• aurinkohattu
• 1 myssy

Syksy- tai talvivauvat:
• fleecepuku tai makuupussi
• villamyssy
• lapaset ja lämpimät sukat

Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Kysele eri puolilta. Voit ehkä lainata tai ostaa käytettyä, samalla säästät ympäristöä ja rahaa. "

maanantai 8. lokakuuta 2012

Tarvitsen / tarvitsemme..

Joku aika sitten tein listaa siitä mitä en todellakaan aio tulokkaalle ostaa ja mitkä olen kokenut itse täysin turhiksi..

Jospa teksisi listaa myös niistä, mitkä koen tarpeelliseksi ja joita ilman en olisi viime kerrallakaan pärjännyt.. Onko tulossa jotain uutta, jota ei viime kerroilla ollut..?Jätin nyt ihan perustarpeet pois kuten esim. vaatteet, petivaatteet, lelut, hyg, tarpeet, vaippojen imut yms..



Ensin ne, jotka vaan kuuluu vakiovarusteisiin:
- Vaunut (no tietenkin, vauva nukkui rattaissa ensimmäisen vuoden ajan pääsääntöisesti kaikki päiväunensa)
- Kantokoppa (kuuluu sarjassamme vaunujen lisävarusteisiin)
- Autokaukalo (toimi meillä myös ajoittain sitterinä sisällä)
-  Sänky (meillä oli pinnasänky miehen vauva-ajalta, tulokkaalle siitä ei saada enää kelpokalua, koska se oli valitettavasti kärsinyt kosteusvaurion mummolan aitassa..:( )
- Reunasuoja (+/-)
- Amme
- Hoitoalusta (tulee varmaan olemaan kkh:n pöydällä, ennen oli pesukoneen päällä, nyt pesutorni..)
- Imetystyyny (itse tehty, toimi alkuun, mutten jaksanu sit enää kanniskella mukana ylä/alakerran väliä..)
- Huppupyyhe (pienelle) isommalle sitten sellanen huppupyyhe, jonka pystyy laittaa sivuilta kiinni tarralla
- Leikkimatto / alusta (ei oo maton nukat suussa ja puklut maton välissä..)
- Makuupussi, jalkapeitto
- Soittorasia, jotenkin se vaan kuuluu vauvan sängyn viereen..
- Matkasänky (tai matkarattaat) toimii reissuilla


Muuta:
- Ensimmäisiin kuukausiin kietasubodyt, helppo pukea!!
- Unipussit (kummallakaan ei pysyny peitto päällä, joten unipussi koettiin toimivaksi)
- Kestovaipat (kierrätys!)
- Kantoreppu (mies käytti paljon!)
- Tuttipullot (itselle pieni irtiotto arjesta..)
(- Tutti ja pidike..? edelliset ei käyttäneet tuttia, mutta varuulta..)
- Viltti (kaikilla lapsilla on ollut oma viltti, joka on sit kulkenu mukana..)
- Masutuubit (käytin aika paljon normipaitoja imetysaikana, tuubi suojeli sitten selkää ja mahaa näkymästä/paleltumasta.. )
-  Itkuhälytin (käytin pihalla, kun toinen nukkui, sisällä en niinkään..)
- Autoon lokerikko/oma kassi: sinne vaippa, vesipullo, puhdistukseen pyyhe/ puhistuspyyhe, puklurätti, lelu, tuttipullo (korvike), tutti, desifiointipyyhkeitä, vaihtovaatteet, (piltti+lusikka).. (nimim. aina jotain unohtuu/se "oikea hoito"kassi on just alimmaisena takakontissa)


Pienet ja tärkeät:
- Rintakumit, maidonkerääjä
- Rintapumppu (yksinkertainen käsikäyttöinen, pumppasin tosi vähän maitoa talteen)
- Liivisuojat  ja siteet (kestoina suurin osa)
- Puklurätit, kaikkialla..
- Villaiset liivisuojat / rinnanlämmittimet (tulehdusten välttämiseksi)
- Tumpun pidikkeet (oon hukannut edelliset..)
- Tuttimainen kuumemittari (vauvalle) Isommalle korvakuumemittari
- Nenän niistoon se laite (mikä sen nimi on??)



Uutena:
- Kuolalappu (ennen ei oo ollut, jotenkin nykyään ollu nättejä)
- Lampaantalja vaunuihin (ennen ei oo tarvittu, nyt sellanen löytyy, joten kokeillaan..)
-

Ehkä ehkä:
- Kissaverkko rattaisiin? (Takapihallakin on eläimiä ihan kiitettävästi, toimi hyvänä turvana ed.kodissa, jossa oravat juos suoraan vaunuihin, mutten tiiä koenko sitä tarpeelliseksi tämän kanssa..??)


Puuttuukohan tästä nyt jotain..?

Sairaalakassin sisältöä..

... Saahan jo alkaa miettimään, ettei vaan sitten tuu liian kiirettä..
Tää lista on itseasiassa löytyny tyttären odotusajan neukkakortin välistä, hiukan muuttelin tähän päivään sopivammaksi.. 


- Neuvolakortti
- Hedelmiä, juotavaa (pillimehu), keksiä (makea/suolanen) jotain mikä säilyy, vaikkei sitä söisikään
 (= viimeksi en saanut ruokaa ku vasta seuraavana lounaalla n.17 h synnytyksen jälkeen.. NÄLKÄ!!)
- Silmälasit (viimeksi ne meinas unohtua.. )
- Känny, laturi
- Kamera, laturi (muista tyhjätä muisti)
- Hiusharja, pompula / panta / pinnit
- Sampoo, hoitoaine, saippua
- Hammasharja, -tahna
- Rasva, dödö (hajusteeton), käsirasva
- Huulirasva
- Peili, ripsiväri, meikkivoide (tarviiko???)
- Topspuikot, meikinpoisto
- Lukemista: kirja, lehtiä..
- Paperia, kyniä
- Imetysliivit, suojia ( kertakäyttöiset / kestot??)
- Paksut sukat  / untuvatossut (viimeksi varpaani olivat aivan jäässä niissä sairaalan sukissa ja sillon oli keskikesä!!..)
- Toppi, alusvaatteet, pusakka, pöksyt (side lähtöpäivään)..

Valmiiksi vauvalle:
- Kaukalo, viltti
- toppapuku, tumput, tossut, pipo
- body, housut, sukat
(- vaippoja on sairaalassa)



* En aio ottaa sairaalaan omia vaatteitani muuta kuin lähtöhetkeä varten (imetysliivit ainoat)
* Aion käyttää niitä sairaalan ihania paksuja vaippoja jälkivuotoon, viimeksi ei ainakaan tavallinen side riittänyt ollenkaan siihen vuodon määrään mikä tuli..
* Oman rintakumin ja vauvan tutin jätän kotiin, koska jos niitä tarvitsee, sairaalastakin niitä saa..
* Mies tuo sitten vauvan vaatteet tullessaan kun päästään kotiin, sairaalan vaatteita ja vaippoja käytetään siihen asti. = ei odota sitten pyykkivuorea kotona, kun sinne päästään..
* Viimeksi en koskenutkaan meikkeihin yms ku vasta lähtöpäivänä, piti saada ripsari silmiin, mut eipähän ne paljoa tilaa vie..



Puuttuukohan tästä jotain oleellista??

torstai 4. lokakuuta 2012

Onnea on..

... ne arjen pienet asiat...


suklaakakkua

kukkivat kukat

pimeässä loistavat valonsäteet

herkutteluhetket..

Happines is homemade.. <3

koti

.. elämän ensimmäinen..

raikas syksyinen sää

Päästä nauttimaan pienistä asioista myös lasten kanssa.. RAKAS <3



Poikakin oli katsomassa esitystä, mutta luokkansa kanssa..





TYÖT ON LOPPU NYT!!
... Olen sairaslomalla.. 

Enkä tod.näk. enää palaa työkuvioihin tänä syksynä.. selkä vaan ei kestä, joten miksi edes yrittää..


rv 25

rv 25+1

25+4

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kipua ja hammasten kiristelyä..

EI sitten.. Mä luovutan.. En vaan jaksa enää..

Kolme kokonaista työpäivää takana sairasloman jälkeen ja selkä huusi koko perjantain niin tuskissaan, että teki mieli katkasta oikea koipi, kun ei se viiltävä kipu hellittäny kintussa edes särkylääkkeiden tuhdilla annostuksella..

Sunnuntai aamu meni mukavasti, ei kivun kipua, mutta päivällä sitten taas niin järkyttävä selkäjomotus ja kipupiikit alavatsassa että teki mieli vain itkeä..

Tänään olen kuitenkin töissä taas, miksi??
Oli tarkotus hakea sairaslomaa, mutta unohdin päivystyskeikan kokonaan kipuillessani kotona ja nukuinkin niin sikeesti sunnuntaina moneen kertaan, kun oli pakko illasta ottaa tuhteja annoksia lääkkeitä taas..

Nyt oon istunu koko aamun puhelin kourassa ja koittanu saada lääkäriaikaa terveyskeskukseen. En pääse edes läpi koko laitokseen. Neuvolaankin jo soitin, mut ei siellä vastattu: soittoaika on arkisin  klo. 8-9. Juuh. Mietin jo päivystykseen lähtöä töiden jälkeen, mutten tiiä pystynkö siellä oottelemaan montaa tuntia selkäjomotuksen kanssa. Onko kipu akuuttia ja heti hoitoa vaativaa vai voitko odottaa huomiseen?
 Mua niin ahistaa nää lääkärissä ramppaamiset muutenkin, että ressiarvot nousee jo senkin takia pilviin.. Vauva pitää jotain ihme tärinää, joka kerta, kun mulla alkaa ressi kiehua ja ahistamaan rinnasta..

Miksei neuvolasta voida myöntää sairaslomaa, se olis tossa lähellä (1 km), terveyskeskus on 13 km päässä ja yksityinen n. 18 km päässä Jyväskylässä... Huoh, miks pitää asua "maalla" :)

Viimeksi siellä ollessani kärsin hengenahistuksesta ja sain apua vasta 3h odottelun jälkeen kun meinasin pyörtyä, pääsin sydänkäyrälle seurantaan. Siitä vielä meni reipas 2h että lääkäri tuli kertomaan mitä käyrällä on.. Tuskalliset 5.5h  ja tuloksena, ei mitään: joku siellä rinnassa ahisti, mutten tiiä että mikä joten voit lähteä kotiin.. Kiitos ja näkemiin..


Saas nyt sit nähä et mitä teen.. Soitanko huomenna uudestaan vai lähdenkö tänään istumaan ja odottelemaan..






*MUOKS* KipsKaps, mars sairaslomalle...

Seuraa Hipsulaa: