perjantai 23. marraskuuta 2012

Hävettävän hiljaista..

... On vaan ollut niin kiirettä, mukamas.. Nyt sit turistaan senkin eestä.. :D

Oon ollut paljon liikkeessä, menossa, hommissa ja sänkypotilaana. Selkä oli parempi, joten olin menossa niin paljon ku jaksoin olla liikkeessä. Tarkoitus oli hankkia joululahjoja ja muita juoksevia asioita, mutta osa niistä vain jäi, kun ei vaan jaksanut keskittyä tai ottaa itseä niskasta kiinni. Lusmuilu on sallittua, silloin tällöin.. Sit kotona oon tehnyt paljon joulusiivoiluja: on pesty kaikki tyynyt, peitot, petivaatteet ja muut irti lähtevät tekstiilit. Lasten pehmolelut on höyrypesty, samoin sohva, matot ja verhot.

On pakko olla liikkeellä, nyt kun edes vähän siihen pystyy. Veikkaan et jos joulun alla tällä tavalla riehuisin niin olisin sit aaton laitoksella. Riehun nyt kun vielä jotenkin jaksaa ja pystyy.. Mies hoitakoon sit joulun alla loppusiivoukset, mihin en ite enää kykene.. Pesuhuoneen seinät on pesty höyrymopilla, samoin lattia, ja vessat.. Keittiön kaapit on käyty läpi, siivottu ja järjestelty.. Lasten huoneita (myös oma ja vieras) on siivottu, järjestelty ja roinaa heitetty poiskin.. On kuurattu, puunattu, siivottu ja kädet ruvella melkein hinattu.. Hetkeksi on ainakin puhdasta.. Parin tunnin jälkeen on taas selkää vihlonu ja sattunu niin et on ollu pakko lopettaa.. Jatkettu on sit hetken päästä..

Hiki on koko ajan!! Ei tartte tehdä edes mitään niin alkaa ahistaa.

Oon neulonu paljon.. maannu sohvalla ja neulonu. Kattonu elokuvia tai töllötintä ja ollut vain. Oon niin paljon tehny kaikkee et joka toinen päivä menee sohvalla maatessa, kun ei edellisen päivän rehkimisen takia pääse kunnolla ylös.. Sukkaa pukkaa vähän joka kokoa ja jotain muutakin on työn alla.. Laittelen kuvia, kun saan valmiiksi ja kuvattua..

Vauva ei oo pyöriny ympäri viime aikoina, se vain myllää, oikasee itseään ja potkunyrkkeilee..  Yksiö alkaa olemaan ahdas ja silti se äidistäkin alkaa tuntumaan. Jokainen liike saa puuskutuksen aikaan ja alkaa olemaan ahdistavankin tukalaa rymytä ja könytä. Vielä tosin ei oo tullu sitä "tahdon tän jo ulos"-vaihetta, mut kerkeehän tässä vielä.. Äitiysloman alkuun olisi viikko aikaa, jouluun enää 4 viikkoa ja parhaimmassa tapauksessa 5 viikon päästä meillä on nyytti jo sylissä. IHANAA!

Kelan kanssa oon taistellu tukiasioista, yllättävää.. Ne ei meinaa maksaa mulle viimeisten 6kk tulojen mukaan, vaikka minun miehen laskujen mukaan se ylittää sen 20%.. Tulot on kuitenkin kasvanu yli 300e/kk, tässä parissa vuodessa. En ymmärrä mikä niitten laskutoimituksessa sitten on erilailla, kun ne summat mitä esittivät oli ihan erilukuja ku mitä minä mieheni sai.. Täytyy vielä selvitellä, sieltä kun ei oo taas kuulunu mitään (eihän niillä kestäny ku 2 kk saada toi eka päätös tehtyä). Ja noi mun sairaslomat vaikuttaa nyt tuloihin niin koitin kysyy muutosta siihenkin, mut ei se osannu suoraan vastata, vaan laitto kysymystä eteenpäin ja taas ootellaan.. Viimesen sairasloman "tiedot" on menny Kelaan vasta viikko sitten, että en tiiä tuleeko se vaikuttamaan sit jollain lailla vielä tohon laskukaavoihin joita minä en ymmärrä piirun vertaakaan.. Onneksi mies on niissä enemmän perillä.. Hitto ku alkaa ärsyttämään!




Täytyypä kertoa  hammaslääkärikeikasta... Ainahan hammaslääkäriä hiukan pelkää tai miettii et mitähän hampaille nyt kuuluu..?? Edellisestä kerrasta on kolme vuotta aikaa.. Yleensä ei jaksa paljoo julkisesti höpötellä hampaittensa kunnosta tai siitä millasta oli tällä kertaa, mutta nyt jaan kuitenkin yhden hyvän kokemuksen suuhygienisti käynnistäni. Nainen oli erittäin miellyttävä, vaikka alkukohtaaminen ei ollut mukava tai noh, teki mieli tehdä samoin kuin 3v uhmaikäisen: pitää suu tiukasti kiinni!

Ensin kyseli miten hoidan hampaitani ja kirjasi ylös.. Ja sit alko kotkotus...
Pitää ehdottomasti pestä 2 kertaa päivässä, käyttää lankainta, jättää napostelu, mehut kokonaan pannassa, vettä janoon, sähköharja käyttöön ja liibalaapa.. Nyt niistä pitää pitää erityisen hyvä huoli.
Teki mieli lähtee kotiin, tai ainakin pitää suu visusti kiinni.

Hän kävi kaikki välit ja pinnat läpi erilaisilla laitteillaan, tikuillaan ja raaputtimilla... Yks kas ihan yllättyneenä sanoi keskenkaiken: sun hampaat on tosi hyvässä kunnossa. Ei täällä oo mitään huomauttamista. (ainoastaan alahampaiden välejä pitää lankaimella "hioa",  kun niiden väli on niin tiukka). Hammaslaatu on kovaa ja kestävää, hyvin hoidettua ja yllättävän hyvänä pysyneet, vaikken oo kaikkein ahkerin hampaiden hoitaja (pesen sen 2 krt/pvä, mut tuo lankain yms unohtuu..)  Sain hyvää palvelua: pinnat on puhistettu, väleissä on hoitavaa töhnää ja kaikki pinnat käytiin läpi valkaisevalla tahnalla. Sano et xylitolipastillit on tosi hyvä keino kun tulee napsittua välipalaa vähän väliä (raskaus kun hiukan teettää sitä, et nälkä yllättää ja välillä ihan silkka himo ruokaan!), häätää se ainakin pöpöset pois..

Lisäksi hän kertoi tarinaa sitä, kuinka KANNATTAA JUODA VETTÄ JANOJUOMANA imetysaikaan! (Ja tietenkin muulloinkin ja opettaa se samalla lapsille.) Hällä oli käyny nuori imettävä äiti hoidattamassa hampaitaan, janojuomana oli juonu appelsiinimehua, päivällä ja yöllä. Tällä oli 14 reikää.. Kuulemma kukaan ei ollut kertonut, että vesi on parempi janojuoma ku mehu..
Voisin jopa hiukan ivallisesti sanoa: MITÄ HITTOA???  Voiko joku oikeesti olla niin.. niin... tyhmä..? Ei meillä tulis kuuloonkaan, et janoon juotais muuta ku vettä.. Lapsetkaan ei pyydä mehua ku joskus välipalalle tai "kahvihetkinä" kun aikuiset juo kahvia.. Janoon vettä, ruoan kanssa maitoa..
Huhhuh, sanon minä. Suuhyg. vielä lisäsi et nykylasten hampaitten kunto on todella huolestuttavan huono, hampaita ei pestä kunnolla, niitä ei tarkisteta (lapset pesee itse), herkkuja saa usein, paljon ja joka päivä sekä ruoka on mitä sattuu, millon sattuu.. Pitää itekin kattoo peiliin ja miettii uudelleen keinoja saada hammashuolto kuntoon, vaikka aika hyvällä mallilla se onkin, aina on parannettavaa ja koitettava olla lipsumatta herkuista ja ruoka-ajoista ja varsinkin hampaitten tarkistelusta..

 Meillä on kyllä xylitolipastillit pöydällä koko ajan, niitä nuo käy napsimassa joka välissä, ruoan jälkeen ja varsinkin herkkujen jälkeen. Mut itekin pitää alkaa taas panostaa siihen et hampaitten harjauksen jälkeen pitäs tarkistaa ehkä paremmin.. (5v pesee tosi hyvin ite, kattoo peilistä ja tulee tarkistuttamaan vielä. 7v ei paljoo suutansa näyttele ja hampaitten pesu on turhankin "ihan sama", et välillä ilkeesti toivois et sillä olis reikä, jota jouduttais paikkaamaan et jos se sit tajuis ettei oo mitään pikkujuttu.. vain isi saa tarkistaa, eikä hän oo joka päivä kotona, joten taistelen sit kauankin joskus et saisin ne hampaat tarkistettua, mut se ei oo helppoo (tässä tilassa varsinkaan) kun vastassa on 23kg jässikkä, joka puree hampaat yhteen ja läpsii käsillään vastaan..)




torstai 15. marraskuuta 2012

5. neuvola

Kaikki hyvin. Oli nopea ja hauska käynti, jos niin voi sanoa..
Raskausviikot poksuu tänään 32 jo!!

Tiedot: (suluissa ed. käynti neuvolassa rv 27+6)

Paino 58.7 (56.6)
pissa -- (--)
RR 127 / 76 (125 / 77)
B-Hb 123 (129)
Sf-mitta 26 (25)
(lapsiveden määrä normaali, vko 30+5 ja painoarvio 1500g)
Tarjonta pt (poikittain / 30+5 ultralla pt)
Liikkeet ++ (++)
Turvotus - (--)
Syke 145+ (150+)

Vatsan, kylkien ja jalkapohjan (vain toinen jalka) kutinan takia sain lähetteen labroihin, mutta terkka oli sitä mieltä, et ei oo syytä huoleen hepatoosiin, kun kutinaa tai laikkuja ei oo käsissä..
 Hemppa on pysyny ihan hyvänä, vaikka en oo kauheesti muistanu lisärautaa ottaa, ruokavaliota oon koittanu pitää rautapitoisena, joten se on näköjään riittäny..
Vauva on selkä mun selkää vasten, joten se kuulemma vaikuttaa tuohon sf-mittaan ja varsinkin kun on väärinpäin niin ei kasvata tota mittaa kauheesti. Pää tuntuu selvästi heti tuossa rintalastan alla ja potkut/nyrkkeilyt sitten kaikkialla muualla! Toisen venyttely / potkunyrkkeilyharjotukset tekee jo ajoittain kipeää ja yöllähän se kaikkein eniten tietenkin riehuu..
Turvotusta ei oo yhtään, sormuksetkin vielä sormessa, joten huomaa selvästi ettei oo kesävauva, kun toisten kanssa sormukset oli pannassa jo toukokuussa, vaikka kumpikin syntynyt loppukesällä.. Painoa saisi kuulemma olla enemmänkin, mutta koska olo on nyt jo hiukan hankala ja tukala niin sanoi, että mennään näillä ja muistetaan syödä monipuolisesti. (sitähän oon kokoajan koittanu tehdä.. Herkkuja paljon välipaloina ja väliin ruokaa.. :) )

Sain lappuja mm. hoitosuunnitelman tekoon, kivunlievityksestä ja Keskussairaalan ohjelappuset synnyttäjälle.. Tulipa tuossa mieleen et täytyy hyvssä ajoin sanoo mummoille, papoille ja varsinkin miehen uteliaille sisaruksille, ettei heitä päästetä huoneisiin ollenkaan (sinne ei saa enää päästää muita ku puolison ja lapset..) Heitä voi nähdä vain kahviossa ja vierailuaikana! Ärsytti niin viimekerralla kun miehen sisko pölähti sinne huoneeseen heti kun ite pääsin sinne, odotti oikeen et pääsee sisälle ja tyrkitti koko ajan itseään ja otti vauvan kesken ruokailun sylistäni.... Nyt en tahdo kyllä sinne ketään ylimääräistä.. Ja toivon, että nuo hössöttäjät sen tajuaa! Mies ja lapset saa tulla kattomaan pikkusta, mutte luulen etten aio hirveesti esitellä vauvaa käytävillä muille ku isovanhemmille. Kotiuduttua sitten voi tulla kattomaan meitä kotiin.. Kuinka sen sitten saisi tuon yhden aivokoppaan tallennettua..?? HUoh..



MAUKASTA LOPPUVIIKKOA!


Joulukin tulee pikku hiljaa.. Lahjasäkit alkaa täyttymään lasten lahjoilla, alun kankeuden jälkeen.. Muutama paketti vielä puuttuu.. Jouluun on enää vajaa 5 viikkoa ja pikku nyytin tuloon tasan 6 viikkoa..  Voiko oikeesti käydä niin, että loppuu aika kesken, eikä vielä edes kunnolla oo tullu sitä sellasta ahistusta ja  fiilistä, että tahtoo äkkiä oman kropan takasin. Ah, mä vihdoin nautin tästä pienestä vatsastani ja oon onnellinen jokaisesta päivästä ja jokaisesta liikkeestä, vaikka ne alkaakin tekemään jo kipeää ja vaikka supistelujakin tulee silloin tällöin en oo yhtään ahistunut, odotan vain uutta vuotta uusine kujeineen.. Ah, ihanuutta <3


tiistai 13. marraskuuta 2012

Puheripuli..??

Jotenkin iski tuossa eilen paniikki siitä, että masu-aika käy vähiin!



Näyttää siltä, että viikot vain lentävät ohitse ja olen vasta alkanut nauttimaan tästä mahan kasvatuksesta. Oon taas vaihteeksi ollut niin kipeä, että sängystä nousu on ollut yhtä tuskaa.. Piti mennä imuroimaan viikonloppuna, kun miehelle siitä ensin sen seittämän kertaa sanoin ja eihän se "kerennyt" kun oli tehtävä sitä ja tätä. Sit se kehtas tulla vielä kyselee tohon niskan taakse, että jaksanko mä imuroida? Teki mieli heittää pölyrätillä.. Tyttö sitten autto mua seisomalla mattojen päällä ja tarkistamalla lattialta ettei oo pieniä tavaroita (lähinnä pikku legoja, joita nuo on viime aikoina todella innokkaasti rakennelleet ja kuskanneet huoneista toisiin...) Illasta sitten se rehkiminen kostautui (täysjumi, puukkoiskut kyljessä, römsää jomottaa ja harkkasupparit), eikä vieläkään ole helpottanut.

Lapsilla on alkanu olemaan jotain käninää jokaisesta pienestäkin asiasta, ehkä hekin alkavat tajuamaan, että kohta jotain tapahtuu. Toisella on kauhea 5v uhma, tyttö on herkkä ku lumihiutale. Vähän ku jotain sanoo niin itkuun se pillahtaa, vaikkei tarkoita mitenkään loukata toista tai muutakaan. Auttaa se vielä todella paljon ja tulee syliin halia antamaan, mutta herkkä siitä on tullut kaiken muun suhteen. Pojalla taas on joku "raivotauti", kaikesta pitää huutaa, karjua, potkia ja paiskoa ovia. Koita se sitten saada aamuisin kouluun ku ei herää kelloon (mie en pääse kiipeemään sen parvisänkyyn herättämään) se ei vastaa mihinkään mitään ja sulkeutuu vain omaan huoneeseensa tai karkaa pihalle..

Mieskin ollut taas reissutöissä alkuviikot, joten yksin täällä oon koittanu jaksaa ja arkea pyörittää, omien voimavarojen mukaan.

Äitiysloma alkaa virallisesti n.2 viikon päästä, joulukuun ekana. Jouluun on vielä  6 viikkoa, eikä olla kyllä kauheesti sen eteen tehty mitään. Lapsille on pari pakettia kaapissa, mutta muuten aika ankeaa. Vaihdoin jouluverhot viime viikolla, jotta saisin sen tehtyä nyt kun vielä jotenkin pystyn kiipeilemään, tuli niin mahtava fiilis, varsinkin kun samaan aikaan alko satamaan lunta (joka tosin viikonloppuna suli taas pois.) Veljeni ilmoitti jo syyskuun puolella, että hän tulee jouluksi meille! Viikonloppuna vanhempani ilmoittivat, tai oikeastaan varovasti kysyivät, että voisivatkohan hekin tulla meille ja vietettäis sellanen rauhallinen joulu meillä. Se sopii mulle paremmin ku nenä päähän. Ei tartte ite ressata niin paljoo kaikesta! Ja lapsetkin saavat muuta ajateltavaa ku minut isoine mahoineni voivottelemaan. Tajusin, että joulusta on enää viikko siihen, kun meillä voi olla jo nyytti kainalossa. Sektioaika kun tullaan saamaan ehkä siihen vuoden alkuun (selviää sitten kuukauden päästä.)

Oon koittanu rentoutua ja ottaa iisisti. Kynttilöitä oon polttanu paljon ja nauttinut niiden tunnelmasta. Mahassa käy jatkuva mylläys, potkut, nyrkkeilyt ja tärinät, yöllä! Päiväsin meillä on todella rauhallista ja hiljaista. Maha ahistaa ihan törkeesti heti rintalastan alta, sillä pää pönöttää siinä heti. Jalat on välillä kyljissä, välillä tuntuu että ne tulee alakautta pihalle. Käsien heiluminen saa mahan tekemään aaltoliikkeitä ja välillä on niin ahistavan tuntuista, kun toinen kääntyilee: alkaa yksiössä olemaan ahdasta! Monena aamuna oon herännyt siihen, että toisesta kyljestä tulee kantapäitä ja toiselta puolelta pää, sit ku ite herää ja nousee ylös niin pää pomppaa ylös ja jalat kaivautuu alaspäin.

 Pinna on itsellä TODELLA LYHYT! Hermostun ihan pienestä, varsinkin miehelle, en niinkään lapsille. Herkkyys on ihan kamalaa, mainoksetkin saa kyyneleet silmiin. Lasten halit ja "mä rakastan sua äiti"-saa kyyneleet ihan noroina vuotamaan.. Muutamana yönä on ollut suonenvetoja jaloissa, mutta kunnon turvotusta ei oo tullut vielä ollenkaan, onneksi! Sormuksetkin on vielä sormessa (toisten lasten aikana turvotus oli valtava, mutta he ovatkin kesävauvoja.) Paino ei oo noussu ku +3 kg lähtöpainoon, vaikka syön 5 ateriaa päivässä ja joka välissä välipalaa ja herkkuja. Eipähän ainakaan tartte synnytyksen jälkeen ressata raskauskiloista, joita muuten kerty ekalla kerralla +25 ja tokallakin +23..  En tiiä onko siitä ollut hyötyä, että kudon paljon, koivet kohti kattoa ja suihkuttelen sellasta "viilentävää" jalkasuihketta koipiini useasti päivässä. Taidan uskoa itse siihen, että se ainakin osittain auttaa, ettei turvotusta oo niin paljon tullut.

Oon koittanu edelleen syödä paljon rautapitostaruokaa, (en onneksi kärsi ummetuksesta tai närästyksestä), mutta rautalääkkeen oton oon unohtanu (vahingossa) kokonaan. Torstaina on neuvola, joten siellä sit paljastuu et riittääkö pelkkä ruoka pitämään raudan korkeella, vai tartteeko vielä rautaa syödä. Syön ihan kaikkee. Suklaa ei säily kaapissa päivääkään, herkut muutenkin menee parempiin suihin aika nopeesti. Tyttö toi mulle omasta karkkivarastostaan eilen pari karkkia ja sano, et sä oot niin ihana. Purskahdin tietenkin itkuun. Liha on oikeestaan ainoa, mitä en edelleenkään pysty kunnolla edes maistamaan. Viikonloppuna tehtiin isille pihviateria, mutta mun pihvistä pystyin maistamaan kaksi palaa, sitten tuli jo melkein lähtö vessaan, ku alko niin ällöttää.. Lihan paistaminenkin oli urakka (mulla oli kaulaliina kiedottuna nenän ympäri, etten haistais sitä hajua) tuuletin oli täysillä ja koitin olla mahdollisimman vähän hellan ääressä.. Mies kehu ja tykkäs, hyvä niin..


Isi sai "Kelan"-kirjeen perjantaina postissa. Oli alkuun et mikä tää on.. Paketin ne sitten avas yhdessä tytön kanssa ja kyllä tais isi tykätä, kun hän hiukan herkistyi (ei todellakaan oo mikään herkkä tai näytä tunteitaan kovinkaan helpolla, saati sitten hössötä asioista, toisin kuin minä..) Lauantaina tehtiin isille ruokaa ja vietettiin päivä perheen kesken. Illalla kävi esikoisen kummitäti kylässä piiiitkästä aikaa (on aina ihana huomata, että tosi ystävät on aina tosiystäviä, sillä, vaikka välissä olikin taas monta kuukautta, on nähty viimeksi kesällä, he muutti pääkaupunkiin, niin puhetta ja asiaa riitti yhdelle illalle ihan kiitettävästi, hyvä ettei yön puolelle mennyt..) Sunnuntaina isi lähti aamulla lenkille ja me tehtiin sillä aikaa aamupala valmiiksi lasten kanssa. Sit yllärivierailulle mun porukoiden luokse, kera veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Illasta sitten tuli miehen vanhemmat ja sisko ja veli käymään.. Oli niin vilskettä koko viikonloppu, että sekin saattoi olla syy siihen, ettei selkä oo lähtenyt sen imuroinnin jälkeen parantumaan, kun ei oo kerennyt paikallaan olemaan yhtään..

Ens viikonloppuna jatkuu meno. Pojalla on koko lauantai jalkapallopelejä,  saas nähä miten poika jaksaa, kun eka peli oli klo. 12 ja viimenen 16.20, viisi peliä pitäs jaksaa pelata, eikä välissä oo pitkiä taukoja yhtään.. Ollaan luvattu vielä mennä mun porukoille viettää pikkujouluja, joten menee toi päivä ihan hallin ja porukoiden luona ravatessa (en aio olla koko aikaa siellä hallilla!) Saa sitten onneksi sen illan levähtää ja nauttia ruoasta.. Ei meinaa enää tää mamman jaksaminen olla ihan 100%, vaan pikkusen pitää himmailla jo ja ainakin yrittää ottaa iisimmin...





Rauhallista viikkoa Mammoille!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Ultra ja lääkärikäynti takana

Käynnillä vain katsottiin ultralla, että onko vauva koonsa puolesta viikkoja vastaava.

Vauva vastaa viikkoja 30+, eli olisi vain muutaman päivän pienempi.
Painoarvio oli 1500g ja syntymäpainoksi arvioi n. 3300g (jonka toisetkin lapset ovat syntyessään painaneet, vaikka sf-mitta onkin ollut suurempi ja äiti kerryttänyt reippaat +20kg..)
Pikku-patonki viihtyy perätilassa ja ekaa kertaa kuulin, että se voi johtua kohdun muodosta.
Enkä minä itsekään ole mikään jättiläinen, joten pitäähän vauvankin sopeutua minun kokooni..
Patonki ei suotunut suoristamaan jalkojaan vaan piti ne visusti myttyrällä, joten ei päästy kurkkaamaan onko tyttö kasvattanut palleja..

Kaikki siis hyvin ja hyvillä mielin sitten jatketaan taas arkea.


Isi on ollut reissussa taas koko alku viikon, joten aateltiin yllättää se kakulla kun huomenna palaa. Jää sitten viikonloppuun enää vain papalle vietävän kakun teko..
Täytyy koittaa keksiä miten saan sujautettua ton kela-kuoren sitten pe muun postin joukkoon, kun isi-mies on kotona vapaapäivällä perjantain. Hätä keinot keksii, meneehän se sitten hätätapauksessa vaikka "unohtelun" piikkiin ja annetaan viikonloppuna, kun siltä näyttää.. Lapset oottaa jo innolla mitä isi sanookaan meiän väsäämästä isyyspakkauksesta, mahtaakohan se yllättyä ihan kunnolla..



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Nimi



 Mulla on ollut pitkä lista nimiä tulevalle vauvalle.
Miehen mielipidettä on myös kysytty,
hän on mielipiteensä sanonut ja kuten edellistenkin lasten kohdalla se 
"viimeinen" sana on silti ollut minulla. 

Niistä reilusta kymmestä on tässä kuukausien saatossa karsittu osa pois. 
On ollut lista etunimistä, joista tykkään
ja erikseen nimistä, jotka sopisi toiseksi nimeksi.
Kolmas nimi tulee olemaan Wilhelmiina,
koska vauva tulee syntymään äitini ja mummoni 
(nukkukoon rauhassa mullassa maan)
 syntymäpäivän aikoihin niin tahdon kunnioittaa antamalla hänen nimensä vauvalle.

Toinen nimi muotoutui sattumalta ja emme osanneet enää sitä miksikään muuksi vaihtaa.
Etunimestä kävimme pienen keskustelun ja kolmesta vaihtoehdosta 
yksi tuntuu olevan se joka miellyttää eniten. 

Päätimme tänään tulevan tyttäremme nimen.

Meillä on tosin vielä varanimi listalla, jos tyttömme ei näytäkää nimeltään.
(myös pojan nimi on varastossa, mikäli tyttömme saakin pallit tässä vielä ennen syntymäänsä)



Kaikilla lapsilla on viisi kirjaiminen nimi.
Sattumaa.

***

Jessen nimen näin unessani ennen kuin poika syntyi.
Se miellytti meitä kumpaakin ja se jäi ainoaksi vaihtoehdoksi, muut
eivät edes kuulostaneet saati näyttäneet pojaltamme.
Toinen nimi tulee isältään.
Kolmannen nimen olisin tahtonut, muttemme päässeet yhteisymmärrykseen
 ennen kastepäivää joten se jäi kokonaan sitten laittamatta.

Jesse – Kreikan Iisain. Kuin erämään hiljaisuus hiihskumaton, erittäin uskollinen ystävä on. Määrätietoinen.

***

Tytön nimi oli vaikeampi.
Olisin tahtonut nimeksi Kia, mutta miehen mieleen tuli vain automerkki,
tyttö sai sen toiseksi nimekseen kuitenkin, kahdella iillä.
En tahtonut omaa toista nimeäni tytölle, mutta jostain sitten eteeni tuli nimi,
 jossa oma nimeni oli mukana, se sopi mielestämme tytölle.
Etunimen historiaa en osaa edes kertoa. 
Se vain pomppasi joka kerta kalenterin nimilistaa selatessani silmiin ja alkoi miellyttää
se miellytti myös miestä, joten sen kummempaa miettimistä tyttö sai nimekseen Pinja.

Pinja - Puu, pitkäikäisyyden vertauskuva. Jalosukuinen kuin perhonen, joka auringossa lepäilee. Valoisa persoona.




torstai 1. marraskuuta 2012

rv 29

Rantapalloni mun..

no jooh,  29+6.. täytyy laittaa  uus kuva kun saan sen kamerasta koneelle asti..

Seuraa Hipsulaa: