tiistai 3. maaliskuuta 2015

Sairaala Elämää osa 2

Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen meni yllättävän hyvin. Kipuja ei ollut, mutta poika oli tuskainen koska ei päässyt vaihtamaan asentoa tai nukkumaan tuttuun tapaan mahalleen.. Kuitenkin nukuttiin melko hyvin. Eniten häiritsi viereisessä huoneessa, tai jossain käytävillä huutava lapsi, jonka huuto oli karjumista ilman hengähdystaukoa.. Seinät on niin ohuet.



Aamulla oli sitten hiukan kipuja, kun piti liikuttaa kipeämpää jalkaa. Varpaat heiluu kyllä ilman kipua, mutta haavan kohta ja muuten jalan liikuttelu tekee kipeää.. Kipuhoitaja kävi kyselemässä kiputilannetta ja päättivät sitten miten kivunhoitoa jatketaan pojan kohdalla.. Sai sitten melkosen tujut särkylääkkeet (burana-panadol ja oxynormi?), jottei tarvitse kivuissa tuskailla. Tuo viimenen olikin sitten sellanen tuju pakkaus et poika oli kanttuvei ja nukkui 1,5h. Samalla päätettiin että epi pudotetaan kolmoseen, jotta saisi tuntoa jalkaansa vähän paremmin, nyt kun tunnoton alue on lähes kylkiluista polven alle.. Myöhemmin tuo alue oli selkeästi muuttunut ja tunsi jopa kosketuksen jalan päällä, vaikkakin paljon kevyemmin kuin toisessa jalassaan (tietenkin)..

Ruokapuoli on pojalla vähän tökkivä, syö kyllä aina jotain,  mutta ruoka kun ei ole äidin tekemää niin se ei oikein maistu.. Annoksetkin on melko isoja ja koko ajanhan täällä syödään..!

-
 
  Muonapuoli toimii loistavasti meillä muilla!

Aamulla poika kertoi hoitajalleen että saa tänään erityisen vieraan. Aamuhoitaja sekä fyssari kävivät  vielä aamun aikana kokeilemassa kuinkahan onnistuu istumaan nousu ja seisominen, mutta poika oli kyllä vielä sen verran kipeä, että tuo istumaan nousu oli tuskaista ja siinä kärsi istua vain hetken. Seisomassakin kävi, muttei kärsinyt yhtään seistä itse. Jalat tuntuivat olevan spagettia, vaikka siellä pitäisi olla kummassakin täydet voimat takana, kipu silti vei siitä voimantunteen kokonaan pois.



Puolenpäivän aikoihin saatiin sitten vieraiksi Eric Perrin!
Perrin toisteli jatkuvasti miten on mukava nähdä potilasta, joka voi hyvin ja on voittanut jotain sellaista, jota kaikki ei voi edes kuvitella voivansa voittaa. Urhea pieni taistelija! Hänestä oikein loisti sellainen käsin kosketeltava myötätunto ja se, että oikeasti häntä kiinnostaa tietää miten pojalla menee (on laittanut jatkuvasti viestejä sekä tädille että pojalle kuinka menee?) Ei Suomalaiset ole tälläsiä toisesta aidosti välittäviä tai aidosti toiselle hyvää tahtovia. Toisteli monta kertaa, että sano vaan mitä ikinä tahdot, hän järjestää ja hoitaa. Hän tekee mitä vain, jotta poika pääsee pian hallille tapaamaan muitakin pelaajia ja kertoo joukkueelle terveiset, että kaikki meni hyvin, sitkeä sissimme pärjää loistavasti.  Poika taas toivoi että Eric saisi sen kaivatun maalin ja että tulisi illalla voitto ässistä!  Paikalla oli myös Ericin poika Alex, joka toivoi että voisivat pojan kanssa joku kerta pelata vaikka pleikkaria yhdessä ja oli kuulemma tosi kiva nähdä miten poju paranee.. Sanoi rukoilevansa pikaista paranemista ja toivotti tsemppiä! Aivan ihana pieni miehen alku.. Niin symppis ja tulee varmasti sulattamaan useamman naisen sydämen myöhemmin.. Meiän neiti ainakin oli "myyty".. ;) Samaan aikaan oli myös mies ja tytöt, mun isä, miehen vanhemmat sekä sisko..



Päivällä käytiin sitten vielä röntgenissä. Meinasivat aamulla, että pitää lähteä pyörätuolilla sinne, muttei tuo toista kertaa enää suostunut kokeilemaankaan tuota istumaan nousua, vaikka saikin lääkkeitä että kipua ei niin tuntuisi.. Röntgenin kuvissa kaikki oli just niin ku piti!! Loistavat kuvat! Kirurgit kävi päivällä kertomassa nämä mahtavat uutiset ja kertoivat samalla että muistakaa pyytää kuvat mukaan kotiin, jotta näkee poika itekki millanen rauta siellä koivessa on ja kavereillekkin saa  näyttää et jalka on täyttä rautaa..


Selkään vaihdettiin uusia lappusia epijohdon päälle, kun edelliset oli ihan rullalla. Samalla pestiin ja putsattiin poikaa hiukan, meinaa pikkusen hiota kun istuksii vain paikoillaan. Haavaan vaihtoivat uuden laput, haava on siisti ja  ompeleet näkymättömissä. Siitä tulee siisti ja näkymätön, kunhan saadaan se kunnolla paranemaan! Muistinkohan sanoa, että tekivät vielä pienen viillon nivuseen, jotta saivat hiukan lisää väljyyttä lihakseen, joka taas edesauttaa liikkeiden sujuvuuteen. Siellä oli 3 sulavaa tikkiä, siisti ja pieni viilto vain.  Poikaa tosin itseä häiritsee tuo haavateippi ja tikin kutittavat päät.

 Omakin aika sujuu nopeammin aamuisin ja iltaisin, kun on tekemistä. 
Lukemista, käsitöitä ja herkkuja..

Illasta sitten tuli vielä äitikin käymään. Poika oli melkosen väsynyt illalla, tahtoi vain katsella telkkaria puoliunessa ja kuunneltiin Jypin peli radiosta ja voittohan sieltä tuli! Ei tainnut maalia tulla, mutta syöttöpiste sentään..

****

Seuraava yö sitten menikin taas hyvin.
Yöllä kukaan ei "häiriköinyt" ja poikakin nukkui rauhallisesti. Aamulla oli kuitenkin kipeä ja joka liike sattui.. Aamulla olo on aina kankea, joten oletettavissa se oli jo eilisen jumppaamisen jälkeen. Tästä jo eilen varoteltiin ja käskettiin soitella kelloa mikäli yöllä kivut alkavat.. Ei onneksi yötä häirinneet, vasta aamulla kun piti koittaa nousta sängyllä ylöspäin, jottei olisi huonossa asennossa.  Tänään oli sitten jumppaa enemmänkin: noustiin muutamia kertoja ylös istumaan (jopa itse nousee makaavasta asennosta kyynärnojaan) ja sauvojen kanssakin seisottiin pariin kertaan. Paniikki kuitenkin meinaa iskeä aina kun pitää liikuttaa jalkaa tietystä asennosta ihan mihinkä tahansa muuhun asentoon.. Pahin on juurikin tuo väliasento, 90 mutkassa on lonkan hyvä olla, samoin suorana (180) ollessa ei kipua ole, mutta välissä olevat liikkeet tekee todella kipeää.



Tänään kävi pikkuveljeni vaimonsa kanssa, porukat sekä miehen sisko miehensä kanssa. Myös täti oli aamulla meitä katsomassa. Mies on ollut tyttöjen kanssa joka päivä ja tuonut tullessaan syömistä minulle ja likoille evästä, että pärjäävät täällä puoli päivää. Likat viihtyy hyvin, koska jo huoneessa on telkkari lastenohjelmineen non-stoppina, pleikkari, piirrustusjuttuja sekä kirjoja/ lehtiä.. Leikkihuone aivan vieressä (käyty hakee sieltä pelejä lainaan, samoin kirjoja). Toisessa leikkihuoneessa on sitten samassa se jääkaappi ja mikro, jossa voin käydä syömässä samalla kun likat leikkii..

Jossain vaiheessa huomattiin että pojan epin johto oli aivan paljaana selästä ja siihen tultiin sitten vaihtamaan lappusia. Onneksi ei ollut irti lähtenyt! Poika on melkosen virkeä ja koittaa liikkua jo paljon. Poika sai itse koukistettua jalkaansa niin että sinne alle mahtui käsi nyrkissä. Pienet liikkeet, mutta niin suuret edistysaskeleet..  Illalla kyynernojaan nousu sujui jo "ongelmitta" ja istumaankin noustiin, syötiin iltapala istuen.  Jopa vessassa päästiin käymään tänään! (Suurin edistysaskel tähän mennessä ;) ) 


2 kommenttia:

  1. Oikein paljon voimia ja paranemisia, olet urhea miehen alku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hyvin on onneksi parantunut ja tuolla se jo juoksee kavereiden kanssa pelaten sählyä ja pyöräilee :)

      Poista

Hipsula kiittää kommenteista!

Seuraa Hipsulaa: