keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Hääpäivä





Täytyy ihan oikeesti sanoa etten tiiä mitä tästä kertoisin.
Välillä ollaan onnen ja aaltojen yläpuolella ja toisinaan rämmitään kurkkua myöten suossa.
En tahtoisi liikaa alkaa meiän suhdettamme avaamaan täällä, mutta jotain päätin kuitenkin kertoa teillekin.

Kaiken kaikkiaan ollaan tänään oltu yhdessä jo 10 vuotta, naimisissa 4v ja keretty kokemaan lähes kaikki mahdolliset tunteet ja opittu tuntemaan toisemme läpikotaisin.
Alku mentiin niin nopeaa ja päätöksiä tehtiin ennen ku oltiin kunnolla edes toisiimme tutustuttu. Emme ole pahemmin tapelleet tai riidelleet, sillä ensimmäisten vuosien aikana mies ei edes osannut riitelyn aakkosia. Pahimman riidan saimme aikaan siitä, kun esikoinen yllätti meidän raskaudellaan. Olimme aivan kuilun reunalla valmiina hyppäämään kumpikin eripuolille kuilua, mutta jollain tavalla saimme kurottua sen takasin..

Siitä että minä ja mies päädyttiin yhteen on kiittäminen oikeastaan vain yhtä henkilöä:
Kaikesta saan kiittää serkkuani, joka patisti eräänä perjantai-iltanan minut vaihtamaan yövaatteeni vähän vetävämpiin kuteisiin, sillä me lähdetään nyt kartsalle.. En olisi tahtonut lähteä, mutta jokin sai minut kiipeämään vinttiin ja vaihtamaan vaatteet. Aikaa annettiin 4 minuuttia, eikä sitä juuri enempää ollut ku kyyti oli jo pihassa ja se oli sitten menoa. Meikit nappasin käsiveskaan ja märät hiukset kuivasin avoimen ikkunan avulla. En tienny minne mentiin, en tuntenut sieltä ketään muita kuin serkkuni, kuskin ja erään tutun, joka kauan aikaa sitten rikkoi sydämeni.

Ilta oli kuitenkin mahtava, mukava ja kaikinpuolin antoisa. Sain paljon uusia tuttavia, joista eräs on nykyinen mieheni.  Monesti minulta on kummasteltu, miten löysin itseni paikasta, joka on keskellä -ei mitään-. En tiedä itsekään siihen vastausta. Se kesä kierreltiin pitkin pikkukyliä ja vallotettiin maailmaa. Kaikenlaista tuli tehtyä ja oli niin valtavan hauskaa, että en edes osaa sanoa missä vaiheessa ystävyys muuttui rakkaudeksi. Kaikki alkoi niin salakavalasti, mut vaan käskettiin lähtemään mukaan ja jätettiin eräälle mökille YKSIN, sit sinne tuli eräs nuori mies, joka lupasi olla aina vierellä. Ja vierellä se on pysynyt jo 10 vuotta.




Elämä on arkea. Rutiinia.
Elämä on nykyään lähes 99% lasten edoilla menoa ja omaa itseämme varten on vain pieni hetki ennen nukkumaan menoa. Toisinaan en enempää kaipaa,  toisinaan tahtoisin enemmän läheisyyttä, kosketusta ja huomiota mieheltä yksistään, en koko ajan lasten kanssa kilpaillen.

On paljon asiaa, josta en halua blogimaailmassa kertoa ja silti se olisi tähän aiheeseen juuri passeli.


Olen onnellinen, joka tapauksessa. Tässä hetkessä.
10 vuotta. pitkä aika!



Meillä puhuttiin häistä monta vuotta. Mentiin kihloihin ja  5kk seurustelun jälkeen ja lapsetkin kerkes olla jo 4&2v ennen kuin mies oli valmis sanomaan tahdon. Vihkiminen oli Jyväskylän maistraatissa perjantaina 10.7 ja se oli nopea ja koruton tilaisuus. Paikalla oli molempien perheet (vanhemmat, sisarukset ja siipat..) sekä kaaso ja bestmanit.

Maistraatin jälkeen nopea vaatteiden vaihto ja koko köörin kera kohti Pylkönmäkeä, jossa meillä oli juhlapaikan valmistelu lauantaisia juhlia varten. Aivan ihana vanha koulu, jossa oli erikseen yöpymispaikkoja. Jakolan tila Mulikan hillton iski heti, jotenkin niin meiän näköinen ja helppo ratkaisu. Saatiin kaikki nopeasti valmiiksi, vaikka töitä olikin pitkä lista. Meitä oli kuitenkin reilu 20 henkeä, joten hommat suju reippaasti kun kaikki sai omat työnsä ja minä pomona pidin huolen että kukaan ei seisonu tumput suorina ja porkkanaa tarjosin: kun hommat on valmiit saa avata karaokelaitteet ja saunakin lämpiää juomineen..

Aamulla saatiin kaikki nopeesti valmiiksi ja oltiin juhlahetkeen mennessä valmiita ja kaikki rauhallisen odottavia. Ainoa mitä moka kävi oli se, että unohdettiin sytyttää kynttillät sisältä, mutta nopeat kaasot ja apurit sai ne syttymään juuri ennen ku vieraat oli sisällä.. Otettiin vieraat vastaan ovella miehen ja vanhempien kera, tosin anoppi oli tyylinsä mukaan myöhässä ja tämä tuleva miniä ei jäänyt häntä odottamaan.. Oltiin etukäteen sovittu, että kaikki on paikalla reilusti TUNTIA ennen juhlan alkua, koska vieraat varmasti tulee aikasemmin kuin tasan kolmelta. Alotettiin vieraiden vastaanottaminen n. kymmentä vaille ja anoppi tuli 10 yli kolme!!
Juhlat meni hyvin ja illalla sitten meiän " rymyporukka" jäi vielä karaoketansseihin ja saunomaan.





Elämämme numeroita.

- 18v & 21v
- 110 km välimatka
- 2 päivää viikossa,  nähtiin viikonloppuisin
- 5 kk jälkeen kihlat 1.1.04
- 10 kk yhteenmuutto
- 1v 4kk positiivinen raskaustesti  ja kesällä poika ´05
-  + 25 kg raskaudesta
- oma koti marraskuu 2005
- 3h 84m2
- reilu 6 kk toisen lapsen yrittämistä.
- 6.12.06 positiivinen testi  ja kesällä tyttö ´07
- + 23 kg raskaudesta
- karkausvuosi 2008, kosin miestä
- alotin työt ´08, lapset reilu 6kk ja 2,5v (hoitolapset 1v ja 2v)
- 250e minun hääpuvun ja tyttären juhlamekon hinta ompelijalla
- -25 kg, mies pudotti ennen häitä
- naimisiin 10.7 ja juhlat 11.7.09
- asuttiin samassa osoitteessa 4.5v
- 5h, 132m2
- 3 x jouduttiin pyytää kallion räjäyttäjät takasin, kun syvyys jäi kiinni muutamasta huipusta
- OMAN Talon rakennus kesti n. 6kk (juhannusviikolta, itsenäisyyspäivään)
- 3 -muuttojen määrä v. 2010 kaikki puolen vuoden sisällä
- ylläri raskaus, testien määrä (lopulta) 6 kpl.
- tyttö uuden vuoden aikaan 2.1.13
- + 10 kg raskaudesta
- + 6 kg pudotettavaa, jotta olisin tyytyväinen
- 5, yhteiset asunnot
- 3 kunnon riitojen määrä koko seurustelu aikana..

- lapsiluku 3 <3
- 10 vuotta, 4v naimisissa 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hipsula kiittää kommenteista!

Seuraa Hipsulaa: