Salakuuntelua..

Tein ehkä väärin, mutta jäin salakuuntelemaan naapuruston lasten juttelua..en tiedä onko tämä kuinka pitkälle totuutta, mutta lasten suusta kuultua..

Kolme lasta hyppii lapsen tavalla iloisesti pulisten pitkään ja kiljahtelee välillä. Riita saadaan aikaiseksi kenen vuoro on heittää palloa ja joku nostaa ääntään niin korkealle että omissa korvissani soi. Riita ratkeaa siihen kun pallo putoaa rampalta alas. Hyppiminen jatkuu, hetken aikaa. 

Isoin lapsista istuutuu ja toiset seuraa perässä. On hiljaista, vain harjan rapiseva ääni uusilla pihalaatoilla, jossain menee hälytysajoneuvo ja jossain pärähtää ruohonleikkuri käyntiin.

-Onko teillä onnellinen perhe? Kysyy tämä alta kouluikäinen lapsi kaveriltaan. Toinen katsoo ihmeissään ja kysyy ihmetellen
-eikö kaikki perheet ole onnellisia.
Isoin vaihtaa puheenaihetta uuden elokuva  juonen kerrontaan ja selittää siitä pitkän tovin. Asia kuitenkin palaa perheeseen.

-meillä ei ole onnea perheessä.  Se varmaan meni teille. Ihan niin kuin isä vaan lähti. Se  vaan sano et ole kiltisti ja käski nukkumaan. En nähnyt enää auton valojen jälkeen sitä..
-Mihin sun isi sitten meni?
-en tiedä. Äiti ei kerro. Se vaan sanoo et siitä kusipäästä ei tässä Talossa puhuta... et sitten kerro!!!
Isoin huudahtaa pienemmälle sisarelleen ja vilkuilee koko ajan ovelle.

Oma lakaisu tahtini on hiipunut ja huomaan kulkeutuvani lähemmäs tietä ja höristäväni korviani jotta kuulen.

- mitä se onni on?
-sitä että äiti rakastaa...
-mitä isi sitten tekee?
-osaako sun isi rakastaa?
- en tiedä. Kyllä se niin sanoo ja ei se oo kadonnut mihinkään. Joskus se menee pois, mutta tulee aina takasin.

Kauheaa: minustako salakuuntelija! Ahistus ja jatkan pihan toiselle puolelle. Lapset hyppivät taas ja ruohonleikkuri on hiljentyny. Jään miettimään tuota perhettä. En ole koskaan nähnyt heitä ulkona, en vanhempia yhdessä ja lapset... no ne huitelee lastenomaisella tavalla siellä täällä.

-pitää olla hiljempaa ettei äiti kuule
- miksi?
-se suuttuu jos puhun isistä.. ja sanoo etten saa itkeä ku ei isot itke.
- itkettääkö sua paljon?
-joo aina illalla... isi luki aina sadun, äiti ei jaksa.

Lapset jatkaa pomppimista ja minä aloin miettii, kuinka kurja olo tuolla pienellä voikaan olla.. en tiedä mitä kulisseissa tapahtuu, mutta tämä jäi niin pyörimään mieleeni että tuli itsellekin haikea olo. Unille mentäessä piti käydä halaa ja pusuttelee omat kullat vielä toiseenkin kertaan. .

Yks päivä lapset ajoivat pihatiellä temppuilen, ilman kypäriä. Käskin hakemaan kypärät päähän ku oli aika hurjan näköistä touhua. Isoin lapsista vain tyyty sanomaan ettei heille ole ostettu kypäriä, kun äidin mielestä se on vain rahan tuhlausta.

Rampalta kuuluu kauhea huuto, riita on syttynyt taas. Mutta se laantuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Äitiä ei näy ollenkaan, vaikka huuto riidasta kuuluu varmasti sisälle asti. Lapset jäävät taas istumaan ja yksi lapsista kysäisee vielä huolissaan: voikohan minunkin isi joskus vain kadota??

:'(