torstai 28. elokuuta 2014

Lenkillä..

 Minä kävin lenkillä




Metsässä on märkää, ilma on hyvin syksyisen kolean kostea.
Puista lentelee irtonaisia, keltaisia lehtiä maahan.
Tehtiin lenkki pitkin kyläraitti
Olin lenkillä! tyttöjen kanssa, rattailla..
Aivan ihanan kaunista ja siellä piti vaan köpöttää karkuun tuota maisemaa...

Niin outoa. Ei en nauti edelleenkään, takasin tullessa (kun ensin työnnät kilsan ylämäkeä rattaita) ja raahaudut kotiovelle niin olo on lähinnä ärtyisä.  Kaikki ärsyttää, kukaan ei saa tulla lähellekään ja näen vaan punasta. Ei tietoakaan "hyvästä olosta" ja "virkeästä mielestä". Itseä ärsyttää jo pelkästään sekin et olo on niin ärstyisä et alkaa ärsyttää vieläkin enemmän..






Olen ostanut jopa lenkkikengät, joita en ole omistanut lähes 14 vuoteen! Nyt muistan taas syyn miksi..  "ihan turhaa touhua", "ei oo mun juttu".
Tosin se seikkailu olikin sitten sellanen juttu, että toisia lenkkareita en ole hetkeen taas ostamassa. Kun kokeilet satoja pareja eikä mitkään sovi molempiin jalkoihin ni voi varmaan ihan luvan kanssa jo pikkusen purra huulta ja olla ärsyyntynyt! (Mulla on eripari koivet: toinen on yli sentin pidempi..) Lopulta nappaa vain ne halvimmat kärryyn ja toivoo että tätä ei tarttisi tehdä seuraavaan 15 vuoteen uudelleen!


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Mielihuvitusta!

Aivan mahtavia suklaita tosiaan tipahti postiluukusta viime viikolla!
Mikään ei piristä päivään niin paljon kuin se, että saa laatikollisen suklaita ja sanoa muille, ettei niihin saa sormellakaan koskea.. Kuitenkin ite käy napsimassa joka kahvikupillisen kanssa jotakin herkkua kyytipojaksi.. NAM!




Ei varmaan ole kenellekkään  (joka pikkusenkaan minua tuntee) yllätys että tuosta paketista ei ole jäljellä enää kuin roskat.. Voisin elää pelkällä suklaalla!

Mutta katsellaampas ensin, että mitä siellä paketissa olikaan.


 Ihan herahti taas vesikielelle! Niin herkullista!
Suklaata ei kyllä voita mikään!



Näistä mun ehdoton suosikkini on Center nougat (levy 80g)!
Se vaan sulaa suussa. Aivan merkillisen silkkisen kermainen pehmeä nougat ja valtavan runsas suklaakuorrute. Tätä on vaan pakko saada lisää!
Taivaallinen!

Toisaalta myös tuo toffee-levy oli maistuva!
Toffee ei ole liian venyvä-paukkuva tai liian kova vaan juuri sellainen että se ei sotke koko naamaa vaan pysyy palan sisällä, jos haukkaat vain palasen. Ja niin maistuvaa.


Nappipötköt toffeena ja salmiakkina toi mieleen lapsuuden, jolloin sai valita aina silloin tällöin pienen suklaapötkön "salaa" kun kävi yksin vanhempien kanssa kaupassa ilman pikkuveljeä ;)
Kyllä ne vieläkin niin makoisilta maistuivat ja oikeesti..
.. salassa syötynä ne oli niin paljon herkullisempia!

Niin hirveästi en salmiakista tykkää, mutta kyllä nuo napit ihan salakavalasti hävisi kupista, kun kahvia hörpin.. Hupsista! Toffee-pötkö oli maistuva ja toffee samanlaista tahmeaa kuin aikasemmin levystä kirjoitin, pysyi sisällä eikä valunut/venynyt ulos palasesta. Nää napit on sopivan kokosia suuhun heitetynä.





Vohvelipatukat. En ole vohvelin suurin ystävä, mutta nämä maistuivat aivan mahtavalle kahvin kera. Jotenkin vohvelin "kuivakkuus" vaan peittyi kahvin sekaan ja makuu vain parani. 

Pelkiltään jäi jotain puuttumaan..

Jogood Crispy
oli pieni vohvelinen patukka, jossa on hauska, erikoisen kokoinen palakoko.
Runsaasti maitosuklaa kuorrutetta.. Jogurttitäyte ei ollut makuuni. Jostain syystä mieleen tuli tästä vertailukohteeksi kismetti, vaikkei ole kyllä loppujen lopuksi yhtään samanlaisia. Tämä on pienehkö ja näppärän kokoinen, mutta sain aikaan paljon sotkua, joten salassa syöminen kostautui ja jäin kiinni ;)

Chocowoffel crispy
 Tässä todella runsaasti  maitosuklaa kuorrutetta ja vohveli ikäänkuin häviää syötäessä. Hauskat, palakoot, mukava yhdistelmä ja maukas. Rapsakka haukatessa, mutta silti todella suussa sulava.


Toffelnut crispy 
on ihana yhdistelmä suklaata, toffeeta, vohvelia ja pähkinää. Todella runsaasti maitosuklaakuorrutetta! Toffee on jotenkin tahmeaa ja jää hiukan hampaisiin kiinni.
Aivan ehdoton suosikki näistä "vohveleista". Näppärät palakoot ja juuri sellanen kivan kokoinen käsilaukkuun, eikä sotke syödessä.



Ei kyllä mikään jääny siltikään syömättä!
Kyllä suklaa menee silti joka muodossa, eikä pahaa suklaata ole olemassakaan!







Kiitos vielä Cloetta tästä mahdollisuudesta!
Miten mahtavan makoisaa mielihuvitusta.



* Osassa on UTZ-merkki, eli ostamalla UTZ sertifioitua kaakaota, tuetaan vastuullista kaakaon viljelyä.. esim. nappipötkö toffee, vohvelipatukat*

torstai 21. elokuuta 2014

Päiväkahvin (sala)seura vai mielihuvitusta?

Shhh. Mulla on yksi salaisuus. Asia jota ilman ei voi elää ja päivä on pilalla ellen saa sitä. Salaisuus, jota alkaa olla vaikea piilotella. Mulla on joka päivä Päiväkahviseuraa. En tiiä olenko vain niin tavattoman heikko vai liekö mulla vaan niin raskas työ jotta joka päivä on saatava salaista päiväkahviseuraa, jossakin muodossa. Hähää! Huih!


Nyt te siellä mietitte kuumeisesti et mistä ihmeestä se ny höpisee.. hullu! 
No SUKLAASTA mie höpisen, en muusta. 

Suklaa;  ah, päivieni pelastus!

Sain aivan mahtavan mahdollisuuden turvata hetkeksi 
päiväkahviseuran yhteistyön merkeissä Cloetta n kanssa. 
Voiko oikeesti olla mitään parempaa kuin sateen ropina ulkona, 
villasukat, viitti, kahvi ja makea suussasulava suklaa? Ei todellakaan!

Kiitos Cloetta! 
Tulossa Lisää mielihuvitusta,
 kunhan kerkeän kaikkia ihania suklaita maistelemaan. 

Kirppu 1,5v

Meiän Kirppukin kerkesi täyttää jo hurjat 1,5v Heinäkuun alussa..

Voisinpa sanoa, että ihanaa kun aika rientää, mutta olen niin haikealla mielellä, että on pakko myöntää, että aika on mennyt liian nopeaa.. Mulla on ihana, omaa tahtoa omaava Taapero, iso persoona, isolla K:lla..

Neuvola-lääkäri käynti oli ja mitoiksi saatiin 74,8cm ja 9080g
Pieni Kirppu, siis nimensä veroisestikkin.


Meidän Kirppu...
  • Syö itse, kaikkea, mutta perunan jättää aina syömättä.
  • Yövaippa on ollut pitkään kuiva, aamupissi tulee n. 90% pottaan
  • On päivisin paljon ilman vaippaa, vahinkoja sattuu usein, vaippa vaan ei pysy päällä!
  • Sanoo "vettä", kun tahto juotavaa, ihan mitä vaan juotavaa
  • Sanoo "namnam", kun on nälkä ja kaahii laatikosta itselleen lautasen
  • Huutaa ANNA,  kovaa, jollet heti ekasta kerrasta ole antamassa jotain.
  • On aivan täysin Papan tyttö!
  • Osaa näyttää tunteitaan, lujaa ja korkealta kiljuen.
  • On positiivinen ja iloinen aina, kun itkee on satavarmasti korvatulehdus
  • Nukkuu edelleen hyvin n.2h päiväunet ulkona rattaissa
  • Laittaa kenkiä ja vaatteita päälleen ahkerasti, yleensä ne ei ole omia.
  • Illalla unille meno on helpottunut, nuhahtaa alle 10 min.
  • Rakastaa uimista ja vettä.
  • Sanoo "a aa" kun väsyttää 
  • Yleisin vastaus on pään pyöritys ja yninä: eh-eee.
  • Kiipeilee paljon ja joka paikkaan, yleensä sinne mihin ei saisi kiivetä
  • Juoksee ja lujaa, yleensä karkuun pahanteon jälkeen
  • Erittäin hyvä piilottamaan tavaroita, varsinkin sellaisia, joita tarvitset juuri sillä hetkellä.
  • Kuskaa tavaraa ympäri kämppää.. Joskus voit löytää alusvaatteitasi myös takapihan terassilta..
  • Ojasta pitää kerätä joka ikinen kukka, jollei ojassa ole... kelpaa äidinkin kukat..
  • Osaa kyllä näyttää ja huutaa mitä on vailla!
  • Ponnaria et saa pysymään päässä minuuttia kauempaa
  • Kaikkea mahdollista pitää maistaa ainakin kerran, yleensä monta kertaa, myös ne kielletyt..
  • Osaa nollata puhelimen taidokkaasti ja sotkea tietokoneen salasanat..
  • Kerkeäväinen pikku likka, pitää olla silmät selässäkin.
  • Juo pillillä, tai sitten heittää pillin mäkeen ja kaataa mehut/kiisselit/juomat syliinsä.
  • Ei viihdy rattaissa, mielummin kävelee ITSE!
  • Kaupassa kärryt on out, autorattaat niin IN!
  • Kaupassa ollessa huutaa kovaa ja korkealta "TÄÄLLLÄÄ", jos joku sakista eksyy..
  • Kaikkia miehet ovat joko "Pappa" tai "izi"..
  • Lempisanat on: Kukka, Kakka ja o-ou!
  • Koittaa  matkia monia sanoja: aloo (haloo), piip piip (mikro), piipaa, Rekka (tulee kurkusta kovaa  ja muristen) hiihi (siili), kukkuu, bryym (auto)...
  • Vihdoin taas alkoi sanomaan: ÄITTTIII!! (ollu varmaan 4-5kk pois sanavarastosta)
  • Osaa sanoa miten (yleisimmät) eläimet sanoo.
  • Hauskin on kukko, joka kuulemma sanoo: kugeliguu :D
  • Osaa mököttää kun ei saa tahtoaan läpi
  • Lempiohjelma on MUUMIT
  • Lempieläin on tällä hetkellä Hevonen 
  • Laulaa ihhahhaaa ihhahhaaa..
  • Karjuu kuin leijona ja nauttii  kun sisko säikähtää
  • Piilos leikki on ihan ykkönen.
  • Leikkii paljon mm. eläimillä, palapeleillä, nukella, ruokatavaroilla, tunneli ja maja on kova juttu
  • Hiekkalaatikko on in ja hiekan syöminen herkkua!
  • Lempiherkkua on Juustot, Jätskit ja toisten lautasella olevat ruoat!
  • Pieni on ahkera auttamaan: Pyykit ei jää kyllä koskaan telineeseen tai koneeseen, murusia ei jää lattialle ja jos lattialla jo jotain märkää, neiti hakee pyyhkeen ja kuivaa!
  • Meillä tykätään nykyään halia ja pusutella.. paljon!
  • Parasta mun 1.5-vuotiaassa on herskyvä nauru kun sisarukset naurattaa! Se tulee niiin syvältä ja niin aidosti, että itseäkin alkaa naurattamaan!

*pahoittelen tulee kk myöhässä, oli jääny luonnoksiin..*


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Arki ja koulu!

Arki

Mikä ihana sana taas onkaan kuulunut useampana päivänä jo suustani.
Olemme palaamassa arkeen.
Hetkessä se ei tosin käy, sillä arkeen paluu vie aina hiukan aikaa.

En puhuu nyt normaalista kotiarjestamme, sillä elimmehän me sitä koko kesän nauttien kesästä, 
nyt puhun työarjestani.

Ryhmä on muuttunut, mukana menossa on neljä tyttöä ja yksi poika.  Näistä vain yksi on kokopäiväinen, muut on sitten 10/20 -päiväsiä tai alle 5h/pvä.. Joten yksikään päivä ei tule olemaan samanlainen. Oon niin sekasin millasia päiviä tulee olemaan ja ketä milloinkin on hoidossa, et menköön se vielä tän kesäpöhön piikkiin..
Vielä sunnuntaina en tiennyt ketä tulee ja mihin aikaan maanantaina työt alkaa, joten hiukan oli  outo fiilis tähän työn aloittamiseen jäi, vaikkakin ihan mukava saada päivärytmi taas kohilleen.
Ryhmähän on nuori.. Tosi pieniä kaikki: 1,5v, 1,7v, 1,9v, 2,3v ja 2,6v..
 Katsotaan mitä tästä ryhmästä kehittyy. 
Kaksi oli hoidossa jo keväällä, ujoutta ja arkuutta ollu hiukan havaittavissa pitkän loman jälkeen 
ja onhan tässä itselläkin (kieltämättä) ollu pikkusen käynnistys vaikeutta saada kaikki ajoitukset kohilleen. Yhtään vapaata hetkeä ei päivällä ole, työllistävät aika kiitettävästi. Vilkkaita, uteliaita sekä suloisia on jokainen. Pieni hetki niin pääsee itekki taas kunnolla käyntiin..
Ihana olla taas töissä..

Ja mikä ihaninta.
Ihana syksy tekee tuloaa!
Ihanaa syyssadetta, aurinkoa ja ilmassa leijuvia lehtiä!





Lapseni lähti kouluun
Pienempi köpötelee kilsan verran jo tutuksi eskarivuotena tullutta matkaa, tosin nyt 
matka kulkee eri ovelle. Eri kavereiden ja eri aikuisen luokse.
Tuttu opettaja, antoi kyllä kannustusta pienelle heti alusta asti eikä kynnys kouluun löhtöön ollut suuri. Suurin ärtymyksen aihe sen sijaan oli äidin saattaminen ekoina päivinä.
Tahdoin läheä mukaan, vaikka minulla olikin mukanani pientä väkeä.
Tahdon muistaa tuon hetken kun mun pieni prinsessani kulki kohti elämää.
Kulki kohti oppivelvollisuutta. Iloisena, päättäväisenä. Isona tyttönä, vaikka onkin aina äidin pieni rakas. Huokaan syvään, otan kuvia ja mietin mihin maailma tuota pientä tyttöä viekää.
Se vie häntä pois luotani, hetki kerrallaan, askel kerrallaan kohti suurempaa maailmaa.
Kaipuu. Elämä menee liian nopeaa. 
Kotimatkalla jalkani ovat raskaat, sydän raskaampi ja vaunut, joissa istuu kaksi 1,5-vuotiasta tuntuvat jumittuvan paikalleen..
Tekisi mieli itkeä:  Lapsestani on tullut iso, liian varhain!



Isompi sen sijaan aloittaa kolmatta luokkaa isossa koulussa, tuolla 3.7 kilsan päässä. 
Matka tuntuu hurjalta vajaa 7.5km päivässä kävelyä, kelillä kuin kelillä!
Kotimatkalla viimeinen kilsa on ylämäkeä.. Kotimatka saattaa tuntua niin pitkältä ja raskaalta, tuosta pienestä kulkijasta.. Vastahan hän kulki iso reppu olallaan kohti eskaria, ihan hetki sitten.
Nyt jo niin iso ja teini-ikä alkaa selvästi kutkuttamaan jo lähellä, sen huomaa käytöksen muuttumisesta. Enää ei saa antaa iltasuukkoa, ei halata, ei pitää kädestä eikä varsinkaan puhua höpöjä kavereiden kuullen. Alkaa jo hävettämään.. 
Kolmas luokka alkaa keppi kainalossa ja koulukyydillä. 
Koko kesän häntä on vaivannut raajakipu toisessa jalassa. Kävely oli todella vaikeaa ja liiikkuminen tuskaista, kepin kanssa ollaan saatu paino pois koivesta ja kipu alkanut helpottamaan.. Vielä kun saataisiin poika pysymään mahdollisimman paljon paikoillaan! Ollaan käyty viikon välein tk:ssa, kuvissa ei näy mitään, joten ainakaan se ei ole murtunut. Verikokeilla poissuljettiin reuma ja tulehdukset.. Jumpparin tuomio oli ei todellakaan lihasvamma vaan luultavasti törmäys on aiheuttanut lonkkaan jonkin asteisen virheasennon, liikuntakielto ja koulukyyti magneettikuvaukseen saakka. Lähete lähti kiireellisenä ja se tuli takasin -ei kiireellisenä-, koska Keskussairaalan mielestä kyseessä ei ole kiireellinen tapaus, koska jalalla pystyy kävelemään ja koska lääkäri on kirjoittanut virheellisen lausunnon käynneistä (on väittänyt ettei jalkojen kierroissa ole toispuoleisuutta, MUTTA ei kyllä ole tehnyt mitään testejä tähän liittyen! Jumppari teki tulos vasenjalka 100% oikea 30-40%.. Joten juu, ei toispuoleisuutta! Hoitovirhe?? Kiitos! ) Tuskastuttavaa!! Niin itselle kuin lapselle!
Edessä on vielä keskussairaalakeikka (lisätutkimuksia, kuvauksia, kokeita), jumpparia uudelleen ja osteopaatilla käynti.. Katsotaan mitä koipi sitten sanoo..
Harmittaa vain niin kovasti toisen puolesta, kun koko kesän on joutunu olemaan pois Säbä-reeneistä ja nyt kun alkaisi eka vuosi piirisarjassakin, niin toinen ei pääse edes harkkoihin..
Toivotaan niin että koipi saadaan kuntoon ja poika edes pallonkäsittely harjotuksiin, jottei aivan masennu ja maatansa kokonaan menetä..


Muuten onkin ollut ihan mukava alottaa taas ARKI!

... mitäs sinne kuuluu??

lauantai 16. elokuuta 2014

Juhlakenkiä..

Sitten se seuraava ongelma lasten kenkien jälkeen onkin äidin kengissä..
En koskaan.. SIIS KOSKAAN löydä itselleni hyviä kenkiä noin vain etsimällä..
Vaan ne tulee vastaan sattumalta sillon ku niitä ei tartte tai ainakaan etsi.  Oon kokeillu sadat ja sadat kengät tänäkin kesän aikana, ihania, hyvät jaloissa, kohtuu hintasia.... MUTTA yhtiäkään kumpaankin jalkaan sopia ei vaan ole löytynyt. Niin kurjaa!
Mulla kun on eripari jalat, joten kenkien sopiminen molempiin jalkoihin (ilman että täytyy ostaa kahtia pareja, erikokoa) on haaste ja kun sellaiset kengät löytää ne on heti ostettava!
 

Niin on käyny näissäkin luottokengissäni.
Kahdet näistä löytyi sattumalta Hääkengikseni (alarivin reunimmaiset, vaaleimmat on uusin löytöni kesäkengiksi..), yhteensä maksoin silloin vajaan 50e.. Kun jo noiden remmillisten hinta oli pelkästään yli satanen! Luottokengät, aina jalassa, juhlissa ku juhlissa... Voiko näitä laittaa taas uudelleen? Kun vaan ei uusia kenkiä löydy..?? Alla vielä vilautus pukuni väristä ja hartiahuivistani.. (jollen tässä nyt vielä jotain muuta keksi ennen syksyä... :) )

Mä aattelin ensisijaisesti mun ykköskenkiä 
(eli noita missä on toi laskosjuttu, ne on juhlavimmat)
Onko pöllömpi idea?



Onko se aina näin vaikeeta tää pukeminen..??  Varsinkaan kun itelle ei oo yhtään "silmää" siihen sopiiko värit toisiinsa tai onko niissä mitään yhteistä tai mikä on etiketti juhlissa.... tai tai.... 
Onko sillä ees väliä mitä mä päälleni pistän?? 

perjantai 15. elokuuta 2014

Juhlakenkiä

Meillä on tulossa veljen hään syksyllä.
 (ootte jo varmaan muutaman kerran asiasta kuulleet :) Mä vaan oon niin onnellinen noiden pikkusten puolesta, et väkisinkin tekee mieli koko ajan hehkuttaa..)

Oon koko kevään ja alkukesän etsinyt lapsille "kivoja" kenkiä häihin. 
Niiden piti olla sellaiset, jotka voi laittaa sitten syksymmälläkin jalkaan..
 Tytöille tahdoin vaaleat/hopeiset ja pojalle tietenkin mustat perus juhlakengät.
Tässä vaiheessa kun kauppojen hyllyt notkuu juhlakenkiä 
oli ne pakko lapsillekkin jo käydä hakemassa, alesta, tietenkin.

* * * * *

Pikku neidin kengät oli hurjat 11.95e (normihinta 20e)
Nämä bongasi morsian, joka sivuista sitten vinkkasi minulle. Hetken jouduin miettimään kokojen 21 ja 22 välillä (ei ollut muita tarjolla enää). Meillä on yhdet koon 21 juhlakengät, jotka on pikku neidin jalkaan juuri sopivat. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että neiti kasvattaa jalkaansa, joten nappasin isomman koon .. Onneksi! 
Pitäähän Kirppusellakin olla BlingBlingiä ja perhosia.. Todellakin, eikö vaan?

Nettikauppa Kidix. Todella nopea palvelu, kengät oli pari päivää myöhemmin saapuneet!


Likan kenkiä on kokeiltu, etsitty ja tutkittu noin 3458956 kertaa.
Meillä on vaativa neiti! Piti olla korkoo ja valkoista ja kimalletta ja mielellään vieläpä remmitön..
HUOH! Lopulta sitten päädyttiin kaksiin kenkiin, joita kokeilti pitkään ja likka harkitsi useaan otteeseen. Toisissa oli korko, nilkkaremmi, mutta kenkää, eli sitä "kangasta" oli vain varpaissa ja kannassa, välissä ei muuta kuin pohjallinen.. Joten ne hyllytettiin viime metrillä, koska käytännöllisyys ja jalkojen jaksaminen korkkareissa koko päivää mietitytti. Näissä myös nilkka kääntyi muutaman kerran, joten jätettiin ne kauppaan... sitten kun ollaan isompia, sitten korkoja!


Nämä remmikengät oli niin veikeät, että ensi silmäyksellä neiti sanoi suoraan että on niin oudot et on pakko kokeilla. Näissä on pehmeä pohja ja nuo remmit vaan on niin hauskat, että pitkän pohdinnan jälkeen näistä ei tarvinnut enää kysellä vaan ne hyppäsivät kärryyn. Valkoinen kenkä kiiltelee (joten sai sitä kimallustakin). Toivottavasti ei ole kylmä ilma ni ei varpaat palellu.. Ihanat nämä ovvat minustakin, olisin ottanut itsellenikin, mutta ei ollut tarpeeksi isoja kokoja ;) Näissä ei tosin ollut alea, mutta eipä hinta päätä huimannut siltikään..



Pojan juhlakengät oli nopein ostos.
Kokeiltiin kahta kenkää jalkaan ja otettiin niistä isompi. Valmista!
Näissä kengissä oli punainen lappu -50%, joten hintaa jäi vaan 15e.

torstai 14. elokuuta 2014

Kesäpäivät

Aivan mahtavat kelit ollunna lomalla!

Lapset nautti lämmöstä, pitkästä kesälomasta ja mikä sen ihanampaa kuin viettää hetki rauhallista aikaa rannalla koko perheen voimin, nauttien.  Nyt loma on ohi ja arki kutsunut jo muihin touhuihin.
Ei olla sellanen perhe, joka pakkaa kimpsut, kampsut, eväät ja kaikki kassiin ja istuu tunti tolkulla rannalla. Me käytiin uimassa ja lähdettiin kotio. Toisella kertaa oli kyllä syömistä mukana, mutta se johtui siitä, että isommat kitis pari tuntia et lähdetään, mennään, äkkiä, mutta pikkunen oli unilla.. Kasattiin välipala tarpeet yhdessä kassiin ja kun Kirppu heräs lähdettiin suoraan rannalle, uitiin, syötiin ja lähdettiin kotio.. Ei tullunna tavaksi kuitenkaan..


Meiän lähellä on yksi ranta ja toiselle on hiukan pidempi matka, siellä on aivan mahtava hiekkaranta, matalaa ja kirkasta vettä. Pieni ja kaunis paikka!
Ruutijärveksi sitä meillä kutsutaan (sen jälkeen kun lehdessä oli juttua pohjaan upotetuista ruutilaatoista...) Oikeesti se taitaa olla Siikajärvi.


...Kuitenkin...
Kun elokuu vaihtui minä linnottauduin sisälle, 
alkaa jo ahistamaan ainainen helle, kuumuus ja pötköttely. 
Pakko tehdä jotain järkevääkin loman aikana.
Sisällä onneksi on kivat 23-25, joten ei kuuma pääse iskemään.


Oon sitten maalannu, järjestelly, vaihdelly järjestyksiä ja siivonnu kaappeja..
Joku ihan outo sairaus siis iski.. Kuulemma sisustuskärpänen tai joku..

Näistä projekteista lisää myöhemmin..

tiistai 12. elokuuta 2014

Akusta asiaa.

... Mulla tippu puhelin maahan toukokuun alussa. Pieni naarmu kulmaan, ei muuta. Toimi vielä hyvin..
Meni hetki ja sitten tuli täyteen vuosi kännykän ostosta ja oikeestaan kaikki toiminnot lakkas toimimasta.
Voitteko kuvitella mikä paniikki iski, kun et voinukkaan soittaa tai facebookata... tai tutkia instaa??

Puheluihin ei pysty vastaamaan, viestejä ei lähetä (tai sillon kun kännykkä itse niin tahtoo!)
Ei oo kenttää, ei kuuluvuutta, ei nettiyhteyttä, ei Wi-Fiä, ei mitään!
Ja sitten se ärsyttävin. Akku alkoi reistailemaan. Se kesti ensin pari päivää, sitten pari tuntia.. Lopulta pari minuuttia ja sitten... se ei toiminutkaan enää ollenkaan..

Vain jatkuvassa virrassa, pelitti oikein hyvin.
Huollossa käskettiin kokeilla ensin uuden akun kanssa, koska jos lähettävät huoltoon ja vika on akussa, ei korvata mitään. Joten etsimään akkua ja nopeasti.

Akkuja ei ole saatavilla (kesä-heinäkuussa), seuraava kuorma tulee elokuun alussa!!
Koko kesä meni ilman akkua, niitä vaan ei saa mistään!!
Koko kesä ilman KÄNNYKKÄÄ!! Tai lainasin mä lapsen puhelinta reissuille..
Pakkohan se oli.. Mutta niin kurjaa. Koittakaapa ite elää lähes 2kk ilman jatkuvaa yhteyttä ulkomaailmaan.. Lasten kännyillä pääsi kyllä soittamaan tutuille, muttei facebookkiin, instaan tai nettiinkään ei niin vaan enää menty tunneiksi jumittamaan.. Mitkä vierotusoireet! Ihan kamalaa!

Tää on niin yleinen ongelma nyt näissä Samsungeissa, et kaikki akut on loppuneet. Kaikkialta..

Todella kivaa. Koita tässä nyt sit olla "tavattavissa".. Onneksi oli loma eikä työaika, olisin niin ollut pulassa!
No sitten aloin heinäkuun lopussa ihmettelemään miksi koko ajan pitää takakantta painaa uudelleen kiinni,
se vaan aukeaa koko ajan. Kopautin kerran kännyn pöytään, kun se hyppäs käsilaukusta pöydälle ja kappas.. jotenkin tää akku näyttää vähän erikoiselta.. Se oli turvonnut lähes kaksinkertaiseksi.. Onneksi ei ollut räjähtänyt tai mitään, mutta ainakin vika löytyi! Mies soitteli samantien pitkin kyliä, taas kerran ja kappas, Gigantissa olikin kuorma tullut ja uusi akku odotti hyllyssä. Ei kun sinne ja äkkiä..


Nyt taas pelittää, kaikki!  Ei mitään ongelmaa enää!  Täytyy varmaan vaan käydä hakemassa toinenkin 
akku siltä varalta että tää alkaa temppuilemaan.. Eipä paljoo jääny luottoa enää näihin älyllisiin versioihin, ihan kuin nää olis tehty vaan hetkelliseksi, ja mua niin ärsyttää.. Koitan muutenkin tehdä ratkaisuja elämässä, niin että asiat tai tuote kestäisi pitkään ja olisi monikäyttöinen ei niin että se on kerrasta käyttö ja roskiin.. 
Maailma on niin mätä muutenkin nykypäivänä!

Tahdon mun vanhan kiviaikasen nokialaisen takasin!

maanantai 11. elokuuta 2014

Ponnarin pelastus..

Meillä likka 7v ei suostu enää ponnaria laittamaan hiuksiinsa, 
ei sitten millään.
Sen laitto ja poisotto kuulemma sattuu ja se ei vaan pysy päässä!
Kaksi poikkeusta kuitenkin on: esiintymisnuttura ja letti.
(kolmantena: hukassa oleva lenksu... :O )

Ongelmaan löydettiin ratkaisu jo itseasiassa vuosia sitten..
Silloin nappasin ensimmäisen tälläisen ihanan uutuuden käteeni ja marssin se kourassa kotia
ylpeänä ja itsevarmana että nyt on ratkaisu löytynyt.
Silloin niitä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa ja ainoa mistä tuon ekan vuoden aikana niitä löysin oli Tuurin kyläkauppa. Rohmusin niitä joka kerta lisää.

Nämä mallit on Name It
Laatu on hyvä ja värit mitä ihanimmat!


Montaa väriä, montaa kokoa 
(noi isot olleet mun päässä päivittäin, hiukan jo venähtäneet!)
Näitä löytyy kaiken kaikkiaan kymmenen,
joista yksi on katkennut tässä vuosien aikana!

Hiusten harjaukseenhan saa käyttää vain tätä pinkkiä Tingeliä ;)
(eli virallisesti siis tangle teezer)
Takut oikenee kyllä silmissä ja hiuksista tulee huomattavasti pehmeämmät ja sileämmät!

Mä niin suosittelen näitä muillekkin!


Tässä pari kuvaa vielä neidistä ja siitä kuinka hän yleensä näitä lenkkuja päähänsä pistää. 
Saparot on olleet nyt kova juttu. Yleensä kuitenkin päässä on löysä perusponnari.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Pakkopulla kuntokuuri..

Työterveys ja fyssari laitto mut kuntokuurille kesäkuun alussa, koska selkä oli jumissa ja painoakin pitäs saada alaspäin. Ens viikolla vasta selviää mitä näyttää hemppa ja kolesterolit.. että pitääkö ruokavalioon vielä tehdä jotain muutoksia..

Jumppaohjeita oon tehnyt, jonkun verran.. Kotijumppaa lähes päivittäin.. Sen pakollisen 15-20 min ainakin 4 kertaa viikossa.. Lenkillä oon käyny muutamia kertoja viikossa. Voikohan näihin laskea lukuisat shoppailukerran, kun oon hikihatussa juossu kaupasta toiseen??
 

Sori, ei löytyny alkukesästä mitään julkaisukelpoista kuvaa löllömahastani..


On syöty kevyesti, salaatteja ruoaksi, jätskiä välipaloina.. Ja noh, paljon muutakin..
Paino ei ole laskenut piiruakaan, päin vastoin!
Senttejä vyötärö, vatsa, rinta alueelta on lähtenyt sen melkein 10...

Täytyy kyllä myöntää että onhan tässä nyt 5 kk aikana sentään jotain muutosta tapahtunut!
Vaikka tuo ruokavalio remontti onkin aika ajoin menny ojasta allikkoon ja ollu retuperällä..
 Ehkäpä jatkan tällä kotijumppa ja kevennetyllä kotiruokatiellä pidempäänkin..
Jospa syksy toisi sen muutoksen, että jätsin sokerit jäisi vielä pois..

Se täytyy kyllä vielä sanoa, että selkä on parempi!
PALJON PAREMPI!
Joten ne kiertoliikkeet yms  tukiliikkeet oikeesti auttaa!



En usko edelleenkään siihen että jumppa itsestään mitään parantaa tai 
että se tuo paremman, virkeemmän, energisemmän ym ym mielen ja olotilan.
Se on aivan täysin kulunut klisee! Eikä pidä paikkaansa!
 Mä en saa mitään kiksejä siitä et käyn lenkillä/ teen pakkoliikkeeni 
 ja sit olisin muka pirteä ja olo mahtava..
EI TODELLAKAAN... 
En vaan ymmärrä!
Mä en saa mitään hyvänolon tunnetta, en edes fiilistä: JES, mä tein sen!
Tekis mieli kaatua sänkyyn ja nousta ylös vasta kuukauden päästä.
Nautinto on tästä hommasta kaukana.
Lenkille hammasta purren raahautumista ja liikkeitä tehdään kiroten,
uskaltakaapas vaan tulla lähellekkään ni saatte saavillisen niskaan..
Ärtymys on valtava..
(asenneongelma?? JEP, suuri sellainen, kiitos liikkamaikat!)

Tää on silti vaan tehtävä..


Tää on pakkopullaa!

Rallit

.. Jyväskylä on taas hiljainen.. Viikko sitten täällä oli vilskettä ja kova melu. Porukkaa ihan sikana, joka paikassa ja vielä kun samaan aikaan on asuntomessut, niin johan oli ahistava tungos joka suunnalla.. Ei oo meiänkään ison tien varressa ollut tuollasia ruuhkia sitten viime vuoden.. :D


Joka vuotiset NesteRallit. Käytiin kattomassa Laajavuoren pätkä lasten kanssa, mutta pojan jalka kipeyty niin pahoin et reissu päättyi terveyskeskus keikkaan ja lääkärin määräykseen olla mahdollisimman paljon paikoillaan. Jep. Maailma mureni taas pojan silmissä, aivan kuin olisi maansa myynyt ja säbän piirisarja näyttää entistä kaukaisemmalta hänen osaltaan..



Ei olla mitään kauheita Ralli faneja, mutta kyllä joka vuosi pitää jossain ek:lla käydä ja pari autoa metsästää tien varsilta.. Tänä vuonna taisi Kirppu olla kaikkein innokkain Ralliauton metsästäjä. Kiljahteli innoissaan jo kaukaa kun kuulu auton ääni ja hyppi paikallaan kuin aropupu. Pieni autofani!



Mutta juu eihän Ralliautoja ole pakko lähtee pätkille katsomaan. Lasten kanssa se ei aina ole niin helppoa ja mikä kauhea rumpa oli jo pelkästään tuo yksi ek. Piti olla vaikka mitä mukana (evästä, juomista, vaippaa, sadekamppeet) ja silti vaikka mitä puuttui (retkihuopa jäi kotiportaalle..?? :O ) Ja kahden auton jälkeen oli ensimmäinen jo valmis lähtemään kotiin. Eipä kovin monesta pätkästä viitsi maksaa..
Parhaiten niitä näkee tienvarressa ja tuolla siirtymätaipaleilla.. Paikkaakin voi vaihtaa sillon kun siltä tuntuu ja autossa oltiin sekä tuulen että sateensuojassa.



ps. suurin osa kuvista on lasten ottamia.. :)

lauantai 9. elokuuta 2014

voihan kamera..

Tiedättekö sen paniikin mikä syntyy kun koitat tehdä, jotain  uudestaan ja uudestaan ja se vaan ei onnistu.. Kokeilet useita kertoja, eri tavalla, uudestaan ja mitään ei tapahdu..

Epätoivo.

Ärsyttää!

Kauhu.

Pettymys..

Hätäännys..

Paniikki!


Mä en saa kuvia kamerasta koneelle...?!?
Jäikö nyt ihanat kesäkuvat kaikki tuon kameran uumeniin?
Nätisti ne näkyy kameran näytössä..


Ei onnistu (millään niistä neljästä) usb-piuhalla, 
ei muistikorin lukulaitteessa
 ei toiseen tietokoneeseen
ei siirtämisellä ulkoselle kovalevylle/muistille..

Oonkin manannut tuota kameraa jo puol vuotta, joten olihan tää toisaalta arvattavissa,
mutta kun ei oo lomalla kerenny koneella ees pyörähtää ni ei oo tullu ladattua kuviakaan..
Kärsi tässä nyt sitten omasta typeryydestä, vissiinki.. 
Ärsyttää!  Huoh!


Seuraa Hipsulaa: