Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen-
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen-
Tosi moni sanoo et isoveli J ja pikkusisko K näyttävät samalta.. K:lla on J:n silmät.
Toinen puolikas väittää että siskokset näyttävät samalta. K:lla on ihan selvästi sama nenä ja leuka ku P:llä. Myös suu on samankaltainen..
MUTTA
Kaikki kolme ovat omia ainutlaatuisia yksilöitä!
Uniikkeja.
Rakkaita.
Tärkeitä ja rakastettuja!
***
Oman lapsen, pienen linnun
kannoit alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.
Tunnet käden, pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.
Voisiko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän
***
Pikku Riikan laulu
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.
-Kaarina Helakisa-
Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."
Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,
ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."
Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.
"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.
Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.
-Kaarina Helakisa-
***
Niin hassunkurisen touhun nään,
suu tuoss' on sepposen seljällään
suu pieni ja hampaaton,
se naurua on!
Suu pieni sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain
se nauraa vain!
Se on lämmintä maitoa pullollaan,
sill' on äidin suukkonen otsallaan
se on kurkkua myöten kylläinen,
peto pikkuinen!
Sinä paljon vaadit ja paljon saat
sinä siunaat kättemme toukomaat
Nyt vasta ne tähkän kantaa
Sinä annat meidän antaa"
-Aaro Hellaakoski
suu tuoss' on sepposen seljällään
suu pieni ja hampaaton,
se naurua on!
Suu pieni sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain
se nauraa vain!
Se on lämmintä maitoa pullollaan,
sill' on äidin suukkonen otsallaan
se on kurkkua myöten kylläinen,
peto pikkuinen!
Sinä paljon vaadit ja paljon saat
sinä siunaat kättemme toukomaat
Nyt vasta ne tähkän kantaa
Sinä annat meidän antaa"
-Aaro Hellaakoski
Ihania runoja ja kuvia! :)
VastaaPoistakiitos :)
Poista