Laihduttaja..

Voi että mua välillä sieppaa.. MISSÄ ON MUN TAHDONVOIMANI!?!?!

Mies alotti laihduttamisen samaan aikaan kun tyttö synty eli 2kk sitten, se on laihtunu kohta 15 kg ja vyötäröstä on lähteny 10 cm.. Kai se on rasvaa ollut mikä on lähteny, sillä ei tuolla mitään vararengasta tai kaljamahaa ole ennenkään ollut.. (sillä on tollanen apulaite, jolla se oikeesti saa tuloksia aikaan:)

Miehellä on takana sukurasite ja hyvin tiivis lihas ja roteva/jämpti luustoltaan. Minä taas oon pieni ja lyhyt, silti mahan ylimääräiset löllykät näkyy enemmän ku miehellä. (poika on tullut isäänsä, tytöt minuun).

Nyt viime aikoina mies on sitten päättäny ettei syö oikeestaan mitään muuta ku salaattia..
Ei käy leipä, ei peruna, riisi, makarooni tai muut siihen sakkiin verrattavat..

-- ja silti se odottaa et oisin tehny jotain ruokaisaa salaattia sitä varten..
.... Teen ruoan joka päivä (paitsi laatikkoruokaa riittää yleensä seuraavallekin päivälle) ei kelpaa.
Vaikka kokin paperit mulla onkin, niin voin kertoo, että alkaa pikku hiljaa mielikuvituskin loppumaan, kun koitan sen rajoitteiden mukaan tehdä monipuolista ruokaa.. Enkä jaksa oikeestaan panostaakaan: miksei tavallinen, ravitseva, monipuolinen ja sama ruoka käy kun mitä me muutkin syödään??

 Ja oikeestaan kaikkein pahinta on se, että ite en saa itseäni millään niskasta kiinni ja pidettyä näppejä erossa herkuista! Raskauskilot lähti jo ekan parin viikon aikana, mutta tilalle jäi turvonnut ja pömppö maha, joka ei mahdu mihinkään omiin housuihini! Ja meiän kun piti alottaa "terveellisempi elämä" eli jättää herkkuja pois, yhdessä, mutta mitä mä teen.. Ostan herkkuja salaa, piilotan ja syön niitä joka päivä vähän... tai vähän enemmän... Ja leipoakin pitää joka toinen päivä ainakin. Kaikkee makeaa ja hyvää.. Lurps.. Syön hyvällä omatunnolla, mutta päätän sit taas herkuteltuani että tää oli viimenen, nyt loppu ja huomaan taas hetken päästä syöväni taas jotain..

HUOH!

 Jäin raskausaikana koukkuun makeaan ja en oo päässy siitä irti. Oon koukussa, riippuvainen makeasta!  Ja nyt oon siirtäny "kuntokuuria", vedoten kipeään haavaan, isoon leikkaukseen ja siihen ettei saa liian aikasin alottaa liian kovaa kuntoilua.. P**kat!  Kaiken kukkuraksi mä syön ku hevonen! Miks mulla on koko ajan NÄLKÄ? Syön monta kertaa päivässä  ja herkuttelut siihen väliin.. Miten ne mahtuu, no toisaalta tuossa mahan kohdallahan ne näkyy jumittavan.. jeps..

Imettäminenkään ei oo vieny yhtään kiloja ton ekan kuukauden jälkeen.. Tai jos on niin oon syöny sen osan herkuilla takasin. Huomaamatta, salakavalasti, tietäen tiedostamatta..

 Mulla on fit mama- dvd, jossa olis (kai) hyviä ohjeita synnytyksen jälkeen kilojen karistamiseen, mutta se on edelleen muoveissa, sain sen lahjaksi.. Hävettää!
Kuntolaite on tuossa valmiudessa ja huutelee mun nimeä, mutta mä vaan kierrän sen kaukaa.. 

Ahaa, viime viikolla sain mahtumaan jalkaani softShell-ulkohousuni, niillä vaan ei tarkene -10 asteen pakkasella tai kehtaa lähtee kauppaan..


Ehkä nyt on helpompi alkaa kattomaan mitä suuhini pistän, kun tännekin tästä kerron.. Jos pistän tavoitteet, niin pystynkö pitämään ne? On pakko onnistua, muuten ei oo kesällä mitään päälle pantavaa. Siitä syystä ostin itselleni kannustimen.. Ihastuin näihin farkkuihin H&M:llä ja se normaali kokoni ei mahtunut kiinni (en tosin vielä haavan takia uskaltanu tunkea, liian tiukat vaatteet tuntuu tosi inhottavalta haavan kohdalta, eihän se vielä kokonaan parantunut ole!) mutta tavoitteni on mahtua näihin kesällä!! Aion mahtua näihin kesällä! Mahdun näihin kesällä!! On pakko! Inhoan luovuttamista ja häviöitä.. on pakko onnistua! Riittääkö tahdonvoima?!?!

No niin, ehkä mä alotan sit huomenna. En tee mitään maata mullistavaa muutosta, mutta tarkkailen enemmän mitä suuhuni pistän.. Tässä olis jonkunlainen suunnitelma, ainakin alkuun pääsemiseksi:

• 5 ateriaa päivässä
• Karkkipiilot tyhjäksi
• Väliherkuttelut pois
• Monipuolista, terveellistä
• Pienennän aterioden kokoa
• Ulkoilen/lenkkeilen vaunujen kera joka päivä
• Teen fit mamaa/kuntolaitetta alkuun ainakin 2 krt/vko (lisään kun tuntuu että uskaltaa enemmän: pelkään jostain syystä että haava vielä aukeaa ja varovastihan sitä kehotetaan aloittamaan..)
• HERKUT POIS!
• Vyötärön ympärys on mitattu ja paino kirjattu ylös, niitä on saatava alaspäin ainakin 5 cm ja 5 kg. Realistinen tavoite??

Onks kellään muulla ollut "liikkeelle lähtö"-ongelmia synnytyksen jälkeen? Tai puuttuuko tahdonvoimaa?