torstai 30. heinäkuuta 2015

Rakennnushommia

Viime vuonna tehtiin puoli kesää yläterassia, jonne kannettiin paljukin sitten ilahduttamaan kivoja viikonloppu iltoja. Tänä vuonna pystytettiin viikonlopussa huvimaja, jossa on lasiset ovet kahteen suuntaan. Nuo lasiovet ovat "kierrätettyjä", ne on peräisin miehen mummolan terassilta, joten pääsivät jälleen käyttöön parin vuoden odottelun jälkeen. Osa laudoista on myös vanhoja. Katoksi tuli valokate, jottei maja ole vain pimeä, koska iltaaurinko paistaa juuri tuolta metsän takaa, eikä luonnollisestikkaan valaise majaa seinän läpi.  Etulippaan tulee pienet spottivalot. Sisäseinien väliin eristeet ja paneelit. Edessä on vielä maalausurakka, valkoista ja ruskeaa..

Kyllä nyt kelpaa kylpeä ja nauttia näteistä illoista kylpytynnyrissä..


Väriä pinnassa.
Ulkopinta on suklaaruskea, harmailla kulmalaudoilla. Sisältä maalattiin kuultovalkoisella. Ruskeat köydet tuli tuonne katonrajaan kiertämään. Sisustus puuttuu vielä lähes kokonaan. Ostettiin toki pari ihanan isoa säkkituolia tuonne löhöilyä varten. Kumpa kerkeisi vaan löhöilemäänkin.. Kylvetty sentään ollaan monesti. Sade näyttää melkoisen nätiltä täältä katsottuna, kun maisema peittyy harmaaseen pilveen ja selvästi näkee missä sataa ja missä ei.. Aurinkoisia päiviä  kun ei pahemmin ole näkynyt ni keskitytään nyt sitten tuohon sateeseen..


Ongelmana on vain se... miten kummassa tän sisustaa?? Tuonne tulevien juttujen pitää olla säätä kestäviä..  Väliaikaisesti siellä on lasipöytä ja pari tuiolia (säkkituolien lisäksi), mutta ne on tosiaan vain "lainassa", kunnes löydetään sinne se oikea sisustus.. Ajatuksissa on vaaleat tuulessa liehuvat verhot (joku näkösuoja pitää naapuriin olla.. ;) ) Nyt kylläkin päädyttiin tummennettuihin ikkunoihin, jotka kylläkin anoppi tuli laittamaan... Ei meikäläisen kärsivällisyys oikein riittänyt.. Ihan hullun hommaa! Mies ehkä rakentaa puusta löhösohvan, johon sitten vaan tehdään päällinen. Lisäksi mulla on yksi pieni trukkilava, josta meinasin tehdä pöydän. Tuollaisenaan se on vain liian matala, eikä toista ole, joten mietin vaan millä sitä hiukan korottaisi..  Paljon kynttilöitä.. Roikkuvia, lyhtyjä, pöydälle. Naulakko pyyhkeille.. Matto, jalkojen alle... Pitää siis suunnata vielä ostoksille..


 Odotan syksyä ja mahtavia löhöilypäiviä!

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mikkeli ja Visulahti


Suunnattiin mökiltä ja saaresta sitten suoraan Mikkeliin. Päivä meni kierrellen paikkoja ja löydettiinkin muutama ihan kiva paikka.. Jätskiä torilla, jossa oli samaan aikaan menossa Grillimaisteri kiertue. Muutamia kauppoja ja aleostoksia..  Hotellissa ihmeteltiin miksi kaapissa on sekä tuuletin että korvatulpat, mutta kai niille joku keksii käyttöä..


Kiivettiin naisvuorelle katselemaan maisemia ja käytiin mäen alla olevassa puistossakin hetken aikaa leikkimässä (purkamassa energiaa!!)



Aamulla sitten suunnattiin aamupalan jälkeen Visulahteen.


Täytyy kyllä sanoa heti, ettei ollut paikan infopisteet ja opasteet ihan kunnossa, tai sitten oma pää ihan sekasin raikkaasta ulkoilmasta, jossa olin viettänyt viimeiset 3 päivää.. Opasteiden mukaan mentiin autoparkkiin, keskelle ei mitään, sieltä pääsi yhdestä portista sisälle, muttei sielllä ollut mitään "infoa" mihin olisi pitänyt mennä..


Kierrettiin jokainen portti joka löydettiin ja vastaan tuli vain luukkuja, joilta sanottiin että menkää tuonne ja menkää tuonne ja siltikään mistään ei päässy mihinkään. Meillä oli hotellista ostetut liput, jotka piti vaihtaa rannekkeisiin. Kolmesta luukusta ohjattiin uuteen luukkuun ja neljännessä ei tiedetty mitään näistä.. Huhhuh! Oli kyllä ärsytys korvissa jo ennen kuin päästiin edes sisälle ja eipä se nyt loistokkuudellaan meitä mitenkään ylipuhunut. Alkuketutus oli vaikea kumota ja lapsetkaan ei innostuneet oikein mistään täysin rinnoin..  Oltiinhan kävelty jo reilu puoli tuntia eikä oltu päästy ku vasta sisälle.. Melkoisen kalliit liput oli kyllä vain puistoiluun, omiin eväisiin ja auringosta nauttimiseen.. Harmitus ja pettymys oli kyllä päälimmäinen tunne koko päivästä..

Tämä kiipeilyrata taisi olla kaikkein mieluisin juttu koko "puuhapuistossa", mutta, noh.. hintaa lipuille tuli hiukan enemmän kuin tän radan ympäri juokseminen kymmenen kertaa.. 



Muutama kiva laite oli, mutta noh.. Polkupyörätkin oli mieleisiä, muttei näissä mitään uutta ollut.. Samanlaisia löytyy liikennepuistostakin, jonne ei ole sisäänpääsyä.. Tänne en ole toista kertaa tulossa (eikä lapsetkaan oikein innostuneet enää), sen verran hyvin tuli jo tutuksi ettei mitään jäänyt enää koettavaksi ensi kertaan. Muutama hassu pomppulinna, pari liukumäkeä ja karuselli.. Pienille ehkä riittävästi, isommat jo kyllästyivät..


Viime vuonna käytiin Puuhamaassa ja siihen verrattuna tämä oli vain polkuauto monsteriauton vierellä..  Olihan täällä pari autorataa, juu.. Lapset innoissaa oli niihin menossa, mutta kun niissä joutui ajamaan yksin, niin into ei riittänyt kuin yhteen kertaan. Takana oli kymmenen ihmisen jono katsomassa kun sä ajat viisi kierrosta ja sitten seuraava, niiden kymmenen kierroksen aikana neljä lasta kyllästy jonottamaan. Eipä itselläkään mitään hurjan voittaja fiilistä ollut.. Miksei autoja ollu enempää käytössä..??

Sisäpuisto oli ihan hauska.. Iso huone täynnä kiipeilyjuttuja, aivan kuin hoplopissa.. Ehkä pelasti päivän, ehkä vain lievitti ja peitti pettymyksen..



Jep. Koettu ja nähty. Kiitos ja näkemiin..

Uusia suotuisempia tuulia kohti!






maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mökkeilyn ytimessä (Paljon kuvia!)

Matkoille ja reissuun on kiva lähteä. Pakkaaminenkin on toisaalta ihan mukavaa, (kunhan sen alottaa ajoissa ja varmistaa että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana..) Mutta... Tätä autoon tunkemisen ihanuutta en ole vieläkään oppinut rakastamaan.. Onko auto liian pieni vai tavaraa vain liian paljon (vaikkakin vain takit oli ainoat mitä ei reissussa päälle laitettu, muut tuli käyttöön..) Jotenkin sitä on 10 vuoden aikana oppinut sen niksin että pakkaa tarpeeksi, eikä liikaa eikä ainakaan liian vähän.. ;) Ylläreitä ei pääse sattumaan, eikä puhtaat vaatteet loppumaan kesken (nytkin oli pyykinpesuaine mukana, taaperon vahinkojen varalta.. ;))


Auto oli kyllä hiukan liian tarkkaan mitoitettu, eipä paljoa tavaraa olisi voinut olla vähempää tai enempää mukana.. Telttailukamat vie ihan sikana tilaa autosta.. 5 makuupussia, 4 alustaa ja tyynyt.. Lisäksi 4 vaatekassia, 1 ulkovaatekassi, 1 eväskassi ja kylmälaukku (joka ei kuvassa tosin vielä ole..) ja vaatekassi huvipuistovaatteille (ihan vain varavaatteet mukana, koska ei tartte sitten saaressa miettiä et onko kaikille puhtaat vaatteet päälle huvipuistoon... :D ) Ja pieni kassi "tekemistä", mm värityskirjat ja Aku ankkoja autoon..

Vihtasilta, ekaa kertaa 5v aikana sillan toisessa päässä oli  jonossa autoja odottamassa vuoroaan... :)
Ruokatauko Kangasniemellä. Ranskalaiset noissa törpöissä on ehkä paras keksintö!  Ja toi lounas oli todella hyvää! (Muusia, kasviksia ja broileria yrttikastikkeessa..)




Mökkeilyn ytimessä oltiin kuitenkin koko perheen voimin Puulavedellä. Siellä on miehen suvun mökki, jossa ollaan viimeksi 3 vuotta sitten käyty. Mökki sijaitsee saaressa (mikä on pieni painajainen "merisairautta" ja pahaaoloa kärsivälle..).  Meitä oli saaressa reilusti. 14 aikuista ja 4 lasta.. Lisäksi vielä 4 aikuista oli päivävierailulla. Siltikin kaikki sujui rauhallisesti ja kommelluksilta ei (tälläkään kertaa) vältytty.. Saari itsessään antoi mahtavia maisemakuvia sielun rauhoittamiseen.. Tekemistä riitti ja silti oli aikaa rauhoittua.

 

Nukuimme teltoissa, olimme varmasti hauska näky järveltä katsottuna, kun koko tienoo oli pelkkää telttakylää. Lapset ei ole koskaan teltassa nukkuneet, mutta tämä kokemus oli kyllä mahtava. Nukkuivat hyvin! Kaksi isompaa nukkui tädin kanssa ja Kirppu meiän vieressä, päällä, jaloissa, pään päällä, keskellä, poikittain, varpaat suussa... you name it.. ;) Hiukan oli levoton neiti..

Koko reissulta tuli otettua yli 800 kuvaa, joista tässä on siis vain osa. En ottanut kuvia, joissa sukulaisia esiintyy, vaikka niissä olisikin näkynyt hyvin se tekeminen ja kommellukset, joita koimme viikonlopun aikana. Kuvissa siis vain maisemia ja muutamia omaa mieltäni rauhoittavia asioita, joita koin itse saaressa ollessamme.

Maisemat oli melkoisen rauhoittavia.. 

Arki tosin sielläkin ihan perus arkea.. ei klamouria tai luksusta.. :D

Vietettiin hauskat kolme päivää. Syötiin hyvin, naurettiin, uitiin, syötiin lisää, istuttiin, pestiin pyykkiä, rauhoituttiin teltassa, nautittiin ulkoilmasta, nautittiin hyvästä kelistä ja täytyy kyllä sanoa, että olipahan erilainen mökkeilyviikonloppu. Kuultiin isovaarin ja mummin tarinoita siitä miten saarelle oltiin tuotu mökin seinälautoja, vene oli uponnut karikkoon ja talvella jäätä pitkin oli kuljetettu aina niin paljon tavaraa kuin oli vain saatu mukana tuotua. Oli vaikka ja mitä kommellusta ja jokaisella mökin rakennuksella oli jokin oma tarina kerrottavanaan... Historia saaren ja isovanhempien välillä on pitkä ja monet sen tarinat varmasti jo unohtuneet..

Lapsista kuoriutui uimapedot..  Täysin yllättävää.. Parasta oli tuo liiviellä uiminen/kelluminen.. :D Vesi oli 21-asteista.


 Lapset  nautti täysin rinnoin ja ottivat ilon joka pisaran irti. Uitiin aamusta iltaan. Minäkin uskalsin kastautua veteen ja heittää jo kolmatta vuotta päällä olleen talviturkin veke.. Seuraava kerta voikin sitten olla taas 3 vuoden päästä, eikö..??

Vauhtia riitti, mutta osasivat nämäkin ottaa rennosti ja rauhottua hetkeksi nauttimaan..

Pikku neiti mököttää, kun ei saanut YKSIN lähteä kumiveneellä..
Kalastaminen oli kyllä kivaa, vaikkakin pikku likka oli siihen hommaan hiukan liian äänekäs kaveri..

Nämä on ensimmäiset kuvat lapsista saareen päästyämme.. 



Kotimatkan sijasta suunnattiin suoraan Mikkeliin.. Huomenna edessä olisi sitten Visulahti..










tiistai 14. heinäkuuta 2015

Jäähyväisiä ja kuulumisia..

En pidä yhtään jäähyväisistä.  Tämä tilanne oli edessä jo keväällä, mutta nyt vasta sain pyöriteltyä tämän tekstiksi asti. Jäähyväiset. Kuulostaa niin ankealta, surulliselta ja masentavalta..

Se tarkoittaa että ystävyyssuhde loppuu tai erkanemme. 

Jokaisellehan tälläsiä tilanteita tulee elämän varrella vastaan, se on osa elämää, mutta välillä nämä erot koskettavat enemmän kuin toiset..  Toisinaan ollaan onnellisia, että voidaan sanoa hyvästit. Toisinaan on vaikea hyväksyä että tiet lähtevät erisuuntiin. Jokainen polku elämässä kulkee johonkin suuntaan, eikä sen mutkia voi etukäteen tietää.

Tällä kertaa tilanne on aivan eri kuin yleensä. Tämä juttu alkoi pienen pojan suuresta unelmasta ja kasvoi uskomattomaksi epätodellisuuden ja  unelmien kevääksi. Samalla kun ollaan eletty omaa elämäämme, on Hän ollut osa tarinaa ja tietoinen jokaisesta käänteensä. Yksi toive ja saatiin ainakin sata kokemusta enenmmän kuin mitä toivottiin! Tällä kertaan Hän halusi sanoa hyvästit henkilökohtaisesti. Hän halusi tulla käymään meillä kotona ja sanoa näkemiin, näemmehän vielä..  Hän on suuri persoona, Suuri sydän ja uskomattoman avoin. Tavatessa lentää yläfemmat ja kuuluu karskilla aksentilla: Moro! Muuta ei paljoa sitten sanotakkaan suomeksi. Aivan kuin olisi tunnettu aina. Nähty vain muutama kerta. Uskomatonta miten voi joku olla niin aito, ei me suomalaiset tuollaisia olla. Hyvä jos naapuri vähän kättä nostaa ohimennessään.. Ollaan karskia kansaa. Ollaan synkkiä erakoita Häneen verrattuna! Suuri kiitos Eric ja JYP!


Hän muistuttaa poikaa: JYP pelaa ainakin neljä peliä TPS:ää vastaan ensi kaudellakin.
Hän sanoo, että huoneessa on liikaa musta-puna-valkoista, vaikka se tällä kaudella olikin hyvä, mutta pakko on jotain musta-valkoistakin kuulemma hankkia. Poika vilkaisee tätiä ja tuumaa, tutti voisi olla tarpeeksi pieni.. Nauru on tarttuva.  Meillä on hurrikaanisydän ollut jo vuosia, nämä kevään aikan otetut kuvat  kyllä ovat ehkä ne tärkeimmät ja arvokkaimmat muistot koko hurrikaani taipaleen aikana..  Poikahan sai myös Kukkosen mailan, sen tarina (ja päätyminen meille) onkin sitten hiukan erikoisempi ja niin pitkä tarina.... Maila tuli lopulta pojalle koulun kautta, vaikka se seikkailikin pitkin poikin..


Hän tahtoi kuulla kuulumisia, tahtoo nähdä pojan syksyllä peleissä, ilman keppejä, tietenkin. Tahtoi tietää miten englanti sujuu koulussa (kiitettävänhän tuo sitten saikin) ja opettajalle piti ehdottomasti sanoa terkkuja. Hän tahtoi että laitetaan kesälläkin kuvia kesähommista ja kerrotaan kuinka paraneminen edistyy. Tahtoi nähdä kuvan kun poika palaa sählyn pariin ja ehdottomasti kuulla millon pääsee pelaamaan ensimmäisen pelinsä turkoosissa Lepän paidassa.


Itselläni meinasi iskeä paniikki, mitä tarjota kahvin kanssa Stanley Cupin voittajalle, Suomen mestarille, Jypin ehdottamasti suurimmalle työjuhdalle, Suurella sydämellä varustelulle joukkueen kapteenille, Eric Perrinille.. Mutta poika ratkaisi tämän: hän leipoi voisilmäpullia. Itse tein mustikkapiirakkaa.. Ericille kelpasin vain se pulla ja kahvi.

Oli rankka päivä.
Tietenkin tiedossa on että joukkueet muuttuvat. Ainahan niin käy, mutta tämä ottaa erityisen koville. Ne muutamat idolit, joita pojalla on (OLI) Jypissä vaihtavat joukkuetta ensikaudelle. Poika tuumasi syvään huokaisten ettei tiedä onko se yhtään kivaa. Hän parantuu ja on menossa ensi kaudellakin pelejä katsomaan, mutta onko siellä pukukopissa enää yhtäkään näistä idoleista, jotka kannustivat häntä parantumaan..? Onko siellä enää ketään, joka tuntee tarinan alusta alkaen..? Hämmennys on suuri ja syksyn pelejä odotetaan kyllä jo innolla.

Kuulumisia ollaan vaihdettu. Viimeinen fyssari oli kesäkuun alussa. Elokuussa leikkauksen puolivuotis tarkastus ja sen jälkeen vielä fyssari tahtoo kerran nähdä miten on edistytty lomalla. Kouluun lähdetään pyörällä syksyn koittaessa. Sauva on vielä jossain huoneen nurkassa pölyttymässä, sinne se jäi fyssarikeikan jälkeen. Kuulemma pitää kokeilla siipiään. Jalka kuitenkin väsyy vielä. Kinkkaus alkaa kun matka menee liian pitkäksi.  Pikku hiljaa matka pitenee, voimaa tulee enemmän ja ehkä tuo kinkkaava kävelykin saadaan jossain vaiheessa kuntoon (kinkkaa siis silloin kun rasittuu enemmän).

Poika on käynyt kesäharkoissa jo kokeilemassa sählyä. Harkat kun on kesällä höllemmät ni sinne on uskallettu kerran viikkoon laittaa kokeilemaan. Hyvin on mennyt ja koipi ei ole ollut kipeä (hiukan kinkkaa enemmän seuraavana päivänä, kun rasitusta on tullut..) Peleistä ei olla vielä edes uskallettu haaveilla, mutta syksyllä sitten katsotaan uudelleen miten jaksaa olla harkoissa mukana ja milloin voisi kokeilla pelaamista joukkueen "mukana".


Mitään rajoitteita meillä ei enää ole. Kaikkea saa tehdä sen mukaan kun jalassa vain tuntuu hyvältä. Saa kävellä, juosta, hyppiä, pomppia, uida, pyöräillä... Voitte ehkä uskoa miten helpottavaa on, kun toinen saa vihdoin taas olla lapsi ja mennä siinä missä muutkin, eikä tartte koko ajan katsoa perään (salaa) ja komentaa ettei nuin saisi tehdä. Valo on niin kirkas tunnelin päässä, olkapäät kevyet ja rinnalta vieritetty raskas taakka pois. Me niin nautitaan tänä kesänä!


Kaiken kaikkiaan kaikki on mennyt hyvin! Kesä on ollut loistavaa aikaa kokeilla siipiä ja näyttää kyllä vahvasti siltä, että tämän pojan siivet kantaa! Katsotaan siis mikä kontrollissa sanotaan ja aletaan sitten laskea päiviä ensi vuoden helmikuuhun, kun saamme raudan pois koivesta. Sitten vasta voidaan sanoa:  Me voitettiin tää!!


Ehkäpä tulevalla Turun reissulta pitää jotakin TPS-kamaa etsiä ja laittaa sitten viestiä Herra Perrinille että nyt on musta-valkoistakin huoneeseen.. 


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Lomalla lomalla..

On niin hiljaista että huopatossutehdaskin kalpenee tän blogin vierellä.
Kuitenkin huomasin, että uusia lukijoita on saatu matkalle mukaan. Tervetuloa meille!  Tällä hetkellä on niin hiljaista, että tuo lukijamäärän kasvu lämmittää mieltä enemmän kuin nämä kesäkelit.. :) Mukavaa että löysitte perille!

Mulla on kolme kovaa syytää miksi Hipsula on näinkin hiljainen.

Ensimmäinen syy on se, että täytyy kyllä sanoa, että ei vaan ole juuri nyt ollut aikaa istua koneelle. Ollaan nautittu perheen kesken lomailusta ympäri Suomea ja näistä retkistä riittää kyllä kerrottavaa, kunhan maltan vain istuutua alas ja alkaa purkamaan omaa kovalevyäni teille. Käydään kotona kääntymässä ja pesemässä pyykkiä ja jatketaan matkaa..

Toinen syy on se, että kun sattuu kotona olemaan aika menee todellakin pyykin pesuun, pakkaamiseen  ja "kotitöiden tekoon". Ei oo paljoo peffalla istuttu loman aikana, pyörähdys kotona ja taas matka jatkuu. Kohteet vain vaihtuvat.. Tai jos on aikaa laiskotella niin on katsottu telkkaria, silmät ristissä kun vaan ei ole ollut voimia edes nousta istumaan.. Reissuväsymys on melkoinen.. Kesälomaa on silti vielä jäljellä ja sitten taas saa istua penkillä ja kirjottaa teille juttuja arjesta.. Ja niitä onkin monia ideoita muhimassa jo nyt.. Laiskotteluakin on pakko jossain välissä harrastaa, jotta jaksaa taas uudesta reissusta ottaa kaiken ilon irti..

Kolmas ja kovin syy on se, että lupasin jättää tietokonehommat vähemmälle loman ajaksi. Konetta en ole avannut pitkään aikaan. Kuvat reissuilta olen tyhjänny koneelle, mutta muuten ei ole täällä aikaa vietetty. Tosin lupaus on hiukan rakoillut, sillä tulee käytettyä kapulaa melkosen paljon surffailuun.. Poistin kuitenkin bloggerin appsin jottei houkutusta kirjottamiselle tule niin salakavalasti..

Kuitenkin, palaamassa ollaan, kunhan saadaan vielä loppu loman reissut heitettyä ja sitten alkaakin pikku hiljaa paluu arkea kohden. Ensimmäinen potkaisu sitä kohden tapahtuu ensi viikolla, kun kesken loman tulee uudet hoitolapset tutustumaan.. (jep. työn huonoja puolia, töitä joutuu joskus tekemään lomallakin..) Tulossa on juttua monenlaisista reissuista: maalla ja merellä, kaupunkeja, seikkailuja, puistoja, "luonnonkosmetiikkakokeiluja", vinkkejä, ideoita.. Isompien lasten synttäritkin on vielä tulossa..



Merellä, Helsinki..


... ja jännittävintä on kuitenkin odottaa milloin lasten ensimmäinen serkku saapuukaan maailmaan.. Kyllä häntä onkin jo odotettu  <3 Lasten kanssa on veikkailtu jo päiviä..  Minusta tulee ihan kohta täti...  <3  blogin puolelle tulee ehkä jotain pientä "muistamistakin" esittelyyn,  kehittely ja kokoamisvaihe on vielä kesken, joten paljastetaan tämä -lahja- sitten kun saadaan pieni muru maailmaan..   (vanhemmat käy täällä kurkkimassa, ni ei paljasteta etukäteen ;) )


Loppuun vielä muutama kuva, jo tehdyistä reissuista..  Osa jäi vielä "odottamaan juttujen julkaisua.."...


Puulavedellä telttailua..
Kyllä tällä sakilla saa taas aikaan vaikka minkälaista seikkailua ja toilailua..
Meillä oli parissa mökissä 7 aikuista ja vauva sekä pystytettiin telttakylä, jossa 5 telttaa (7 aikuista ja 3 lasta..) .. Lisäksi oli 4 vierailijaa päiväkseltään.. Oltiin varmaan melkoinen näky kun veneilijät ohitse menivät.. Ainakaan ei huomaatattomaksi jääty..

 

Mikkelissä. 
Eväitä iltapalaksi ja nää eväspussit on niin mahtavat!
Poika löysi viimein "kelpaavat" arskat 
ja pari tuntia myöhemmin huomattiin että ne olikin mystisesti kadonneet.. Huoh! 
Tää on niin tätä.. Ne oli päässä kun tultiin autolle tuolta kävelyretkeltä, mutta hotellihuoneeseen päästyä niitä ei löytynyt mistään.. katosivat siis auton ja hotellihuoneen välille (parkkihallista suoraan hissille ja huoneeseen).. Sieltä väliltä ei niitä kuitenkaan enää löytynyt, joten joku vissiin napannut parempaan talteen.. Harmitus oli kyllä suuri.. :(


  

Visulahdessa..
* Pojan jalka tulee matkoilla mukana, mutta on todella jäykkä ja hiukan haittaa menoa. Huomaa siinä, ettei poika tosiaankaan kävele nopeasti ja väsyy hetkittäin. Kipua ei sinäänsä ole ollut, mutta päivien jälkeen kyllä huomaa joutuneensa kävelemään pidempään. Ketteryys ei ole kunnossa: kiipeily näissä köysissä oli aivan mahdotonta ja harmitus oli valtava kun siskot pääsi ketterämmin radan läpi, eikä toinen edes pystynyt jalkaa nostamaan puomille.. :(



Parisuhdeaikaa miehen kanssa ja purjehdusta merellä.. 
(Kun pelkäät vettä ja merenkäyntiä sekä voit pahoin jo rannalla ni tää 
oli meikäläiselle melkoinen extreme-reissu.. Toiset nauraa sulle päin naamaa, et oon hölmö, ku pelkään  ja itse puret huulta ettet oksenna, pyörry tai purskahda itkuun ja tärinä oli melkoinen, syke varmaan 3058950..  Joten todella kannustava reissu.. huoh. )




... näistä ja paljon muustakin sitten lisää, kunhan tosiaan on aikaa istua kauemmin penkillä kirjottamassa..  MUKAVAA KESÄÄ, vaikkei kelit nyt ihan parhaimpia olekaan!

Seuraa Hipsulaa: