perjantai 25. marraskuuta 2016

Perthesin kuulumiset

En ole ollut aktiivinen. On  ollut liikaa kaikea ja tämä ei ole ollut se ykkös juttu. Kuitenkin minulta on kyselty aika ajoin miten tarina tästä jatku. Miten tänään voidaan.. no kerron jotain.

Elokuun 2015 kontrollin liikunta kielto ylilääkärin toimesta oli totaalinen hoitovirhe. Fyssari peruttiin ja liikunta piti jättää minimiin.. sitten alkoi tulla kaikkea muutakin ongelmaa. Liikkuminen vaikeutui. Kipuja alkoi tulla enemmän. Jalan liikkeet vaikeutui. Kävely kipeytti jalan nopeammin. Ei ollut voimaa liikkua...

Lokakuussa otin itse yhteyttä lääkärille et voisiko seuraavaa käyntiä aikastaa kun olen huolissani  jalan kunnosta. Aika saatiin melko pian. No siinä sitten lääkäri näki heti sisälle tullessamme ettei kaikki ole hyvin. Liikeratoja kokeillessa jalka ei liikkunut mihinkään. Se esiatys joka oli tullut leikkauksen jälkeen oli mennyt pahempaan ja kaikki se työ joka oltiin keväällä tehty mennyt täysin hukkaan. Tehokuuri fyssarille ja alkuvuoteen uusi käynti. On pakko tarkistaa kunto ja kuinka pahaa jälkeä liikkumattomuus on saanut aikaan. Kun aikasemmin elokuussa liikerata oli ollut 30-40% luokkaa ja parissa kuukaudeasa tippunu nollaan ei voi hurrata! Kaikki työ aloitettava alusta.

Vaihdoimme fyssarin, koska terveyskeskuksen kautta kunnan fyssari  ei pystynyt enää ottamaan poikaa hoiviinsa 2x viikossa säännöllisesti. Hirveällä kiireellä etsimään fyssaria jostain läheltä ja mieluiten joku joka osaisi käsitellä lapsia. Uudet ajat saatiin nppeasti käymään lukkoon Oivan, fyssarin kanssa. Ja mikä onnenpotku tuo fyssari olikaan! Ensimmäiset kerrat meni ihan vain perehtymisessä poikaan, sairauteen ja siihen miten kovet liikkuu. Koitti saada selville yleiskuvaa. Sen sekalaisten mutkien kautta selvitti nopeasti. Sitten koitettiin selvittää mikä on sairaudenkuva ja mitkä rajapyykit. Mitä saa tehdä mitä ei voi.

Alku vuodesta 2016 uusi käynti  taas lääkärillä ja samalla leikkauksen vuosipäivä.  Lääkäriltä saatiin sekä huonoja että hyviä uutisia. Hyvät oli ne että fyssari on saanut lyhyessä ajassa suuren nedistymisen ja liikeradat alkaa pikku hiljaa kohota. Hitaasti mutta  varmasti.  Voimaa löytyy kyllä mutta liikkeissä on vielä paljon petrattavaa.  Huonot  oli ne että jalassa olevaa rautaa ei vielä poisteta, koska aika ajoin joudutaan vielä turvautumaan kipulääkkeisiin. Kipulääkkeitä menee vaihtelevasti, mutta fyssarikäynnit käy  koiven päälle melko raskaina joten yltä myöten on helpotusta otettava. Luun pää yrittää edelleen puskea ulos kuopastaan ja tästä lääkäri tahtoo  vielä pitää palaverin toisten lääkäreiden kanssa (tulos kuitenkin oli että sille ei mitään tehdä tässä vaiheessa. Viime leikkauksessa  tehtiin se kääntö niin maximiin etteisitä enempää pystytä kääntämään)  Poika kulkee koko vuoden taxikyydillä, saa kuitenkin osallistua liikuntatunneille jo. Esteitä liikkumiselle ei enää ole, mutta kiputiloja pitää seurata ja liikkeessä on pysyttävä. Parannellaan voima ja liikeratoja ja katotaan keväällä uudelleen. Sählyharkkojhin saa osallistua kerran viikossa mikäli ei tule kipuja. Suuria äkkiliikkeitä on kuitenkin varottava vielä koska liikeradat ei ole parhaat mahdolliset (näin estetään uudet vauriot)

Koko loppu kevät menee rennosti. Kiputilat väheni huomattavasti ja liikeradat sai uutta potkua niin että lääkkeet jätettiin kokonaan pois. Poika on oma energinen ja liikkuva itsensä eikä hänestä päälle päin huomaa sairautta mitenkään.

Toukokuussa käydään taas polilla uusissa kuvissa ja ekaa kertaa kolmeen vuoteen meille sanotaan kuvista jotain erikoista: hattara luunpää on hiukan muuttunut. Ehkä se alkaa elpymään pian. Koska kipuja  ei ole päätetään rauta poistaa kesän aikana. Kuitenkin siinä muita asioita puhuessa ja jumppaliikkeitä tehdessä hoitaja lopettaa puhelun ja tuumaa että ensi  viikolle vapautu yksi peruutus. Tuutteko poistaa raudan sillo.. no eihän siinä muuta ku äkkiä päivä ylös ja hoitelemaan varahoitoa ja kyytejä. Fyssari on tehnyt hurjan hyvää duunia pojan kanssa ja ollaan päästy jo hurjiin lukemiin tietyissä liikkeissä.

Leikkaus on yksinkertainen  juttu. Haava auki,rauta pois ja haava kiinni. Jep. Luu on kuulemma hyvännäköinen vaikka vielä onkin vähä heikossa asennossa. Päästään melko aikasin saliin ja elämäni pisimmät minuutit  raksuttaa taas. Olin yksin odottamassa ja kun poika vihdoin  pääsee  heräämöön on hän todella  kipeä. Siis todella kipeä. Saa melkosen määrän lääkkeitä ja olo ajoittain helpottuu. Kuitenkin on huonovointinen ja maximi määrä kipua lieventäjiä annettiin. Osastolla eivät suostuneet antamaan pahoinvoinnin estoon lääkettä ja poika oksentaa useamman kerran. Uhkaan ite  hakea sen jollei anna  koska olo on jotain niin raasua että pahaa tekee. Lopulta saa kuin saakin lääkkeen ja olo kohenee heti. Oliko pakko lisätä lapsen kärsimystä? Poika pääsee sängystä ylös ja itse kävelee vessaan sauvoja käyttäen. Lääkäri  käy katsomassa ja toteaa että jollei mitään ongelmaa ole tai huonoa oloa ni saa lähteä yöksi kotiin. Ja mehän lähdemme..

Seuraava päivä menee kotona. Poika pääsee liikkeelle vaivattomasti. Vaikka alku olikin taas vähän kankeaa. Liikkessä pysytään ja vauhti kovenee. Seuraavana päivänä hän on jo koulussa ja illalla koulun kevätjuhlissa. Illalla juhlista palattuamme heittää hän sauvat nurkkaan ja liikkuminen muuttuu yhä helpommaksi.

Kesä menee hienosti.
Ontuminen ja kivut ja kaikki tuntuu jääneen leikkauspöydälle sen raudan kanssa. Pian tulee juoksuaskeleet. Sen jälkeen hypyt.. kaikki on hyvin. Terveen jalan nilkka naksuu ja paukkuu. Yhteys lääkäriin ja kuulemma on normaalia. Voi johtua ihan vain nivelten löysyydestä, ei ole huolissaan, kuitenkin tyytyväinen että otimme asian esille.

Elokuussa kontrollisa saadaan ekaa kertaa kolmeen vuoteen hyviä uutisia luusta: pää on selvästi  jo hakemassa pyöreää muotoa. Terve se ei ole.. mutta ei enää täysin hattara vaan pyöreähkö. Kaikki on hyvin. Nilkan naksuminen on löysin  nivelten aiheuttamaa.  Lupa pyörällä kulkemiseen saadaan ja kaikki  estot heitetä romukoppaan. Sählyä niin paljon kun jalka kestää ja lisenssi tän vuoden peleihin on taskussa..  mahtavaa! Fyssari jatkuu taas kerran viikossa kesätauon jälkeen (aikoja oli harvemmin)

Syksy menee hyvin.  Pyöräily onnistuu hienosti. Joka päivä  tulee 8 km plakkariin. Ei kipuja. Ei suurempaa ontumista..  fyssari jatkuu mahtavasti ja selvästi tulee onnistumisia uusissa liikkeissä ja liikeradat kehittyy koko ajan. Tulokset näkyy. Päästään kyykkyyn ilman että kantapäät nousee. Tätä ei oo pystytty tekee kolmeen vuoteen.

Marraskuussa uusi aika ja kaikki näyttää edelleen hyvältä. Luunpää on edelleen hiukan parempi ja  fyssari saa kiitoksia myös lääkäreiltä loistavasta työstään. Seuraava kontrolli onkin vasta vuoden päästä ja siihen  asti  pitää jatkaa samalla tarmolla. Hienosti on nyt menny ja loistavat tulokset näkyy. Sähly kulkee loistavasti ja kivut on poissa!  Nyt nautitaan ja jännätään sitten vuoden päästä uudelleen...









Seuraa Hipsulaa: