6 viikon kontrolli..

Kuulumisia pojasta. Kerroinkin jo vähän tarkemmin mitä meille kuuluu tai millä mielellä nyt mennään. Tänään sitten ajatuksia sairaalakeikan jälkeen.

Nyt on mennyt jo mennyt lähes 8 viikkoa leikkauksesta, mutta meillä oli 6 viikon kontrolli käynti tänään keskussairaalalla. Nämä viikot on olleet yhtä vuoristorataa ees taas hyvien ja huonojen uutisten kera. On ollut hyviä uutisia, huonoja uutisia. On ollut siis hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Aamulla ei ole voinut ennustaa tulevaa päivää eikä illalla tulevaa aamua. Kuitenkin, kuten jo eilen sanoin suunta on sentään koko ajan ollut eteenpäin. Kohti parempaa.

 

Pihalle pääseminen on ollut todella helpotus,

 sillä eiköhän me olla sisällä nökötetty jo ihan tarpeeksi..

Ollaan luultu että kaikki on hyvin, mutta fyssari-täti on sen jälkeen  iskeny totuutta niskaan niin että tekisi vain mieli lyödä päätä seinään ja huutaa, miksen osannut tuotakaan ajatella vastaan tulevaksi. Lääkäri sano leikkausken jälkeen että mitään rajoitteita ei ole, joten voi mennä ja tehdä ihan sitä, mitä kivuiltaan kykenee, mutta sitten fyssari taas on sanonu ettei saa kävellä noin, ei saa tehdä tuota, eikä tuotakaan, lepuuta jalkaa ja älä rasita.... Joten hiukan oudoissa ja ristiriitaisissa mietteissä sitten ollaan menty ja uhmattu hiukan fyssarin mietteitäkin vissiin kun ollaan päästetty poika ulos toisten kanssa pelaamaan pihasäbää, tosin jätkä on luvannut seistä lähes paikallaan, eikä kyllä ole juossut/kävellyt montaa askelta.. (ei ainakaan sillon kun ollaan oltu sivusta seuraajia..)

Mutta mitä tällä lääkärikeikalla sitten tapahtuikaan..
Ilmottauduttiin heti aulassa ja sieltä ohjattiin röntgeniin. Tämä sujuikin nopeasti ja jopa aikatauluista edellä. Siitä suuntasimme odottamaan lääkärin oven taakse.. Aikaa oli reilu tunti ja kun aika sitten tuli niin se olikin myöhässä. Lopulta hoitaja sitten tuli huutelemaan poikaa ja ihmetteli et ollaanko unohdettu ilmottautua, kun ei näkynyt koneella ollenkaan että olisimme paikalle saapuneet.. ihmettelin myös, sillä oltiinhan me ilmottauduttu luukulla heti ekana..

Noh, kuvissa on kaikki kunnossa! Luu on alkanut luutumaan hyvin ja se on hyvässä asennossa maljassaan. Sen puoleen ei ole ongelmaa. Ihmettelyä sai poika siitä, että edelleen kävelee 2 sauvan kanssa.. Noh todettiin siihen sitten se, että fyssarihan on meiltä kokonaan kieltänyt kävelemisen ja vain muutamia askelia saatu ottaa ilman sauvaa.. Nyt sitten lääkäri oli sitä mieltä, että kokonaan koti oloissa sauvat pois ja tuntemuksien mukaan myös pihalla oloa ilman toistatuki sauvaa eli saadaan mennä! Jalka ei tule paranemaan eikä vahvistumaan, jollei se saa liikettä ja toistoja.

Haava on todella hyvin parantunut, vaikkakin punottaa vielä. (se kun on normaalia tässä vaiheessa vielä.) Alkujaankin haava on ollut siisti, eikä se ole erittänyt yhtään koko aikana. Se ei ole erityisemmin haitannut menoa (eli ei ole ollut kipeä tai arka), mutta toki on edelleen hiukan tunnoton. Kuitenkin arpi on siisti ja se tulee häviämään todella hyvin. Poika on tässä vaiheessa hiukkasen mietteliäs siitä  kehtaako hän kesällä mennä uimaan kun on tällänen komee arpi koivessa..

Sisäkierto on edelleen jäykempi, mutta ulospäin kiertyy hyvin ja melkein samalla tavoin kuin terveempi koipi. Nyt vain joka päivä vähintään 10 min kotijumppaakin sitten että saadaan lihakseen voimaa, jotta elokuussa tullaan sitten seuraavalle vastaanotolle ilman sauvoja.. (ja tavoitteenahan on tietty kesän aikana  jo saada sauvoja pois käytöstä!)

Tokikin tulee tarvitsemaan ainakin toista sauvaa vielä pitkään, sillä voimathan tuossa leikatussa jalassa on hyvin rajalliset. eilen illalla sitten tehtiin pojan kanssa liikkeitä niin siinä missä terveempi jalka tekee 20 toistoa, tekee leikattu jalka 5.. Eli selvästi on voimassa parannettavaa ja poikakin nyt taas itse havahtui että ei se istumalla ja kiukuttelemalla (en varmaan tee liikkeitä-kiukkua ollut) tule paranemaan.. Jos meinaa pelaajaksi vielä päästä, edessä on kova ja tuskainen taival. Sen eteen on tehtävä tuplasti hommia..