lauantai 29. joulukuuta 2012

Vähiin käy päivät..

On ollut muutama tosi inhottava päivä.

Oon suunnilleen vain maannut sängyssä, kun ei oo vaan pystynyt tekemään yhtään mitään.
Masussa käy jatkuva mylläys: Typy potkii, myllää ja hakkailee. Työntää päätään alaspäin ja voisin sanoa, että tuntuu niin inhottavalta, että ihan pahaa tekee välillä..

Supistukset ovat lähinnä kivuttomia, mutta ei tee mukavaa, kun supistelu alkaa olemaan päivittäistä ja niitä tulee aika useinkin. Oon käyttäny jyväpussia vatsalla, koska se tuntuu vievän tuota alavatsan jomottelua pois, vaikka se tuntuukin vielä johtuvan siitä, että Typy työntää päätään alaspäin.

Ei ole tullut limatulppaa, vuotoja, lapsivettä tai muutakaan, joka voisi ennakoida tulevaa..
Eikä supistuksetkaan ole mitenkään jatkuvia tai säännöllisiä.
Koitan rauhoittua ja ottaa iisisti, niin etten oo tehny mitään ylimääräistä muuta ku maannu ja kattonu tv:tä. Nauttinu rauhasta ja lepäillyt, vielä kun se on ollut mahdollista (ei ole vielä automaattista herätyskelloa, mies on kotona ja lapset touhuaa miehen kanssa ihan mielellään, kun on pitkästä aikaa koko päivän kotona ja keksii tekemistä.. Äiti kun on ollu jo jonkun aikaa tylsää seuraa, kun ei oo jaksanu tehdä oikeestaan mitään..)

Tässä nyt vaan odotellaan ja pidetään jalat ristissä ja toivotaan että päästään ensi vuoteen asti.
En millään tahtoisi synnyttää tähän loppu vuoteen.. 

Ensi viikolla tapahtuu, se on varmaa!
Palaillaan!

perjantai 21. joulukuuta 2012

HYVÄÄ JOULUN AIKAA!

Hipsula hiljenee viettämään rauhallista joulua! Ja ottamaan vastaan uuden vuoden!




 


Peikkoäiti pehmoinen
joulupuuron keitti.
Aattoaamu suloinen
lunta maahan heitti.
Pitkä päivä - peikot huokaa
kunnes ilta sarastaa,
suklaaherkut pöytään tuokaa
massut täyteen niillä saa.
Aattoillan odotuksen
lahjakääröt palkitsee,
tonttu kuullut on toivomuksen
pikkupeikot iloitsee.

Ystävä rakas kuule tätä,
tekemättä jotain jätä!
Näytä kiireelle kieli
ja ota rento mieli.
Muista tähdet ja taika
ja unohda sitten aika.


 
Joulupukin suuret saappaat jalkaani jos saisin
koko maailman tietystikin heti parantaisin
Ruokaa, rahaa, terveyttä niille minä soisin,
joille täällä tänään onkin käynyt vähän toisin.
Sulle lahjan antaisin mä erityisen hyvän:
joulumielen iloisen ja rakkauden syvän.





Lopeta välillä uurastus ja työ.

Lauteilla loju ja vettä kiukaalle lyö.
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla.
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
onnelliseen oloon rauhassa taivu.
Anna ajatusten rauhassa mennä ja tulla,
oikeus iteäsi hoitaa on sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
joka hetkestä nauti ja itseäs helli. 


Tiedätkö, mitä olisi tapahtunut,
jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?
He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja
ja maailmassa olisi rauha.





Ystävä hyvä, relaa jo vähän pysähdy hetkeksi vaikkapa tähän. Jouluna turha on höösätä suotta, sitähän kerkeää pitkin vuotta. Teetpä sinä sitten tuota tai tätä, joulun aika ei tulematta jätä. Unohda siis turhat kiireet ja juoksut, istahda nauttimaan tunnelma ja tuoksut!



Toivottelen oikein hyvää ja ERITYISESTI rauhallista joulua kaikille lukijoille ja satunnaisille ohikulkijoille! Myös perheille ja tuttaville, jotka tänne on eksyneet tarinaamme lukemaan.. 


Palailen Tammikuussa kertomaan taas kuulumisia!

maanantai 17. joulukuuta 2012

6. ja viimeinen neuvolakäynti

Kylläpä on jotenkin erikoinen olo.
... seuraavan kerran en näekään neuvolatätiä yksin vaan pienen tuhisijan kanssa.

Seuraavan kerran kun näen "valkotakkisia" olen synnyttämässä..


Viimeinen neuvolakäynti on nyt sit tällä erää takana päin.
Kaikki on kunnossa, Typyn pää on todella korkealla, vaikka onkin kääntänyt päänsä alaspäin. Se ei ole laskeutunut mihinkään (eli ei ole vielä valmiina syntymäänkään.. ) Liikkuvainen kaveri ja liikkuu viikkoihin nähden vielä todella paljon ja laaja-alaisesti. Pikkunen liikkuu paljon, tilaa ei ole, joten tuntuu todella inhottavalta ja kipuilee/vihloo alakertaan todella ilkeesti. Samalla koittaa nauttia vielä viimeisistä liikkeistä ja nauttia siitä tunteesta, että mahassa kasvaa uusi elämä. Toisaalta odottaa että tammikuun alku tulisi nopeesti ja kivut näiltä osin loppuisi jo.

Ei tykännyt yhtään kun terkkari kokeili miten päin pyöritää, vaan pisti kunnon potkuraivarit käyntiin ja sykkeetkin oli alimmillaan 150..

Veikkaili, ettei olla laitokselle hetkeen menossa, ja että pääsen varmaan sinne tammikuulle asti ihan helposti (hiukan alkanu jännittää et jos tää käynnistyykin itsekseen tai jos ne vedet meneekin ennen tammikuuta..)

Pitää vain ottaa iisisti. Jouluna saa syödä ihan hyvällä omatunnolla, sillä paino ei oo noussu kun sen 10 kg ensimmäisestä neuvolakäynnistä (vain 6 kg tullut lähtöpainoon..)
Harjoitus supistuksia tulee aika ajoin ja rankemman työn jälkeen pistää kipeesti välillä kyljeen ja välillä nivuseen ja alakertaan. Ei kauheesti uskalla tehdä mitään rasittavaa, kun alkaa koskee niin joka paikkaan, että pahaa tekee ja itselle tulee huono-omatunto, ettei taaskaan kuunnellut vaan pisti menemään ihan täysillä..

Maha on kooltaan pienempi kuin aikasempien kanssa, joten sellasta ahistusta ja vaappumista ei oo kauheesti ollu. Ei oo tullu vielä hetkeä, että tahtoisin tän kaiken olevan pian ohitse, päin vastoin. Tahdon niin nauttia tämän kanssa ensi vuoden puolelle asti. Turvotusta ei ole havaittavissa vieläkään, nilkoissa sen näkee illalla, jos ei ole kerennyt, malttanut muistanut yhtään päivällä nostaa koipia kattoa kohti. Lisäksi veden juominen on jääny aika vähäiselle, vessassa juokseminen käy maratoonista muutenkin. Onneksi sekä vatsa, että muutkin toimivat, eikä oo närästystä, ilmavaivoja tai muuta ongelmaa ollut vessahommissa.

Ruokahalu on valtava! Herkkuja menee enemmän ku laki sallii, mutta painossa se ei oo näkynyt, joten en oo kantanu siitä huonoa omaatuntoa.


Suluissa viime kerta vkot 34+1 (pelkopoli 35+5) ja tämän päiväset tiedot 36+4

paino 61.6 (60.2)
RR 123/80 (134/82)
Pissa -- (--)
Hemppa 123 (ei mitattu)
SF 31 (28)
Lapsivedenmäärä  N
Painoarvio 2.4 kg
Tarjonta  (Pt / Rt)
Syke +150 (+146 / +130-170, 30 min käyrällä)
Liikkeet ++ (++ / ++)


Selkä on ollut hiukan kipeämpi viime aikoina, johtuunee siitä, etten oo malttanu olla tekemättä joulusiivouksia.. Tosin suurimmat hommat oon jättäny miehelle, mutta pienelläkin hommalla saa selän kyllä jumiin..

Nyt on oikeestaan kaikki siivoukset tehty ja muutenkin paikat laitettu joulu kuntoon, joten joulun rauha saa laskeutua meiän kotiin nyt samantien.. Toki muutama pikku homma on tekemättä, mutta eihän kaikkea voi vielä viikkoa aikasemmin tehdä valmiiksi..


Kun joulu on ohitse, niin alkaa lähtölaskenta toiseen suureen tapahtumaan.. Rakkaan tyttären syntymäpäivä koittaa ihan pian!

torstai 13. joulukuuta 2012

Neulottua..

Joskus on niin paljon helpompaa vain istua alas ja tehdä käsillä jotain..
 Muuhun ei kykene..

Neulonta on mun juttu.. Ajatukset lepää ja hermo!
Rauhoittaa ja saa hetkeksi vaan rauhottua paikoilleen..
 
Tytön sukat, toinen ollu valmiina jo vuoden, mutta nyt purin kärjen auki ja suurensin.. Sekä tein toisen pariksi..

Kimallemohairista itselle kolmiohuivi, kuvassa huivi on nelinkertaisesti taiteltuna..

Vauvan karkki-pötkö-marianne-junasukat..

Pieniä loppukeriä on yks muovipussillinen, niitä tuhlailin barbin asusteisiin, myös muutama peitto/matto/ viltti tuli tehtyä.. Vielä pitäs kuulemma tehdä lisää.. Se urakka sit seuraavaksi edessä..

Tiskirättejä puuvillalangasta

10 kpl kupin/mukin/lasinalusia..

Myös itelle ja pojalle oon tehnyy villasukat, mut niistä ei ollukaan kuvaa..

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pelkopoli

Eilen oli pelkopoli käynti.

Jostain syystä pelkäsin käyntiä ja mahassa velloi vielä odotushuoneessa istuessani.
Kätilö otti minut sisään jo ennen aikaa "kun tässä on tätä aikaa niin.." pääsin hetkeksi käyrille. Sydän jumpsuttin reippaasti 140-170 välillä. Pikkunen ei tainnut kauheesti tykätä laitteesta, tai sen aiheuttamasta äänestä tyhjässä huoneessa, jossa kaiku vastasi, vaan potki ja mylläs ihan kunnolla. Antoi laitteelle kyytiä ja kätilö joutu laittaa niitä läpysköitä vähän väliä uudelleen ja "parempaan paikkaan". Kaunis ja pitkä käyrä kuitenkin saatiin, vaikka välillä siellä olikin suoraa viivaa ja tyhjää..

Lääkäriä jouduttiin odottamaan 45 min. Kätilön kanssa höpistiin niitä näitä ja voi luoja kun oli tylsää! Kätilö kysyi kerran mitä on tässä viime kerran jälkeen tapahtunut ja oli sitä mieltä, ettei ala mielipidettäni muuttamaan, vaan mennään tällä mitä on päätetty. Aikasemmin lappuihin oli kirjattu, että olen poissa tolaltani ja selvästi järkyttynyt ja peloissani synnytyksen takia, joten suositellaan sektiota. Kätilö kuitenkin sanoi, että minusta huokui sellainen tyyneys ja rauhallisuus, koskien päätöstä synnytystavasta. Hän huomasi (ja kertoi tämän minulle), että kun tuli puhe alatiesynnytyksestä tai edellisestä kerrasta, minua alkoi selvästi ahistamaan ja kädet alkoi täristä, mutta kun palattiin puhumaan jostakin muusta ja eritoten vauvasta ja omasta voinnista yleensä niin rauhotuin ja silmiin syttyi valo, joka kertoi siitä ylpeydestä jolla vatsaani kannan.

Lääkäri sitten olikin toinen juttu. Hän koitti monen monta kertaa kyseenalaistaa päätökseni ja kertoi miten paljon rankempaa sektio on. Tutki papereitani ja tokaisi, että ensimmäinen alatie on aina vaikein, repeämiset on suuremmat ja muutenkin vaikeampaa. Tämä toinen saattaisi tulla omia aikojaan todella nopeasti ja helposti ja varsinkin kun minä näytän juuri siltä "synnyttäjä-tyypiltä" joiden synnytykset on tehty helpoiksi. Olin kuitenkin päättänyt pitää pääni kävi miten kävi ja sanoin hänelle, että isompi shokki ja trauma tästä varmaan tulee, jos nyt loppu metreillä vaihdan mielipiteeni yhtäkkiä. En kerkeä valmistautumaan synnytykseen, kun olen jo monta kuukautta psyykannut itseäni siihen, että kaikki tulee menemään hyvin sektion kautta, koska siihen ei minulla liity mitää pelkoa tai ahdistusta. Kysyi vielä, että mitäs sitten jos tämä päättääkin tulla ennen aikojaan ja vedet menee, millä kaavalla sitten mennään? Pelon sekaisin tuntein koitin vain sanoa, etten ole niin pitkälle ajatellut, sillä oon koittanu sen vaihtoehdon sulkea kokonaan pois mielestäni. Tietenkin toivon sitä sektioo siinäkin tapauksessa, mutta jos se on jo pää pihalla siinä vaiheessa ku laitokselle asti päästään niin eihän siinä ole sitten vaihtoehtoja.. Mitä siihen olisi pitänyt sanoa? Lääkäri oli loppuajan tyly ja hiljainen. Mukana oli koko ajan opiskelija, jolle hän kuulu kuiskaavan, että taas yksi jääräpää.

Ensin opiskelija tunnusteli mahaani ja koitti selostaa lääkärille miten päin asukki mahassa myllää, hän ei tosin ollut yhtään varma ja todella heikoilla jäillä, sillä ei tunnistanut jalkaa, joka häntä potki vaan sano et tuossa taitaa olla peppu.. Itse tokaisin hänelle huvittuneena: se on kyllä jalka joka koittaa potkia kylmät kätesi pois! Tämän jälkeen ei opiskelijakaan sanonu enää mitään. Lääkäri tutki ja paineli kylmillä käsillään niin että pahaa teki ja ihan sattui. Arvioi mahan päältä että pikkusella olisi painoa n. 2.5-3 kg.. Ultralla nähtiin, että kaveri on kääntänyt päänsä alaspäin, mutta ei ole edelleenkään alhaalla, vaan heiluu vielä kovasti. Sydän ja kaikki muut näytti olevan kunnossa ja painoa arvioitiin olevan 2.4 kg. Varmistui että tyttö on pysynyt tyttönä..

Sain kuin sainkin sektioajan varattua. Ensin kätilö, joka niitä varasi alkoi luettelemaan, että "viikko 39 tulee täyteen 3.1, se on täynnä, neljäs päivä on täynnä... 7,8,9 on aivan täyttä... No tuossa 10.1 voisi olla yksi rako..." Siinä vaiheessa minulta pääsi kyynelkanavat auki, itku tuli ihan yhtäkkiä ja täysin varoittamatta. 10.1 on LA päivä, mies on töissä ja lapset kotona.. Ressi ja ahistus iski.. Kätilö haki paperia ja oli todella pahoillaan, sitten se juoksi pois huoneesta ja palasi hetken päästä.. "Sain luvan lääkäriltä antaa ajan viikolle 38, mikäli aikoja löytyy. Katsotaanpas.."

Pikkusen prinsessan syntymäpäivä on valittu, päätetty, arvottu, keploteltu,  saatu..?
 

Sen jälkeen tuli pitkä litania siitä mitä tapahtuu.. Labrassa pitää ehdottomasti käydä 31.12 (en vain vielä ole tutkinut onko meiän oma labra auki edes tuona päivänä!) Ja siellä pitää olla ehdottomasti HETI aamulla. Sitten selostusta siitä, miten edellisenä päivänä tulee syödä (varsinkin iltapalan on tärkeää olla helposti sulavaa..) miten pitää tyhjätä suoli ja kuinka pitää suihkussa käydä ehdottomasti illalla, ei aamulla (myös miehen on hyvä käydä suihkussa illalla :) ettei tule sitten kiirettä!) No sitten 24 jälkeen ei saa syödä eikä juoda enää mitään! Aamulla ei saa syödä/juoda mitään! Sairaalassa pitää olla ehdottomasti heti klo. 6.30.. Kertoi mihin pitää mennä ja missä ilmottautua. Samantien aletaan laittaa mua valmiiksi leikkausta varten ja kertoi mitä siitä eteenpäin tapahtuu.. Samalla kaavallahan tuo menee ku ensimmäisen sektion kanssa, joten suunnilleen tiedän mitä tuleman pitää.. Luultavasti tulen olemaan 3-4 päivää sairaalassa, joten sanoi että kannattaa varata itselleen jotain tekemistäkin, joillekin aika käy pitkäksi vuodeosastolla ollessa, vaikka se pikkunen siinä viihdyttääkin äitiä, se myös nukkuu paljon.. (Minä olen juuri niitä, jotka eivät siellä osastolla viihdy! Kassiin pakkasin jo lukemista ja vielä voisi käydä ostaa lankaa ja neuloa sitten vaikka villasukat pikkuselle..) Mies sai oman A4:sen ohjeita hänen käyttäytymiseen ja siihen mitä tapahtuu missäkin vaiheessa.

Voisin sanoa, että alkoi jo hiukan tuleva synnytys jännittämään.. Toisaalta odottaa niin paljon että saa pikkusen nyytin syliin... Kuinka nopeasti 3 viikkoa meneekään??


Pieni toukka on tulossa kotiin.. <3


maanantai 10. joulukuuta 2012

Mammatee

Mammatee sisältää luonnonyrttejä, joita on käytetty jo vuosisatoja vanhan kansanperinteen mukaan imetyksen aikaisiin tarpeisiin. Yrtit ovat tuotteessa kuivattuna ja sopivasti leikattuna seoksena. Yrttejä ei ole uutettu eikä jauhettu hienoksi jauheeksi, jotta niiden sisältämät tehoaineet ja eteeriset öljyt säilyisivät mahdollisimman hyvin.

Teessä on anista, fenkolia, kuminaa ja nokkosta.

Myyjä suositteli juomaan ainakin pari kupillista päivässä, mutta pelkkä tee ei maidontuotantoa lisää, vaan siihen tarvitaan myös terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Lisäksi juoda pitää muutakin (VETTÄ) ja paljon. Hyvä tapa on ottaa iso vesi/tee muki ja kannu viereen joka kerta kun vauva aloittaa imemisen, samalla juot itse, siitä tulee pikku hiljaa tapa ja maidontulo pysyy vakaana.

Minulla on siis pelko, ettei imetys tule onnistumaan sektion jälkeen. Ensimmäisellä kerralla maito ei kunnolla edes noussut ja siitä sitten ressi lopetti sen vähäisenkin mitä saatiin vauvalle.. En kuitenkaan aio ressata tai potea huonoa omaatuntoa, mikäli imetys ei jostain syystä sitten kuitenkaan taaskaan onnistu. Esikoinen on kasvanu oikein hyvin, vaikka onkin ruokittu korvikkeella..

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Mahakuvia rv 34



... 4 viikkoa!

Kuvien tila loppui.. Eipä oo tietoo et mitäs nyt, mutta kattellaan.. Oonko mä niin paljon laittanu kuvia..
Pitäsköhän niitä alkaa jotenkin muokkailemaan tai tekee kollaaseja (en tosin osaa enkä omista mitään kuvan käsittelytaitoja tai -tarvittavia ohjelmia...) 

käytettyjä kuvia, kansioista..



Mutta todellisuus on se, että 4 viikkoa ja sen jälkeen masukausi alkaa olemaan aika finiitto..




Tästä hetkestä tuntuu olevan ikuisuus ja alkuraskauden epämiellyttävä tunne ja pahoinvointi on tiessään. Ressi alatiesynnytyksestä on vaihtunut iloon, onneen ja ressittömään arkeen. Selkäkipu on matkannut mukana melkein alusta asti, enkä muista miltä tuntuu nousta sängystä ilman, että mitään paikkaa kolottaa. Unet on vaihtuneet sekaviksi ja syväuni pätkittäiseksi. Valmistaudun uuteen arkeen ja elämään iloisin mielin ja odottaen uutta vuotta hyvillä mielin..







Itsenäisyyspäivää vietetään miehen siskon luona, talviset maisemat on kahden vuoden takaa, pakkanen paukkui kahdessa kympissä ja kevään ensimmäiset auringonsäteet saivat lumen näyttämään ihan kristalleilta.. Ah, odotan joulun pimeitä iltoja kynttilän valossa, takkatulen loimussa ja uutta vuotta, muutosta elämään.. Eniten odotan kuitenkin kevättä, uusi elämä on alkanut ja se tuo niin paljon uutta myös meiän perheeseen ja normaaliin elämämään muutoksia... En kuitenkaan voi uskoa, että mun pienet vauvani ovat kasvaneet jo niin isoiksi, että ensi syksynä edessä on toinen luokka ja esikoulu.. Miten aika hurahtaakaan ohitse.. Kun vain muistaisi joka päivä nauttia tästä hetkestä ja olla onnellinen siitä mitä on ja mitä kaikkea on saavuttanut vastoinkäymisistäkin huolimatta..

...Perhe ja koti takaavat onneni..


tiistai 4. joulukuuta 2012

Neuvola

Neuvola oli jo 30.11, mut oon ollu niin nuhassa, ettei oo jaksanu kirjotella tänne kuulumisia.

Kurkkukipu ja nuha iskivät tänne viime torstaina, just ku pakkaset ja pureva tuuli tuli maisemiin..
Kuumetta ei oo ollut, paitsi tänä aamuna se oli kiivennyt jopa 39 asteen tietämille (mikä minulla tarkoittaa sitä, että pää on pumpulia ja olo todella heikko.. Normilämpö kun on tuolla 35 ja allekin..)

Tällä kertaa käynti oli ihan perustoiminen.
Ei mitään yllättävää, eikä mitään kummallisempaa ollut.

Kaikki on hyvin ja menee hyvin. Suluissa ed. käynnin (32+0) tulokset

Paino  + 700g/vko!! (tästä ei ees tullu kotkotusta.. :) )

Pissa -- (--)
RR 134/82 (127/76)
Hemppaa ei otettu (viimeksi hyvä 123)
sf 28 (26)
perätila (pt)
sykkeet +145 (+145)
Liikkeet ++ (++)
Turvotus - (-)

Kyseli mielipiteitä ja ajatuksia imettämisestä ja siitä miten edellisten kanssa on menny. Ekan kanssahan ei imetys onnistunut, johon osasyy oli sektio ja sitten kun ei vaan toiminu niin oma ressi tyrehdytti lopunkin maidontuotannosta.. Toisen kanssa mentiin 7kk.. Joten nyt mennään sillä linjalla, että kokeillaan, yritetään ja mitään huonoa omaatuntoa en aio tämänkään kanssa kärsiä siitä, mikäli ei onnistu. Oon avoimin mielin ja yritetään ja kattotaan mihin se sitten riittää (oon ajatellu et pitäs koittaa noita poppaskonsteja maidontuotantoon liittyen jo etukäteen et josko sais hanat auki jo etukäteen niin ehkä se auttais sit palautumaan sektion jälkeen..?? Tiedä sitten..)

Pikkuinen viihtyy perätilassa, tuntee ja puskee päätään rintalastaa vasten ja koittaa päästä siitä vieläkin ylemmäs. Oma olo on ahdistunut, koska istuminen on tuskaa, happi loppuu ja seisominen käy selän päälle. Öisin nukkuminen alkaa myös olla tuskaista, kun hyvää asentoa ei meinaa millään löytyä. Neukka-täti sano et jos hän tästä hiukan kääntäis niin tää vois vaikka kääntyä, eli on aivan täysin liikuteltavissa vielä ja liikkuukin isolla alueella vielä. Potkii joka suunnassa ja pyörii kyljestä kyljeen, ylös ja alas.. Olisi lähettänyt mut äitipolille, mut mulla on se pelkopolikäynti ens viikolla niin ei sit viitsiny laittaa toista käyntiä, kun he siellä sitten päättää et mitä tehdään. Tuskin kääntämään alkavat, kun edessä on muutenkin sektio, niin ei kuulemma siinä oo väliä miten päin sieltä tullaan..

SF-mitta on löytänyt oman uomansa, se on laskenu tuonne alakäyrien hiukan alapuolelle, mutta kasvaa kuitenkin, ettei syytä huoleen ole. Mittaan vaikuttaa se, että toinen on perätilassa ja tuossakin mittausvaiheessa kaveri pyöri melkein ympyrää ja sen mukaan mittakin sit vaihteli 24-28, riippuen siis ihan täysin vauvan paikasta..

Painoa oli tullu parissa viikossa 1.5 kg, muttei tullut mitään kotkotuksia. Sanoi vain, että tässä loppuvaiheessa vauva yleensä ottaa loppuspurtin ja kerryttää painoaan reippaastikin. Pitää vain koittaa pitää herkkuja pois, ettei ihan kauheita kiloja tuu tässä viimesen kk aikana. Onneksi ei kuitenkaan olla vielä niissä + 20 kiloissa, mitä toisten kanssa, joten hyvillä mielin oon, vaikka paino nouseekin. Ruokahalu on valtava. Koko ajan on nälkä ja tekee mieli vaikka mitä. Sit syö pari annosta ja on ihan ähky niin on pakko vielä ottaa lisää ja syödä kolmaskin annos, väkisin.. Huoh, kun ei osaa lopettaa ajoissa..

Supistuksia on alkanut tulemaan, mitään suurta ja kivuliasta en oo vielä kokenut, hyvä niin, mutta muuten pitää ottaa aika iisisti, sillä kovin helposti noita tulee ku vähän jotain rehkii.. Neukka-täti ei ollu huolissaan, eikä syytä tutkimuksiin kuulemma ole, ku ei oo kipeitä olleet, joten mennään siinä toivossa, että kaikki on edelleen kiinni alhaalla ja tää malttais olla vielä kuukauden mukana matkassa..


Kuukauden päästä meillä saattaa hyvinkin olla jo nyytti sylissä





Seuraa Hipsulaa: