rv 24 ja nvl kuulumisia..

Alkaa takki kohta ahistamaan..

Poksahdettiin uudelle viikolle eilen, sen kunniaksi oli sitten neuvolakäyntikin..
Samana päivänä otetut kuvat näyttää niin erilaisilta eri vaatteet päällä..


Neuvolassa:

- Käsky pissalle
- Kela-laput vain tylysti kouraan (niistä ei puhuttu tai annettu ohjeita täyttöön: kotona koitin tuskailla, voiko äippärahaa hakea viim. 6kk tulojen mukaan, miten? Olis tulot tässä syksyllä reilut 200-300e paremmat kuin vuoden 2010 verotuksen mukaan)
- Toivotti voimia ensi viikon työn alotukselle, kokeillaan onnistuuko. Käski juosta heti lääkäriin, jos selkä vähänkään tuntuu siltä, että jumiin menee, sillä sairaslomalla sen saa paremmin vielä kuntoutettua ennen synnytystä, mutta jos töissä koittaa kitua ja viimeseen asti tuskailla niin sitä on sitten vaikeampi kuntouttaa.. (Joten luovutan heti, jos alkaa tuntua, ettei jaksa / pysty / menee jumiin tai jos kipu palaa)
- Suositteli käymään fysioterapiapisteessä: kyselemässä selälle kuntoutus/ ylläpito ohjeita ja kattomaan löytyiskö sieltä sellasta tukivyötä mikä voisi auttaa (olen epävarma, ei auttanu viimeksikään..)
-Olin syönyt juuri ennen lähtöä (NIIIIIN huono idea!), kun piti saada koululainenkin syötettyä ennen lähtöä, en viitsinyt montaa kattausta pistää esille..
- Paino on noussut nyt sinne lähtöpainoon, joten nyt joutuu pikkusen alkaa kattoo mitä suuhun pistää (on tullu pikkusen herkuteltua viime aikoina..) Miks on niin paha juttu että tekee mieli kaikenmaailman herkkuja, mutta ruokaa ei tee mieli tehdä tai syödä..??
- Ei meinannut saada sydänääniä kuulumaan (viimeksi ei onnistunu ollenkaan), vauva on pää ylhäällä ja painautunut selkääni vasten, joten joutu kaivamaan tosi syvältä ja pitkään, mutta saatiin sitten kuitenkin hetkeksi äänet kuulumaan: hyppeli 140 molemmin puolin.. Potki ja kiemurteli karkuun.
- Synnytyspelkoa alko lisäämään se, että vauva todellakin on pää (tosi) ylhäällä, ja jalat alhaalla ja toisella sivulla (terkkarin tutkimusten mukaan).. Onhan vasta viikko 24, joten kaikkee kerkeää tapahtumaan, mutta ei toivoakaan, että alkaisin synnyttämään tätä niin että olisi väärinpäin!
- Kohdunpohjan korkeuskäyrä menee sulavasti keskiviivaa hiukan korkeemmalla..

 Toimenpiteitä: (viimeksi käyty viikolla 16+5, eli n. 7 vkoa sitten)

Pissa puhdas (puhdas)
RR 114/72 (117/78)
Hemppa 117 (104)
Paino +494/vko (+126/vko)
Kohdun korkeus 22 (13.5)
Liikkeet ++ (+)
Syke + 140 (--)



Lääkäri aika menee tosi pitkälle, pahoitteli sen puuttumista, mutta ajat ovat ihan kortilla, eivätkä meinaa riittää potilasmäärälle.. Lääkäri aika on siis lokakuun 31. pvä. Tämä lääkäri on ensimmäinen ja viimeinen koko raskauden aikana... (lääkäri ottaa vastaan minut sype käynnillä ens viikolla, mutten tiiä mitä se pitää sisällään..)
Sain syyslomaviikolle ylimääräisen neuvolakäynnin, koska tahtoo ettei tuu liian pitkä väli ja että näkee miten selän kanssa käy. Myös hemppaa pitää seurata ja katsoa, ettei paineet lähde enempää laskemaan.. Lisäksi haluaa tietää mitä SYPE-käynnillä on merkitystä pelon laatuun.

Purnausta sype-käynnistä:

Nyt voi sit alkaa jännittää tiistain SynnytysPelkopolikäyntiä.. Miten siellä osaa selittää sen, mitä pelkää, kun tuntuu ettei saa mitään suusta ulos kun kyyneet vaan valtaa silmät ja paniikkikohtaus iskee, kun ajatteleekin vain koko asiaa ja käyntiä.. Oon koittanu kirjottaa asioita paperille, mutta miten ne saa kerrottua lääkärille ja kätilölle niin, että ne ymmärtää, että pelkään oikeesti..?? En pelkää yhtään sektiota, koska siitä jäi hyvät muistot, mutta toisen kohdalta pelko tuli alakautta synnyttämisestä, kolmannesta pelkään synnytystä ja varsinkin sen jälkeistä arjen saamista kuntoon... Miten tätä pelkoa voi leivittää? Viimeksi kävin pelkopolilla, en saanut sieltä apua pelkoon yhtään: kätilö vain käski kertomaan mitä pelkään ja kun lopetin hän tyynesti vain sanoi: pelkosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, unohda se. Tervetuloa sitten synnyttämään! Ei ollut kovin mielekäs käynti ja lähdin sieltä pois peläten enemmän: en enää kipua, synnytystä tai lapsen kokoa (mahtuuko, mahtuu mahtuu: jouduttiin avittamaan kaikella mahdollisella ja leikkaamaan välilihaan 12-15 tikkiä, kun ei mahtunut!!) vaan eniten sitä, että minua ei kuunneltu yhtään, huoleni sivuutettiin ja pyynnöt siitä, että tahdon yksilöllisen hoidon /hoitajan niin mikään ei toteutunut synnytyksessä. Kätilöt vaihtui, kukaan ei tiennyt tilannettani, kukaan ei kysellyt miten voin, tarviinko jotain ja jaksanko.. En olisi jaksanu, oksentelin koko 16 tuntia, en ollut syönyt mitään 24 tuntiin ja kipu oli jotain niin valtavaa, etten pystynyt keskittymään itse synnytykseen. Paniikkikohtaus iski kesken synnytyksen ja hengitykseni oli vain pinnallista, pyörryin ja silti käskettiin punnertaa. Jälkeenpäin meni 3 kk ennen kuin pääsin kotona portaat alas, kipu alakerrassa oli valtavaa, särkylääkkeitä meni yliannoksia, mutta kipu oli läsnä kokoajan, silti piti pitää tyttö tissillä ja poika ruokittuna. Kauppaan en päässyt tuona aikana ollenkaan, koska en pystynyt kävelemään normaalisti, vessassa piti olla käsisuihku päällä, se helppotti kirvelyä ja kipua vähän, mutta huusin ja itkin joka kerta, monta kuukautta.. Paska maku jäi kaiken kaikkiaan suuhuni, paska maku, joka jätti arvet ja trauman sydämeen. Paska maku, joka on vuosien aikana vain kasvanut ja nyt pitäisi mennä avoimin mielin synnyttämään.. Ei huvita, en halua ja miksi nyt pitäisi uskoa ja luottaa kätilöihin ja lääkäreihin kun viimeksi minun ääntäni ei kuunneltu yhtään?? Pelko ei ole helpottanut, se vain kasvaa, päivä päivältä.. Ressi alkaa tuntua jo varmaan vauvassakin kohta, mihin asti ressaaminen on tervettä?

Pelkään, kuinka osaan sen pukea sanoiksi niin että lääkärikin sen näkee ja osaa auttaa..??