Vauvaviittomat..

Katoin tuossa yks päivä telkkaria ja sieltä tuli Vanessa ja pikkuväkeä, jossa puhuttiin vauvaviittomista.
Meillä on ollut "viittomia" käytössä arjessa useita, joiden avulla on sitten pystytty kommunikoimaan pienen lapsen kanssa helpommin ja lapsi tulee paremmin ymmärretyksi. Tämä lähti liikkeelle siitä, kun lasten ollessa pieniä näin tuttavaperheen käyttävän helppoja viittomia lapsensa kanssa, jolla ei tullut puhetta kunnolla. Viittomat tukivat lapsen puheen kehitystä ja auttoivat lasta ja vanhempia ymmärtämään toisiaan ja näin helpottamaan arjen toimia. Viittomat jäi sitten automaattisesti pois, kun lapsi oppi puhumaan.

 Hoidossa olevat pienet ovat oppineet viittomia meillä ja kotona ollaan sitten ihmetelty että miksi se tekee sellasta ja sellasta liikettä ruoka pöydässä. Eivät ole kotona ymmärtäneet, vaikka olen sanonut, että meillä on vauvaviittomia käytössä, että ne "pakkoliikkeet" tarkoittavat jotain (yleisimpiä on ollut: kiitos, lisää ja hyvää..) Käytössä on ehkä reilut kymmenkunta viittomaa, joilla pääsee hyvää alkuun (kyllä, ei, kiitos, ole hyvä, maito, ruoka, nälkä, riittää, lisää, vaippa, hyvää, pahaa, tutti, nukkua..) Lisäksi on kuvina seinillä vaatejonot, sää, päivärytmi ja tekemiset. Lapset oppivat seuraamaan kuvia, joissa on vaatteet jonossa, oppivat pukemaan vaatteet oikeessa järjestyksessä (pienille hyvä apu tarkistaa mitä tarvitaan, tosin itse olen joutunut enemmän käyttämään apuna 4v lapsen pukemis järjestyksessä, kun taas 2v pukee itsenäisesti ja oikeassa järjestyksessä kaikki.). Päivärytmissä oppivat seuraamaan mikä asia tulee seuraavaksi. Ruokapöydässä osaavat katsoa, että esillä on tarvittavat (lautanen, aterimet, lasi..) ja ottamaan ruokaa (isommat lapset) mallikuvan mukaan (puolet salaattia/kasviksia, jne..) Sää on ollut viime keväänä kova juttu lapsilla, aamulla oli kilpailu, kuka saa laittaa sen oikean sääkuvan seinälle. Sääkuva kertoi myös sen, mitä vaatteita tarvitaan ulos (jos sato: kuravaatteet, jos paisto kesävaatteet jne..) Joskus 2-vuotias osasi sanoa, että tarvitaan sadesäällä kumisaappaat, kun taas 4v oli menossa toppatakki tai lenkkarit jalassa.

Viittomia tulee automaattisesti opittua mm. lauluissa, loruissa jne..
Itselläni on monta laulu-leikkikirjaa, joissa on laulut ja lorut myös viitottuna, eli niissä oli jokin sormilla tai käsillä tehtävä ele. Lasten lemppareita juuri nämä laulut, joissa pääsee viittomaan. Eivät niinkään jaksa kuunnella pelkkää musiikkia ja lauluja (käytän niitä sitten jumppa/liikuntahetkissä), unihetkillä on joskus taustalla soimassa pilipalimusiikkia (eli klassista), jossa ei ole laulua vaan pelkkää melodiaa.

Pienikin vauva (3-4kk ikäinen) oppii ymmärtämään viittoman tarkoituksen, mutta itse hän alkaa tekemään viittomia vasta n. 8kk ikäisenä, silloin motoriikka riittää viittomien tekemiseen. Lapsi on paljon hyväntuulisempi, kun tulee ymmärretyksi ja vanhemman ei tarvitse arvailla kaikkea mahdollista, mikähän nyt olisi hätänä. Pelkkä viittoma ei silti riitä, vaan siinä  pitää olla mukana ääni, ele ja ilme.



Tässä muutama kirja, joissa on laululeikkejä...