JOULUA KUVINA ja muutamina sanoina..

Joulu on aina ollut mun lemppari aikaa.. Syksyssä on se ihanaa, että tulee pimeää ja voi nauttia kynttilöiden mahtavasta loisteesta ja lämmöstä.. Kynttilät, jouluvalot ja takkatuli on se, joka tekee loppu syksystä kodikkaan, lämpimän ja tunnelmallisen, se saa jaksamaan syksyn pimeyttä ja sadesäitä.

Pitkä listakuvia tulossa.. 

Joulun ihanat tuoksut, lämpöiset kaakaot ulkoilujen jälkeen..
Joulun herkut, ah ihanat suklaa, itse tehdyt karkit, leivonnaiset, kakut.. Teen niitä paljon joulun alla ja nautimme enimmäkseen herkuista ennen joulua, sitten jouluksi vain joku raikas jälkiruoka kaiken sen täyttävän ja ihanan jouluruuan lisäksi.. Ruoathan myös pitää tehdä kaikki itse..

Suklaakakut kuuluu joulun aikaan..

Lahjoja en oo vielä ostanut yhtäkään, yleensä tässä vaiheessa on jo melkein kaikki ollut valmiina, mutta nyt ei oo ollut innostusta yhtään. En jaksaisi enää ostella joululahjoja aikuisille ihmisille vaan keskittyä perheen keskiseen rauhaisaan olemiseen, luomaan joulun tunnelman lapsille ja nauttimaan makoisaa ruokaa ja tottakai syödä sitä ilman että pitää miettiä kuinka vyö puristaa joulun jälkeen..

Yhdessä oloa, rakkautta..

jouluisen Vaniljainen-kaneli-omenahyydykekakku

Rakastan joulun aikaan kukkien tuoksua, lumisia maisemia, kynttilöitä..
                  Joulun aikaan tuoksut on parhaimmat: puhdas koti, jouluisia tuoksuja, leivonnaisia, ruokia..

Kukkia ja sytykeruusuja

Joulun aikaan poltan eniten kynttilöitä vuodessa
Ympäri vuorokauden meillä on kynttilät sekä sisällä, että ulkona..
Ikkunamaalauksia piimällä ja tonttuja kipittelemässä pitkin lumista rinnettä, lasten kanssa yhdessä tehty. 

 Glögin olen löytänyt vasta pari vuotta sitten. Se kuuluu minun joulujuomiini heti ensimmäisestä glögin tulosta kauppaa aina uuteen vuoteen ja tammi-helmikuun pakkasiin asti.  En tosin ole niin hienostunut, että heittelisin sinne sekaan tilpehööriä, vaanjuon glögini lämpimänä ilman lisukkeita. Ah..

Retkille lähdetään ja lapsille otetaan mukaan mummon tekemään viinimarja mehua, minulle pullollinen lämmintä glögiä..


Viime vuonna kokeilin noita ihania sokeroituja hedelmiä, niitä oli kokonainen vadillinen loppupeleistä, mutta ne myös katosi pienten sokerihirmujen suihin..  Koristeena ne oli mahrottoman kauniita!

Ulkotulet ei ole pelkkää valkeaa tai keltaista valoloistoa vana meillä on myös värikkäitä lyhtyjä siellä täällä, joihin sitten lisäillään pitkin vuotta tuikkuja tai lyhtykynttilöitä sisään, jotta väriloistosta voisi nauttia pidempään..  Tänä vuonna oli tullut jopa värillisiä lyhtykynttilöitä, herkullisissa väreissä.
Takapihalla on paljon tilaa kynttilöille, nämä loistavat terassin pöydällä, katoksen alla lähes joka ilta, tänäkin vuonna. Lisäksi kalliolle saa laitettua eritasoon niin paljon lyhtyjä kun vain jaksa sytytellä ja kantaa kynttilöitä kotiin.. ah, takapihalla poltankin enimmäkseen kynttilöitä, sillä etupihalle ei näe ku lasten ja vierashuoneesta, onhan ne toki sit naapureiden ja lenkkeilijöiden ilona..

Tämä vanha pihjala on ottanut vanhoille oksilleen runsaan lumipainon. Vielä vanhakin jaksaa kantaa taakkaansa. Yli 100 vuotias pihlaja asustaa maalla, miehen kotipaikan pihapiirissä, siellä se on ottanut tuttavat ja ystävät vastaan kunnialla ja on edelleen loistoyksilö. Alimmat oksat on niin matalalla, että lapset tahtovat päästä aina kiipeilemään puun vahvoille oksille. Lasten vaari vaan pelkää kaikkea, joten on heti huutamassa lapset alas, jos sattuu näkemään..

Vanhankotimme ikkunoista otetuissa kuvissa näkyy se, ettei päivälläkään voi liian kirkasta kynttilöille..

Jouluaamu alkaa aina riisipuurolla ja sekametelisopalla... Ah, niin mahtavaa..

Rakkauden enkelini v. 2010.

 

Joskus joulukuu näyttää tältä, maa on kuurassa ja lehden jäätyneet..

Marjat jääneet koristamaan muuten lehdetöntä ruusupuskaa,

mutta talvesta ei ole tietoakaan..

näin oli joulukuun alussa 2011..

Takapihallamme on n. 2 m korkuinen kallio heti talon ja terassin vieressä.. Siinä virtaa lähes jatkuvasti vesi, varsinkin keväällä, kun kaikki lumi alkaa sulaa metsästä, joka kohoaa tonttimme takana. Viime keväänä takapihan suorastaan ui vedestä, mutta nyt siellä on tehty oja, joka toivottavasti toimii ensi keväänä paremmin. Talveksi kalliolta laskeutuu mahtavat jääputoukset, alla virtaa sulavesi lähes koko talven. Kumpa ensi syksyksi saataisiin ne kauan odotetut kalliovalot, niin nähtäisiin miten mahtavalta tämäkin putous näyttäisi valaistuna..

 Sininen on taivas.. 

valkoiset on koivujen oksat.. 

Aivan mykistyttäviä maisemia kevään ensi auringonpaisteessa..

 Joskus retkellä tulee vastaan jotain, mikä saa omankin suun nousemaan hymyyn.. :)

Aurinko painuu jo mailleen, minä jään odottamaan joulun taianomaista tunnelmaa ja kodikkaita tuoksuja..