24 Luukku

OIKEIN OIKEIN HYVÄÄ JA

 RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

Paljon ruokaa.

Välipaloja.

Herkkuja.

Iloa

Naurua

Jännitystä.

Paketteja

Herkkuja

Ruokaa

Yllätyksiä

Ulkoilua

Kynttilöitä

Nauttimista

Rauhallisuutta

Teeveen ohjelmia

Joululauluja

Herkkuja

 Yhdessäoloa

Siinäpä meiän Joulu..

23 Luukku

Rauhoitumme joulun viettoon perheen kesken.
Saamme tänään jouluvieraita, mutta ennen sitä kävimme oman perheen kesken makkaranpaisto retkellä läheisellä laavulla.

Makkaraa, lämmintä glögiä, kaakaota ja muutama pipari, pari suklaapalaa, nam!
Ihanaa kiireetöntä ja rauhallista..




Päivällä on kauheasti kaikenlaista pientä joulusalaisuuskuisketta ja kaikilla on pieni täpinä päällä.
Ohjelmassa oli mm. joulutorttuja, kinkun kuorruttamista, Karjalanpaistia, miten lahjat jaetaan ja ennen kaikkea.. onhan kaikki ruoat tehtynä.. Palju lämpesi ja "meillä kaikilla oli niin mukavaa", toivottavasti naapurit ei kauheesti häiriintynyt meiän ryhmä rämästä.. :D

Tehtiin aamusta likan kanssa muutama nipsutin hiuksiin.
Oli valmiit kehikot, muutama nauhan pätkä, pari valmista rusettia ja liimaa..

Tälläiset tuli

22 Luukku

Koti on siisti.. Hommat on hanskassa... Ei kiirettä, ei ressiä.. Joulufiilis on katossa, parasta on kiireetön Joulu perheen kesken.. Mäkin oon saanu ajatuksiani kasaan sen verran että se pojan leikkaus ei ole enää shokki vaan positiivista, toivon hippunen siitä, että saadaan selätettyä tämä jatkuva kipu ja arvaamattomuus.. Nyt on hyvä olla!

Tänään kuvattiin isomman likan kanssa kukkia.. 
Joulun kukkia...

Meillä kukkii kyllä jouluna kaikkein parhaiten kukat..
Ehkä tämä johtuu siitä, että kaikki tuo mulle kukkia, joiden tarkoituskin on "kuolla" heti pyhien jälkeen.. :D En ole viherpeukalo, muutama idioottivarma viherkasvi löytyy ja pääsiäiskaktuksen oon saanut kukkimaan useasti oston jälkeenkin. Nytkin se kukki viime viikolla, tosin vain pienin kukin ja ihan pienen hetken aikaa (kun yksi pieni taapero oli sitä mieltä että ne kukat pitää saada kattilaan ja tehdä niistä ruokaa vauvalle..)

Kuiteskin... mä tykkään joulukukista. eikä tällä kertaa kaikki ostaneet samanlaisia vaan sain erilaisia..  Hyasintit ja punainen joulutähti on anopilta. Kuvista jäi pois pieni ruukku, jossa on kolme hyasintin nuppua (sain sen hoitotytöltä), mutta kukat ei vaan oo vielä auenneet..
Loput oon ostanu ite.. (leikkokukat (pun/valko), valkoinen joulutähti kimalteella ja 2-värinen amaryllis..)

Otettiin tänään perheen kesken oikein rauhallisesti ja nauttien!
Pestiin palju ja ulkoiltiin koko aamupäivä.
Keli on aivan ihana. -5 astetta ja niin ihanan kirkasta. Lunta on juuri sopivasti ja nyt on oikeasti sellainen joulumainen jännitys ilmassa, jopa lapsilla.. Odotellaan huomisia vieraita ihan hätähousuina ja ei oikein osaa keskittyä mihinkään..

21 Luukku

Tänään poika pääsi telkkariin!

Suurin juttu taisi olla kuitenkin se, että pääsivät joukkueen kera Happeen peliin mukaan.

Nämä pienet asiat tekevät paljon, varsinkin kun itse tiedostan jo sen, ettei pojalla ole asiaa pelikentille moneen kuukauteen.. Kuinka saada motivaatio pysymään korkealla ja kuinka tsempata poikaa jaksamaa!?!

Tälläset jutut auttavat siinä.  Positiivisuutta!

Tänään on siivottu koko talo. Yhdessä!
Siinä on sitten hommaa kerrakseen. Matot on ulkoiletettu, tampattu ja vielä imuroitu. Petivaatteet ulkona, likaset pesty (jopa kaapissa asti!) ja uudet vaihdettu tilalle. Pyyhkeet pesty ja uudet vaihdettu tilalle, myös vessan matot pestiin uudellen kun tuli pieni pissa vahinko pikku neidille juuri kun sain puhtaan maton lattialle... On imuroitu, pesty lattiat, puunattu vessat, pyyhitty pölyt, järjestelty tavarat paikoilleen ja tehty osittain pedit vieraille valmiiksi..



NYT Joulu saa tulla!!

20 Luuukku

Tänään on jätetty hommat vähiin, koska tiedettiin että päivästä tulee kiireinen.

Aamulla oltiin lasten kanssa kumpikin miehen kanssa eri koululla mukana hakemassa "tokareita". Kumpikaan (eppu tai kolkki) ei tosin tokaria saanut, vaan joulurunon ja allekirjoitetun lapun, että arviointikeskustelu on pidetty.

Sen jälkeen nopeasti kotiin syömään ja kohti pojan säbäkauden päättäjäisiä.
Luvassa oli vanhempien kanssa pelattava turnaus ja pojat sai mitalin sijasta joukkueen smurffiväreihin sopivat pipot, omilla numeroillaan, kyllä oli mieleinen. Lopuksi vielä herkkuja napaan. Pojan annettiin pelata 4 minuuttia kestävät 4-5  peliä, koska ne oli viimeiset pelit tälle vuodelle ja saattaappi olla että seuraavat pelit on sitten vasta kevät-kesä-syksyllä.. Tai herra yksin tietää miten tuo kinttu paranee.

Sieltä suunnattiin veljeni luokse pikavisiitille, jonne isommat jäi huilimaan, siksi aikaa kun käytiin viimeiset ruoka-ostokset jouluksi tekemässä.

Illalla kotona oli hyvin raukeaa porukkaa.. Poika oli hyvin kipeä, mutta onnellinen että sai pelata kavereiden kanssa.




Kuitenkin....

Illalla likka innostu leipomaan pikkuleipiä ja muffinsseja, jotka katosikin parampiin suihin ennen kuin kerettiin niitä edes koristella tai kuvata.. :D

19 Luukku

Tämän ohjeen nappasin talteen lelulehdestä.

Oli kiva pieni askarteluidea, joka päätyi hoitolastenkin askartelukansioihin. Ehkä ensi jouluna sitten ne teemme..

Tässä kuitenkin Meiän likkojen tekeleet..
Isompi teki itse, pienemmälle leikkasin lehdet ja liimasin ruukun valmiiksi, muuten teki itse..

18 luukku

Likka sai kalenteristaan tälläsiä mosaiikkitöitä.

Näitä myytiin Lidlissä joku aika sitten, enkä voinut jättää ottamatta.
Tyttö tykkäs tosi paljon.. Ja tulihan näistä ihan kivoja..

17 luukku

Punatulkkuja ikkunaan ja seinälle..

Neidillä oli kalenterin luukussa vain mustaa, punasta ja valkoista pahvia/paperia ja yksi malli lintu.
Tuosta mallista piirsi mustalle mallin ja leikkasi, teki punaiset pallot punatulkuille vatsalle ja valkosen pisteen siipeen.. Tosi hienot tuli. Nämä lentelee keittiön seinällä!

16. luukku

Luukusta löytyi isommalle helmiä..

Näistä tehtiin sitten koruja pikkusiskolle..

Pienemmän kanssa harjoteltiin pujottelemista ja se onnistuikin melko hyvin ja jaksoi pujotella lankaan 12 helmeä, ennen kuin palapelin teko vei voiton ja kiinnostuksen helmistä..

Perthes lapseni... harvinaisen erityinen!

Voihan perthes sanon minä.

Harvinaisen erityinen. Erilaista harvinaisuutta.


Kyllä se vaan sellaiseksi kirosanaksi alkaa muodostumaan että vihaksi pistää.
Sairaus joka ei hyvinä päivinä näy millään tapaa, mutta huonoina päivinä sen tietää olevan olemassa siitä, että aktiivinen poika rauhottuu paikoilleen, eikä halua liikkua tai tehdä mitään.
Sen tietää siitä, että muutoin iloinen lapsesi sulkeutuu ja käy hiljaiseksi tai vastaavasti vihaiseksi ilman syytä.
Sen tietää siitä, että lapsi hakeutuu lähellesi ja tunnet taas sen pikkupojan katseen, joka hänellä oli vauvana, kun kaikki ei ollut kunnossa, äidinvaistosi sanoi että johonkin nyt sattuu...
Sen tietää siitä, että kävellessä poika kinkkaa ja naamasta näkee että jokainen askel tekee kipeää.
Sen tietää olevan olemassa siitä, että lääkäri on sen diaknosoinu ja fyssarilla käydään kahden viikon välein. Sen tietää myös siitä, että lapseen uppoaa järkyttävän suuri määrä särkylääkkeitä.
Sen tietää myöskin siitä, että millä on pojalla lääkärin kirjoittama koulukyyti lupa, joka toimikin jonkin aikaa aivan moitteettomasti.. (saatiin sekin taas toimimaan!)

Kiputilat tulee ja menee, mutta tietoisia ollaan siitä, että muutosta on tullut jalan kuntoon selvästi.. huonompaan suuntaan..  Edistystä paranemisen suhteen ei näin saavuteta. Kuusi viikkoa sitten fyssari kehui miten hyviä tuloksia ollaan saatu kuntoutuksella aikaan. Neljä viikkoa sitten oltiin pysytty samassa, ei suuria muutoksia, eikä näkyvää nilkuttamista.. Poika on jättänyt harkat kokonaan pois kiputilojen takia, koska ei vaan kykene pelin vauhdissa mukana. Tekee annettuja ohjeita jonkun verran (tietenkin aina voisi tehdä enemmänkin).. Pari viikkoa sitten lonkkaluu oli pois paikoiltaan, liikeradat oli todella huonot ja kipuja sekä kinkkaamista on ollut tosi paljon. Viime viikon fyssarilla liikeradat oli hyvät ja edistyneet.. Mutta tuo lonkan naksuminen pois paikoiltaan oli jollain tapaa "lottovoitto", saatiin pika-aika röntgeniin heti perjantaille ja siellä paljastuikin sitten jotain mikä järisytti tämän äidin maailmaa...

Lonkkaluun pyöreähkön röpelöinen pää on mennyt rytinällä huonommaksi, eli pää on hioutunut täysin sileäksi, mutta niin että se ei ole pyöreä vaan littanen vasaran mallinen.  Tästä syystä napsahti menolippu suoraan leikkausjonoon, johon odotetaan aikaa tammi-helmikuun vaihteeseen.. Voitte ehkä uskoa, että kyynelkanavani ovat vuotaneet koko viikonlopun ja on ollut oikeasti vaikeaainnostua ja ajatella, että tää on hyvä juttu..  Jännittää ihan sikana, pelottaa ja itkettää. Koitan nyt kovasti nollata aivoni (onneksi on vapaaviikko ja joulusiivoukset odottaa!) ja nauttia joulusta perheeni kanssa. Tää on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä juttu, koska parhaimmassa tapauksessa sairaus saadaan "kuriin" ja kivut jää taakse..

Koulun puolesta ollaan  oltu melko hyvin mukana ja otettu huomioon "erityiset haitat", jotka vaikuttaa arkeen siellä päässä. Opettaja on aidosti kiinnostunut ja laittaa viestiä kotiin päin mikäli jotain erityistä on päivän aikana huomannut. Tänään onkin vielä arviointikeskustelu illemmalle, joten kerrotaan tämä uusin käänne opettajallekin ja harkitaan luokkakavereille asiasta kertomista, tähän asti siitä on vain sanottu, että lääkäri on määrännyt pojalle sauvat, koska jalka on kipeä, mutta se ei näy päälle päin, koska kipu ja sairaus on tuolla luussa.. Jännittää, koska jo tätä kirjoittaessa kyyneleet taas valuu, että miten onnistuu tuo palaveri..

Poika ite on hyvin positiivinen, ajattelee vain, että pääseepähän nopeasti takasin säbäkentille.. vaikka kyllähän siellä pelko sairaalaan joutumisesta on. Toisaalta hänelle osattiin hyvin ja oikeilla sanoilla kertoa miksi joutuu leikkaukseen ja että sitten pääsee taas pelaamaankin.. Mikä veto lääkäriltä ja miten mahtava porkkana..

Edessä on siis 3-4 päivää sairaalassa, 5-6 viikkoa kainalosauvoilla ja pyörätuolilla ja toivotaan sitten että kivut kaikki olisi siinä!  Toivottehan kanssani?

15 Luukku

Kun meilläkin on nyt lunta tarjolla, niin että sitä saa monta kertaa päivässä kolata kasaan, ni tehtiinpä sitten pieni työ lumiukoista. Nämä lumiukot on vissiin jo vähän kaatuneet ja sulaneet kumoon, kun pikku neiti tuossa ohimennen kävi ukkoaan kattomassa ja tuumasi että ukko kaatuu, tehdäänkö uusi.... Pihaankin on rakentunut pari hevosta ja liukumäki, ihanaa että pitkästä aikaa on ulkonakin jotain hommaa, eikä vaan pallon potkimista ja juoksemista paikasta toiseen..


Omalla kylällä näyttää tältä:

 Jyväskylässä taas nämä pihjalanmarjat oli saaneet märän loskahunnun päälleen.

14. luukku

Pieniä hommia viikonloppuna...

Likka rakastu kuulamaalaukseen.. Tai oikeastaan niiden pallojen heilutteluun laatikossa, koko ajan pitäisi olla heiluttelemassa..

....  joten tehtiin tällänen pikainen kuusi-työ tuosta paperista, jonka maalasi..

Siihen värjättiin lisäksi vihreiksi puutikkuja, lisänä tähtiä taivaalle..
Tuli kiva pieni työ sunnuntai iltaan..

13. luukku

Piparkakkutalojen rakentelu talkoot..

Meillä perinteisesti talon teko on lasten ja miehen hommaa.. Niin myös tänäkin vuonna.
Mies ja minä kaulittiin taikinaa levyiksi, lapset painoivat tarvittavat muotit.
Me paistettiin, lapset koristeli ja  kokos (hiukan piti auttaa)..

Lopuksi karkkeja kylkeen paljon!

Tällänen talo tänä vuonna..

Jämistä tehtiin vielä yhdessä pieni linnake tuikulle keittiön pöydälle..

Joulumaa!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy; 
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, 
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.

 

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, 
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, 
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, 
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan! 

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, 
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, 
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, 
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha. 

12 Luukku

Eilen Glögiteltiin ulkona syöden samalla välipalaa.. Tästä se loma alkaa..

pasteijoita, pipareita ja glögiä..

Tälläiset pienet muistamiset lähti hoitolasten mukaan

Nimikko-pipari, tarroja, kassi, heijastin, kortti ja muutama sytykekukkanen vanhemmille..

Maisemakalenteri 12/12

Tämä viimeinen olikin sitten vaiken päättää.. Vaihtoehtoja olisi ollut jäljellä sinne aattoon asti, mutta alotan itse tänään JOULULOMAN, joten en tahtonut jättää kuvaa keskeneräiseksi vaan se on nyt valmis.

Mitä uutta tänään löytyi?

Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
 taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
 Muistojen virta, lapsuuden sadut.
 Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
 Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
 Tulkoon toivo kansoille maan,
 pääsköön vangit vankilastaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
 unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
 Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo ensi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
 Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankilastaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
 olkoon rauha loppumaton.

 Joulu on taas, kulkuset soi.
 Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
 Tulkoon juhla todellinen,
 tulkoon Jeesus Herraksi sen.
 Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.
3. Ikuisen joulu

11 luukku

No niin.. Kattokaas mitä me saatiinkaan aikaiseksi vielä tällä viikolla. Hauskat Kiviset Tontut.
Näissä oli kaikki palat valmiina, likat vain liimasi ne paikoilleen. Olin tehnyt yhden valmiiksi malliksi, siitä katsottiin mallia mihin mikäkin liimataan.. Ensin parta, sitten nenä ja päälle silmät.. Lopuksi hattu, jossa jouduin kyllä auttamaan, kun tuo huovan liimaaminen oli yhtä tuskaa... huh!

Porukka on saanut yhden lisää vahvuuteen ja huomenna pitäisi olla kaikki mukana.
Tänään tarjoillaan vielä lämmintä glögiä ja pipareita vanhemmille, kun lapsia haetaan ja huomenna luvassa ylläreitä lapsille ja vähän vanhemmillekkin..

Maisemakalenteri 11/12

Kukas se tuolta kuusen takaa kurkistaa..??

Hei, tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemun raikkahin aika!
Hetken kestää elämää
Ja sekin synkkääja ikävää
Hei, tonttu-ukot hyppikää
Nyt on riemun raikkahin aika.

10 Luukku

Hoitosakin sairastelut jatkuu, joten ei mitään suurta oo otettu hommaksi. Muutama pieni juttu saadaan varmaan huomenna valmiiksi, mikäli tämä "en tee"-moodi kääntyy parempaan suuntaan, mutta katsellaan sitä sitten huomenna, kuinka asian kanssa kävi..


* * *  *  *

Muutamia koristeita kuuseen, kummeille tai tädeille/sedälle/enolle...
(valmis massa, tällä kertaa)


Nämä tehtaili oikeastaan kokonaan 7v likkani.

Kummeille lähtee omansa, mutta sain minäkin muutaman koristamaan ikkunaa..

Maisemakalenteri 10/12

Mitäs kummaa tänään tänne onkaan ilmestynyt..
Puita. Paljon kuusia.. Ja mikäs eläin tuolta oksalta kurkistaakaan..?

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme.

Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat.
Autuuden ja anteeks´annon, kaikki taivaan tavarat.



Säveltäjä: suomalainen kansansävelmä
Sanat: G. O. Schöneman

9 Luukku

Hoitopäivät käy vähiin ja suunnitelmat muuttui ihan yllättäen lasten sairasteluiden takia. Nytkin siis puolet ryhmästä kipeinä, joten ei kauheesti huvita täällä kahden kanssa tehdä retkiä makkaran paistoon tai noita suunniteltuja askartelujuttuja.. Ehkä osittain siksi, että tämä yksi on juuri se, joka vähiten kiinnostuu tai haluaa mitään askarteluja tehdä. Ja tämä kun olisi juuri se, jolle ei olisi haittaa hiukan harjoitella hienomotoriikkaa ja muita tarkkuutta ja keskittymistä vaativia juttuja..

Noh, tehtiin sitten kuitenkin omien lasten kanssa lötköttely päivään jotain fiksuakin..
Näihin jäi koukkuun aivan täysin.. Kuvissa on vain muutama, näitä kun tehtailtiin ihan urakalla..

Idea näihin tuli netin kautta, mutta oikeestaan tahdoin vaan tyhjentää jämälanka varastoja, koska mikäs sen parempi kohde oliskaan kuin jouluinen pipo tai lanka tonttu..??

Pienellä jutuilla, niin iso ilo! 

**Muoks.. lisäsin vielä kaksi kuvaa..

Maisemakalenteri 9/12

Tänään onkin maisemaan eksynyt eläimiä..  Huomisen kuvassa näet heitä vielä enemmän...
,,,, mutta mitä muuta huomenna maisemaan ilmestyykään...

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
 ja punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää sulta usein unhoon jää... 
 Petteri Punakuono oli poro nimeltään, 
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään.  
Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten,
 tuosta vain saikin silloin
 joulupukki aattehen.
 Aattoilta pitkä on, taival valoton.
 Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään.   
Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen 
johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.

8. luukku

...koska olen tänään istunut lähes paikoillani kuumepotilaan maatessa sylissäni ei olla tänään kalenteria tehty....

Niin kerrotaanpas meiän minilomasta tai pako arjesta reissusta..
Käväistiin Tampereella.

Oltiin Tornihotellissa yötä,
mutta toista kertaa minua, eikä ketään meiän "väestä" saa sinne uudestaan!

Ensinnäkin mies jonotti 35 minuuttia päästäkseen respaan, asiointi kesti ainakin 40 minuuttia ja aulasta huoneeseen pääsy kesti lähes puoli tuntia! MELKEIN 2h, ennen kuin pääsit huoneeseen!?! Mitä V**?!??! Huone oli maksettu valmiiksi, valittu se "kalliimpi" yöpyminen eli korkeammat kerrokset ja meiät meinattiin laittaa kerrokseen 8... TÄH? "Hotelli on aivan täysi!"
No sitten kun pyöriteltiin silmiä et johan on paskaa palvelua ni alkoikin löytymään tyhjiä huoneita vähän joka kerroksesta...  Päästiin 20-kerrokseen.

  

Hissit on KOKO AJAN tukossa ja täynnä kumpaankin suuntaan ja 20 kerroksesta ei kauheesti tee  mieli kävellä alas.. Anoppi ja appi oli kerroksessa 3, joten "rampattiin" väliä kyllä jonkun verran. Kirppu jäi sinne yöksi ja käytiin hänet aamulla hakemassa aamupalalle mennessä..

 

Aamupalalle JONOTETTIIN reilu puoli tuntia 2v:n kanssa, meinasivat laittaa meiän pöytään, joka oli täysin eri huoneessa kuin missä ruoat oli. Yhtäkään syöttötuolia ei tietenkään ollut.. Saati muutenkaan lapsia mitenkään huomoitu koko hotellissa! Pöytiin ohjattiin, jotta vältytään likaiselta pöydältä.. JUUPA JUUH, hiukan oli hidasta kun yksi vei pöytiin ja toiset oottaa jonossa vuoroaan.. Ei ihan nyt nappiin mennyt.. Silmiini osui teksti: aamupala 19e muilta kuin hotellin asiakkailta... Jestas! Ei se nyt mitään gurmettia ollut!! Ei edes coctailpiirakoita! Pekoni tosin oli rapeaa, eikä roikkuvan löysää lerpuketta. Kahvi kaadettiin suoraan kuppeihin ja kun olit ruoan saanu haettua, kahvi olikin jo kylmää, ah ihanaa! Kun päästiin pois aamupalalta ni jono oli lähemmäs 2-300m..

 

 Yksi tarjoilija siinä alkoi sitten avautumaan, että on niin rankkaa tällänen ryysis. Kahvi ei kerkeä tippumaan, ruoat loppuu ja pöytiä ei kerkeä siivoomaan.  Eilenkin ollut yli 680 aamupalalla ja ekaa kertaa kuulemma niin paljon väkeä! Tänään (siis sunnuntaina) kuulemma vielä enemmän tulossa.. Eli täyttä vissiin on, mutta mitä se mulle sitä alkaa marisemaan.


En oo ikinä saanu nuin kauheaa palvelua tai ollu niin järkyttynyt laadusta kuin mitä tuon yhden yön.. Jos tää on jotain mahtavaa ja hittiä, ni en ymmärrä.. En todellakaan ymmärrä.. Seinät oli raakoja betoneja, joissa oli ruskeita läikkiä, kuin siihen olisi sitä itseään heitetty.. Suihku oli pieni koppi, jossa oli pyyhekoukut niin että pyyhe oli märkänä ennen kuin ite olit valmis. Mustaa ja pimeää, karua ja ahistavaa. Vessassa kaikui niin et varmasti tiesit mitä toinen siellä tekee! TAI mitä naapurissa tehdään..

Ei helkutti, tää on kyllä niin pohjanoteeraus että ihan hävettää tunnustaa omistavansa hotellivirkailijan paperit..! HUHHUH!

Nähtiin kuitenkin ilotulitteet ikkunan kautta porraskäytävällä (yläterassille ei ollut mitään asiaa lasten kanssa, kun ei päästy edes hissistä ulos, väkeä oli niin paljon!) Ihan outoa koko touhu siellä muutenkin. Käytiin juomassa päiväkahvit meiän huoneessa "väen" kanssa, meitähän oli vain 13, joten saatiin kyllä kiitettävästi katseita kun siivoojat ja virkailijat meiän menoa katteli.. Ehkä vähän tuhmaa, mutta parhain hetki taisi olla tuo linnan juhlien alku, ahtautuneena yhteen huoneeseen ja kahvit ihan rauhassa..

 

Isommat lähti sitten tädin luokse yöksi toisen tädin ja sedän kanssa. Me käytettiin Kirppu kylvyssä ja yritettiin nukuttaa häntä anopin huoneessa. Loppu yö oltiinkin sit kahdestaan, nauttien hiljaisuudesta ja pientä purtavaa, ihan kaksin, rauhassa, lepuuttaen korvia ja keräten voimia ja ennen kaikkea akkuja ladaten.. En tiiä riittikö se, mutta helpotti ensi hätään... Ootan perjantaita ku kuuta nousevaa, jotta saan heittää kannat kattoon ja laittaa joulun kokonaan paikoilleen ja nauttia omasta perheestä!