Mikkeli ja Visulahti

Suunnattiin mökiltä ja saaresta sitten suoraan Mikkeliin. Päivä meni kierrellen paikkoja ja löydettiinkin muutama ihan kiva paikka.. Jätskiä torilla, jossa oli samaan aikaan menossa Grillimaisteri kiertue. Muutamia kauppoja ja aleostoksia..  Hotellissa ihmeteltiin miksi kaapissa on sekä tuuletin että korvatulpat, mutta kai niille joku keksii käyttöä..

Kiivettiin naisvuorelle katselemaan maisemia ja käytiin mäen alla olevassa puistossakin hetken aikaa leikkimässä (purkamassa energiaa!!)

Aamulla sitten suunnattiin aamupalan jälkeen Visulahteen.

Täytyy kyllä sanoa heti, ettei ollut paikan infopisteet ja opasteet ihan kunnossa, tai sitten oma pää ihan sekasin raikkaasta ulkoilmasta, jossa olin viettänyt viimeiset 3 päivää.. Opasteiden mukaan mentiin autoparkkiin, keskelle ei mitään, sieltä pääsi yhdestä portista sisälle, muttei sielllä ollut mitään "infoa" mihin olisi pitänyt mennä..

Kierrettiin jokainen portti joka löydettiin ja vastaan tuli vain luukkuja, joilta sanottiin että menkää tuonne ja menkää tuonne ja siltikään mistään ei päässy mihinkään. Meillä oli hotellista ostetut liput, jotka piti vaihtaa rannekkeisiin. Kolmesta luukusta ohjattiin uuteen luukkuun ja neljännessä ei tiedetty mitään näistä.. Huhhuh! Oli kyllä ärsytys korvissa jo ennen kuin päästiin edes sisälle ja eipä se nyt loistokkuudellaan meitä mitenkään ylipuhunut. Alkuketutus oli vaikea kumota ja lapsetkaan ei innostuneet oikein mistään täysin rinnoin..  Oltiinhan kävelty jo reilu puoli tuntia eikä oltu päästy ku vasta sisälle.. Melkoisen kalliit liput oli kyllä vain puistoiluun, omiin eväisiin ja auringosta nauttimiseen.. Harmitus ja pettymys oli kyllä päälimmäinen tunne koko päivästä..

Tämä kiipeilyrata taisi olla kaikkein mieluisin juttu koko "puuhapuistossa", mutta, noh.. hintaa lipuille tuli hiukan enemmän kuin tän radan ympäri juokseminen kymmenen kertaa.. 

Muutama kiva laite oli, mutta noh.. Polkupyörätkin oli mieleisiä, muttei näissä mitään uutta ollut.. Samanlaisia löytyy liikennepuistostakin, jonne ei ole sisäänpääsyä.. Tänne en ole toista kertaa tulossa (eikä lapsetkaan oikein innostuneet enää), sen verran hyvin tuli jo tutuksi ettei mitään jäänyt enää koettavaksi ensi kertaan. Muutama hassu pomppulinna, pari liukumäkeä ja karuselli.. Pienille ehkä riittävästi, isommat jo kyllästyivät..

Viime vuonna käytiin Puuhamaassa ja siihen verrattuna tämä oli vain polkuauto monsteriauton vierellä..  Olihan täällä pari autorataa, juu.. Lapset innoissaa oli niihin menossa, mutta kun niissä joutui ajamaan yksin, niin into ei riittänyt kuin yhteen kertaan. Takana oli kymmenen ihmisen jono katsomassa kun sä ajat viisi kierrosta ja sitten seuraava, niiden kymmenen kierroksen aikana neljä lasta kyllästy jonottamaan. Eipä itselläkään mitään hurjan voittaja fiilistä ollut.. Miksei autoja ollu enempää käytössä..??

Sisäpuisto oli ihan hauska.. Iso huone täynnä kiipeilyjuttuja, aivan kuin hoplopissa.. Ehkä pelasti päivän, ehkä vain lievitti ja peitti pettymyksen..

Jep. Koettu ja nähty. Kiitos ja näkemiin..

Uusia suotuisempia tuulia kohti!

Mökkeilyn ytimessä (Paljon kuvia!)

Matkoille ja reissuun on kiva lähteä. Pakkaaminenkin on toisaalta ihan mukavaa, (kunhan sen alottaa ajoissa ja varmistaa että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana..) Mutta... Tätä autoon tunkemisen ihanuutta en ole vieläkään oppinut rakastamaan.. Onko auto liian pieni vai tavaraa vain liian paljon (vaikkakin vain takit oli ainoat mitä ei reissussa päälle laitettu, muut tuli käyttöön..) Jotenkin sitä on 10 vuoden aikana oppinut sen niksin että pakkaa tarpeeksi, eikä liikaa eikä ainakaan liian vähän.. ;) Ylläreitä ei pääse sattumaan, eikä puhtaat vaatteet loppumaan kesken (nytkin oli pyykinpesuaine mukana, taaperon vahinkojen varalta.. ;))

Auto oli kyllä hiukan liian tarkkaan mitoitettu, eipä paljoa tavaraa olisi voinut olla vähempää tai enempää mukana.. Telttailukamat vie ihan sikana tilaa autosta.. 5 makuupussia, 4 alustaa ja tyynyt.. Lisäksi 4 vaatekassia, 1 ulkovaatekassi, 1 eväskassi ja kylmälaukku (joka ei kuvassa tosin vielä ole..) ja vaatekassi huvipuistovaatteille (ihan vain varavaatteet mukana, koska ei tartte sitten saaressa miettiä et onko kaikille puhtaat vaatteet päälle huvipuistoon... :D ) Ja pieni kassi "tekemistä", mm värityskirjat ja Aku ankkoja autoon..

Vihtasilta, ekaa kertaa 5v aikana sillan toisessa päässä oli  jonossa autoja odottamassa vuoroaan... :)

Ruokatauko Kangasniemellä. Ranskalaiset noissa törpöissä on ehkä paras keksintö!  Ja toi lounas oli todella hyvää! (Muusia, kasviksia ja broileria yrttikastikkeessa..)

Mökkeilyn ytimessä oltiin kuitenkin koko perheen voimin Puulavedellä. Siellä on miehen suvun mökki, jossa ollaan viimeksi 3 vuotta sitten käyty. Mökki sijaitsee saaressa (mikä on pieni painajainen "merisairautta" ja pahaaoloa kärsivälle..).  Meitä oli saaressa reilusti. 14 aikuista ja 4 lasta.. Lisäksi vielä 4 aikuista oli päivävierailulla. Siltikin kaikki sujui rauhallisesti ja kommelluksilta ei (tälläkään kertaa) vältytty.. Saari itsessään antoi mahtavia maisemakuvia sielun rauhoittamiseen.. Tekemistä riitti ja silti oli aikaa rauhoittua.

 

Nukuimme teltoissa, olimme varmasti hauska näky järveltä katsottuna, kun koko tienoo oli pelkkää telttakylää. Lapset ei ole koskaan teltassa nukkuneet, mutta tämä kokemus oli kyllä mahtava. Nukkuivat hyvin! Kaksi isompaa nukkui tädin kanssa ja Kirppu meiän vieressä, päällä, jaloissa, pään päällä, keskellä, poikittain, varpaat suussa... you name it.. ;) Hiukan oli levoton neiti..

Koko reissulta tuli otettua yli 800 kuvaa, joista tässä on siis vain osa. En ottanut kuvia, joissa sukulaisia esiintyy, vaikka niissä olisikin näkynyt hyvin se tekeminen ja kommellukset, joita koimme viikonlopun aikana. Kuvissa siis vain maisemia ja muutamia omaa mieltäni rauhoittavia asioita, joita koin itse saaressa ollessamme.

Maisemat oli melkoisen rauhoittavia.. 

Arki tosin sielläkin ihan perus arkea.. ei klamouria tai luksusta.. :D

Vietettiin hauskat kolme päivää. Syötiin hyvin, naurettiin, uitiin, syötiin lisää, istuttiin, pestiin pyykkiä, rauhoituttiin teltassa, nautittiin ulkoilmasta, nautittiin hyvästä kelistä ja täytyy kyllä sanoa, että olipahan erilainen mökkeilyviikonloppu. Kuultiin isovaarin ja mummin tarinoita siitä miten saarelle oltiin tuotu mökin seinälautoja, vene oli uponnut karikkoon ja talvella jäätä pitkin oli kuljetettu aina niin paljon tavaraa kuin oli vain saatu mukana tuotua. Oli vaikka ja mitä kommellusta ja jokaisella mökin rakennuksella oli jokin oma tarina kerrottavanaan... Historia saaren ja isovanhempien välillä on pitkä ja monet sen tarinat varmasti jo unohtuneet..

Lapsista kuoriutui uimapedot..  Täysin yllättävää.. Parasta oli tuo liiviellä uiminen/kelluminen.. :D Vesi oli 21-asteista.

 Lapset  nautti täysin rinnoin ja ottivat ilon joka pisaran irti. Uitiin aamusta iltaan. Minäkin uskalsin kastautua veteen ja heittää jo kolmatta vuotta päällä olleen talviturkin veke.. Seuraava kerta voikin sitten olla taas 3 vuoden päästä, eikö..??

Vauhtia riitti, mutta osasivat nämäkin ottaa rennosti ja rauhottua hetkeksi nauttimaan..

Pikku neiti mököttää, kun ei saanut YKSIN lähteä kumiveneellä..

Kalastaminen oli kyllä kivaa, vaikkakin pikku likka oli siihen hommaan hiukan liian äänekäs kaveri..

Nämä on ensimmäiset kuvat lapsista saareen päästyämme.. 

Kotimatkan sijasta suunnattiin suoraan Mikkeliin.. Huomenna edessä olisi sitten Visulahti..

Lomalla lomalla..

On niin hiljaista että huopatossutehdaskin kalpenee tän blogin vierellä.
Kuitenkin huomasin, että uusia lukijoita on saatu matkalle mukaan. Tervetuloa meille!  Tällä hetkellä on niin hiljaista, että tuo lukijamäärän kasvu lämmittää mieltä enemmän kuin nämä kesäkelit.. :) Mukavaa että löysitte perille!

Mulla on kolme kovaa syytää miksi Hipsula on näinkin hiljainen.

Ensimmäinen syy on se, että täytyy kyllä sanoa, että ei vaan ole juuri nyt ollut aikaa istua koneelle. Ollaan nautittu perheen kesken lomailusta ympäri Suomea ja näistä retkistä riittää kyllä kerrottavaa, kunhan maltan vain istuutua alas ja alkaa purkamaan omaa kovalevyäni teille. Käydään kotona kääntymässä ja pesemässä pyykkiä ja jatketaan matkaa..

Toinen syy on se, että kun sattuu kotona olemaan aika menee todellakin pyykin pesuun, pakkaamiseen  ja "kotitöiden tekoon". Ei oo paljoo peffalla istuttu loman aikana, pyörähdys kotona ja taas matka jatkuu. Kohteet vain vaihtuvat.. Tai jos on aikaa laiskotella niin on katsottu telkkaria, silmät ristissä kun vaan ei ole ollut voimia edes nousta istumaan.. Reissuväsymys on melkoinen.. Kesälomaa on silti vielä jäljellä ja sitten taas saa istua penkillä ja kirjottaa teille juttuja arjesta.. Ja niitä onkin monia ideoita muhimassa jo nyt.. Laiskotteluakin on pakko jossain välissä harrastaa, jotta jaksaa taas uudesta reissusta ottaa kaiken ilon irti..

Kolmas ja kovin syy on se, että lupasin jättää tietokonehommat vähemmälle loman ajaksi. Konetta en ole avannut pitkään aikaan. Kuvat reissuilta olen tyhjänny koneelle, mutta muuten ei ole täällä aikaa vietetty. Tosin lupaus on hiukan rakoillut, sillä tulee käytettyä kapulaa melkosen paljon surffailuun.. Poistin kuitenkin bloggerin appsin jottei houkutusta kirjottamiselle tule niin salakavalasti..

Kuitenkin, palaamassa ollaan, kunhan saadaan vielä loppu loman reissut heitettyä ja sitten alkaakin pikku hiljaa paluu arkea kohden. Ensimmäinen potkaisu sitä kohden tapahtuu ensi viikolla, kun kesken loman tulee uudet hoitolapset tutustumaan.. (jep. työn huonoja puolia, töitä joutuu joskus tekemään lomallakin..) Tulossa on juttua monenlaisista reissuista: maalla ja merellä, kaupunkeja, seikkailuja, puistoja, "luonnonkosmetiikkakokeiluja", vinkkejä, ideoita.. Isompien lasten synttäritkin on vielä tulossa..

 

Merellä, Helsinki..

... ja jännittävintä on kuitenkin odottaa milloin lasten ensimmäinen serkku saapuukaan maailmaan.. Kyllä häntä onkin jo odotettu  <3 Lasten kanssa on veikkailtu jo päiviä..  Minusta tulee ihan kohta täti...  <3  blogin puolelle tulee ehkä jotain pientä "muistamistakin" esittelyyn,  kehittely ja kokoamisvaihe on vielä kesken, joten paljastetaan tämä -lahja- sitten kun saadaan pieni muru maailmaan..   (vanhemmat käy täällä kurkkimassa, ni ei paljasteta etukäteen ;) )


Loppuun vielä muutama kuva, jo tehdyistä reissuista..  Osa jäi vielä "odottamaan juttujen julkaisua.."...

 

Puulavedellä telttailua..

Kyllä tällä sakilla saa taas aikaan vaikka minkälaista seikkailua ja toilailua..

Meillä oli parissa mökissä 7 aikuista ja vauva sekä pystytettiin telttakylä, jossa 5 telttaa (7 aikuista ja 3 lasta..) .. Lisäksi oli 4 vierailijaa päiväkseltään.. Oltiin varmaan melkoinen näky kun veneilijät ohitse menivät.. Ainakaan ei huomaatattomaksi jääty..

 

Mikkelissä. 

Eväitä iltapalaksi ja nää eväspussit on niin mahtavat!

Poika löysi viimein "kelpaavat" arskat 

ja pari tuntia myöhemmin huomattiin että ne olikin mystisesti kadonneet.. Huoh! 

Tää on niin tätä.. Ne oli päässä kun tultiin autolle tuolta kävelyretkeltä, mutta hotellihuoneeseen päästyä niitä ei löytynyt mistään.. katosivat siis auton ja hotellihuoneen välille (parkkihallista suoraan hissille ja huoneeseen).. Sieltä väliltä ei niitä kuitenkaan enää löytynyt, joten joku vissiin napannut parempaan talteen.. Harmitus oli kyllä suuri.. :(

  

Visulahdessa..

* Pojan jalka tulee matkoilla mukana, mutta on todella jäykkä ja hiukan haittaa menoa. Huomaa siinä, ettei poika tosiaankaan kävele nopeasti ja väsyy hetkittäin. Kipua ei sinäänsä ole ollut, mutta päivien jälkeen kyllä huomaa joutuneensa kävelemään pidempään. Ketteryys ei ole kunnossa: kiipeily näissä köysissä oli aivan mahdotonta ja harmitus oli valtava kun siskot pääsi ketterämmin radan läpi, eikä toinen edes pystynyt jalkaa nostamaan puomille.. :(

 

Parisuhdeaikaa miehen kanssa ja purjehdusta merellä.. 

(Kun pelkäät vettä ja merenkäyntiä sekä voit pahoin jo rannalla ni tää 

oli meikäläiselle melkoinen extreme-reissu.. Toiset nauraa sulle päin naamaa, et oon hölmö, ku pelkään  ja itse puret huulta ettet oksenna, pyörry tai purskahda itkuun ja tärinä oli melkoinen, syke varmaan 3058950..  Joten todella kannustava reissu.. huoh. )

... näistä ja paljon muustakin sitten lisää, kunhan tosiaan on aikaa istua kauemmin penkillä kirjottamassa..  MUKAVAA KESÄÄ, vaikkei kelit nyt ihan parhaimpia olekaan!

Hiljaisuuden kirja

Matkatekemistä / Automatkoille / Hiljaista tekemistä päikkäriajalle..

Idea on pyörinyt mielessäni jo jonkun aikaa. Hoitoon on tulossa isompia lapsia, joiden en usko pitkiä päiväunia nukkuvan (tai sitten eivät nuku ollenkaan). Tutkin pitkään Pinterestiä ja löysin sieltä ideoita, jotka sitten alkoivat tuntua kivoilta.


Tämä versio lähtee meiän reissukassiin autoon, jota testataan sitten kesälomareissuilla  (Loma alkaa mullakin huomenna!!)  ja matkoilla. Sitten tuunataan, mikäli tarvetta on, hoitolasten käyttöön syksylle..

Osa jutuista on sellasia, joita pikkunen 2,5v osaa ja pystyy tekemään..

Tähän tein yhden alustan (kaksi pahvia liimattu toisiinsa, toisessa aukko, sellanen "palapelienpohjaalusta" tyylinen.) Näin ollen ohjekuvat ja softispalat pysyy ees jonkinmoisessa tallessa.  Näissä ei ole tähän hätään mitään kiinnitysjuttua, mutta mikäli sellaiset koen tarpeen aattelin ostaa liimautuvaa tarranauhaa näihin sitten myöhemmin.

 Esimerkkinä tämä leppiskuva: alusta, paperiin piirretty malli, osat ja sitten vain kokoamaan.

 Näitä mallikuvia ja leikattuja softispaloja on paljon, innostuttiin hiukan lasten kanssa näitä tekemään, mutta eipähän ainakaan käy heti tylsäksi, kun malleja on useampia.

 

Kaikki nämä sivut on ihan tavallisessa A4-koon kansiossa, jonne sujautin vain muovitaskuja.

Lisäksi löytyy alustat ikkunatussille ja liiduille (nämä tehty pahvista, jotka päällystetty kontaktimuovilla ja liitutaulutarralla.)  Isommille matkapeliksi Piirrä&Arvaa- peli  sekä selitä sana.. Näihin voi sitten käyttää noita alustoja apuna. Myös likoille tuli ostettua kerran alelaarista tuollaiset valmiit puuhapakkaukset. Pikkulikka 2,5v tykkää laskea, joten tein vielä lisänä numerot ja nappaläpät joissa on numeroa vastaavat pallukat.. Nämä oli hitti jo ennen ku sain ne sujautettua pussiin..

 

Tuohon alustaan  tein vielä huovasta muutamia juttuja, joita voi sitten muokkailla.

Tässä esimerkkinä muutama kuva.
 

Ja sitten voi miettiä vuodenaikojakin ja opetella miltä puu näyttää missäkin vuodenajassa..

 

Muutama lego-palikka myös eksy mukaan.  

Likka kun tykkää tehdä legojuttuja ni tehtiin näitä muutama mukaan.

 

Milläs teillä saadaan lapset viihtymään pitkiä matkoja autossa tai reissuilla?
Mä luulen et meillä ei tuota "tylsää, joko ollaan perillä?" monkumista tänä kesänä matkoilla kuulla..

Mökkiunelmia..

Ihan ensimmäisenä täytyy todeta että en ole oikein perinteisiä mökki-ihmisiä..

Mä ensinnäkin inhoan aivan valtavasti ötököitä ja kaikkea "epämääräisiä" liikkuvia elukoita maalla.. Mutta oon silti haaveillut jo vuosia että pääsisin jälleen mökkeilyn ihanaan maailmaan. Edes lasten kanssa vetämään hiukan raitista ilmaa. Ilman tv:tä, mööbeleitä ja laitteita.. Ihan vaan rauhallita eloa perheen kesken..

Tässä on hautunut jo vuosia ideoita ja haaveita, jotka ovat vain roikkuneet jossain odottaen että aika olisi jälleen oikeia. Meillä on mökki, ollut jo yli 20 vuotta.. En vain ole siellä käynyt ainakaan kymmeneen vuoteen sisätiloissa. Mökillä ollaan käyty kyl kurkkimassa tässä välillä, mutta kun on ollut näitä omia  menoja ni ei vain ole jaksanut panostaa mökkeilyyn. Ehkä tässä maalla asumisessa on sitten ollut se hyvä puoli että on joutunut tottumaan vaikka minkälaisiin ötököihin ja mieli levittäytynyt kaupunkioloista suoraan metsään... Olen haaveillut, mutta on tässä ollut lapsissa, oman talon rakentamisen, pihahommissa, yläterden teossa jne jne on niin ollut kesät kiinni ettei ole kerennyt edes ajatella mökille lähtöä ja siellä tarvittavia muutoshommia..

Nyt on sen aika!
On itse oman pään hyvinvoinnin takia päästävä tekemään jotain rauhallista perheen kanssa ja ihan vain senkin takia, että mä kuitenkin olen kotona 24/7. Teen kotona työni, oon illat, enkä ees autolla aja ni en pääse "karkuun" ja ehkä pahimpina on se et mies joutuu tekemään noita reissutöitään, joten ei ole tässä ees aina apuna... Käydäänähän me sukuloimassa sillon tällöin, MUTTA ei se oo ollenkaan sama lähtee jonkun toisen nurkkiin vaan pääsee ihan omaan rauhaan, oman perheen pariin. Mä niin odotan innolla!

Mökki on niin keskellä ei mitään, että ollaan aivan keskellä -ei mitään-! Paikka on mulle kuitenkin  jotenkin niin rakas. Mulla on täällä aina hyvä olla. Sydän on kevyt ja mieli korkealla. Oon viettänyt lapsuuteni parhaimmat kesät täällä ja mukavimmat muistot liittyy tänne maalle.. Tänne on aina mukava palata. Asuuhan eno vaimoineen sekä yks mun serkuista järven toisella puolella ja toinen serkku mökkeilee paljon omalla mökillään ihan melkein vieressä. Kolmas serkku asuu lähistöllä ja miehen kotitalokin vajaan 20 km etäisyydellä.. Silti oma rauha säilyy, kun puitteet on omat, eikä toisen nurkissa oloa.

 

Tässä on yläkuvassa oman mummuni vanha kahvipannu. Aivan mahtavassa kunnossa!

Ja vanhempieni kattila, jonka ovat saaneet häälahjaksi jo yli 30v sitten..

 (nuo ruskeen oranssit kattilat sitten on sitä itseään, retroa 80-luvulta.. :D )

Näitä kun äidin kanssa tutkittiin niin tulipahan tuumattua, ettei nykykattilat kyllä kestä ees viittä vuotta, kun ovat jo jotain rikki ja nämä ovat lähes uuden veroisia edelleen!

Lasiset kahvimukitkin on jotai 80-90 lukua ja nuo pinkki koristeiset lautaset aivan ihanat!!

Tarkoitus on nyt kesän aikana päättää uuden mökin paikka (tehdään uusi nukkumismökki vanhan lähistölle.). Raivata puita, tehdä niistä puita ja käyttää tukkeja hyväksi sisustukseen ja ideoihini.. Kunnostaa vanhaa mökkiä, siivota hyvin, heittää kasapäin roinaa veke. Ruopata rantaa, parantaa tietä, kunnostaa huussi, miettiä rannan kohtalo (meillä on todella matala ranta, mutta mutakylpyjä  sieltä saisi vaikka pienelle kylälle!), laiturin tekoa. Keksiä lapsille aktiviteetteja, jotta viihtyvät "rakennushommissa". Roudata hiekkaa rantaan ja veteen, kysellä nuojoajaa, keksiä mitä tehdään vanhalla mökille, maalata, keksiä jätejutut, muutostyöt ja kaivon mahdollisuus, aurinkopaneelit. Noin niin ku alkuun vaan... Hommaa löytyy aivan valtavasti ja jotenkin oon vaan aivan intopiukeena että pääsen toteuttamaan visioitani ja tekemään mökistä pakopaikan omaan (ja perheeni) arkeen tai viikonloppuihin... Onneksi sentään sauna näyttää olevan siinä kunnossa ettei siellä tartte ku siivota ja lyödä tulet. Mä tosin tahtoisin maalata sen mustaksi, mutta mies ei oo vielä innostunut..Pesutiloista sitten taas tahtoisin vaaleat.. Ja kynttilöitä joka paikkaan, tottakai!

Mökkiunelmia.. Mitähän kaikkea sitä keksiikään, jotta tuonne saisi puun värin lisäksi jotain rauhoittavan ihanaa mökkiunelmia  koko perheelle ja mukavia muistoja tulevaisuuteen..

Tässä jo eka ostos mökille päin

 

Sairaala Elämää osa 3

Sunnuntai aamu oli hyvin kankea. Eilen liikuttiin niin kovasti, että oltiin molemmat ihan kankeita aamutuimaan.. Parasta kuitenkin oli, että kipuja ei ollut. Jalka liikkuu hyvin, menee koko ajan enemmän koukkuun ja sitä kärsii jo liikutella sängylläkin ilman että iskee paniikki.

  Tuota tippakanyylia piti pitää siihen asti  kun epi  juoksee..

Poikaa tuo häiritsi kovasti, teipit kutitti ja voitte uskoa mikä ilo sytty silmiin kun tuon sai pois.

Epiä laskettiin aamulla kakkoseen ja sovittiin että katellaan miten päivä menee, lasketaanko vielä.. Tuo tunnottomuus  kun vaikeuttaa itse liikkumista, kun ei saa ite jalkaa liikkumaan. Lonkan seutu kun ei tunne oikein mitään ni seisominenkin on haastavaa, kun ei kunnolla tunne pepun seudulla mitään..  Poika ite tahtois jo tuosta letkusta irti, häiritseehän se jokaista liikettä kun menee letku selkään ja laite pitää pitää koko ajan lähellä (vessaankin se pitää ottaa mukaan ja ajelulle)

Päästiin tänään siis ekaa kertaa ajelulle pyörätuolissa. Se olikin kivuttomampaa kuin osattiin odottaa. Istui ensin lähes tunnin ja kierreltiin pitkin käytäviä ja pelattiin pelejä leikkihuoneessa. Harmi vain piti kantaa koko ajan mukana tuota isoa epi härveliä, varoa ja tutkia että piippaako se lisävirtaa..  Välillä käytiin lepäämässä sängyllä ja sitten uudestaan.  Likat kyllä viihtyy tuolla leikkipaikassa niin hyvin että Kirppu joudutaan joka kerta kantamaan huudon kanssa pois..

 Välillä kaikki otti rennosti ja katseli vain ohjelmia, elokuvaa tai pelasi.. Ihanaa, kun nää osaa rentoutua tälläsessäkin ympäristössä.. Tosin Kirppua ei saanu pysymään paikallaan ilman jotain "viihdykettä".. Eipä se kovasti muutenkaan paikallaan ole.
Käytiin papan ja mummun kanssa syömässä jätskit kahvilassa.  Sen jälkeen kun kiputilanne ei ollut muuttunut kävi hoitaja kyselemässä josko saataisiin epilaite jo pois ja pojalle liikkumavapaus..

 Jädellä papan ja mummun kanssa.. Hetki myöhemmin saatiin epi pois!

Kavereilta poika sai lauantai tsemppi kansion, kylläpä viestit tuli tarpeeseen ja piristi mieltä!

Kolmen maissa epilaite lähti viimein pois. Ei tuu kyllä ikävä!
Tuolloin tosin särkylääkkeitä lisättiin ja kun illasta sitten epin vaikutus lakkasi, iski sitten kivut pahemman kerran päälle. Kaikki asennot oli huonoja ja vessareissu oli tuskaa.. Sai sitten kuuden jälkeen tujumman lääkkeen ja päästiin jopa sängyn reunalle istumaan syömään iltapalaa. Vaikea on kuitenkin liikkua ja poika pelkää kovasti jalan liikuttamista, mutta kun rajotteita ei ole niin se on lähettävä vaan liikkeelle...

Ilta vietettiin sitten ihan vain sängyssä ja katteltiin telkkaria, oltiinhan oltu niin paljon tänään jo liikkeellä, että ei enää jaksettu... Yökin meni hyvin, ilman kipuja.


***

Maanantai aamuna herättiin aikasin, kipuja ei ole, mutta kankeutta löytyy. Tänään aamuhoitaja oli kyllä sellanen kurppa, että oikein ahisti. (Tässä voisi mainita, että muut hoitajat kyllä oli niin ihania!!) Aamupalaa söi hyvin, mutta kun sai lääkkeiden lisäksi vatsaa pehmittävää alkoi kauhea vatsakipuja (poika meni ihan kalpeaksi, kylmänhikiseksi ja kivusta kaksinkerroin) ja lisäksi valitti pahoinvointia. Soittokellosta ei ollu hyötyä kun sieltä tuli vain joku harjottelija, joka ei osannut sanoa tai tehdä mitään ja lähti sitten kyselemään siltä aamuhoitajalta lisätietoa/ohjeita... mutta takasin heitä kumpaakaan ei kuulunut!!! Kävin kurkkimassa oveltakin, mutta ketään ei näkynyt. En uskaltanut lähteä huoneesta, koska poika näytti niin huonolta ja sitten alkoi oksentelu. Onneksi olin nähnyt niitä oksukuppeja yhdessä kaapissa, joten sain sellaisen juuri ja juuri ajoissa pojan leuan alle.. Kolme kuppia saatiin täytettyä ja saatiin sappinesteetkin vissiin sinne kuppiin metsästettyä.. Ja jotain vaahtoa... Noh, lopulta kaikki hyvin ja sain tuskan hien pyyhittyä räteillä, oksennuskupit nostin vain pöydälle ja riisuin pojalta likaset vaatteet pois...

Lähdin sitten etsimään puhtaita vaatteita ja löysinkin sattumalta uudet.. Sanoin vain sille hoitajalle (ehkä vähän pahastikkin, mutta ymmärtänette ehkä jotenkin että meinas olla hiukan turhautunut olo..),  jonka käytävällä näin että omahoitaja ei ole vieläkään kutsukelloon vastannut, vaikka poika tuolla oksentaa vatsalaukkua pihalle ja oli sit ite pakko lähtee näitä vaatteita etsimään kun ei sitä kurppaa oo näkyny.. Kelloa soitettiin tässä välissä uudelleen ja uudelleen ja aikaa oli mennyt kuitenkin ensimmäisestä soitosta jo lähemmäs 1.5h..  Lopulta se hoitaja sitten tulikin, ei sanonut mitään, otti vain oksukupit ja lähti.. Niin ärsyttävä että jos vain nimen tietäisin niin tekisin kyllä valituksen! Poika lepäsi hetken, hiukan helpotti onneksi ja sitten tulikin jo lääkärit aamukierrolle..

Välillä piti äidinkin herkutella..

 Tässä vaiheessa minulta valui kyyneleet ku niagaran putoukset (olinhan niitä torstaista asti pidätätellyt). Turhautti että aamu meni niin piloille sen yhden hoitajan takia ja ehkä vähän sekin ettei päästä tänään vielä kotia. Sanoin kyllä lääkärille, että tää johtuu siitä hoitajasta, joka ei tehnyt työtään, vaikka sille soittokelloa 1,5h soittelin.. Turhauttavaa.. Lääkäri kirjoittaa sitten kuitenkin d-lausunnon valmiiksi ja huomenna päästään kotia, mikäli olo tästä paremmaksi muuttuu.. Lääkäri totes, kuten hoitajatkin että haava on siisti, ei eritä ja vatsa on pehmeä (ei ainakaan suolitukosta ole).

Fyssari kävi tänään myös jumppaamassa poikaa. Liikutteli koipea joka suuntaan ja kokeili missä kipu on pahin. Noustiin seisomaan, seistiin sauvojen kanssa, käytiin pyörätuolilla ajelemassa ja sai kengätkin jalkaan, jottei sauvoilla kävely olisi niin liukasta lattialla. Kehui miten paljon edistystä on vlopuna aikana tullut ja kehotti vielä liikkumaan kahta kovemmin..

Vaihdettiin oma paita päälle, pesujen jälkeen ja iltavukin hoitsu sitten piti kunnon jumpat. Tunnin välein piti nousta ylös ja tuoliin tai ylös ja sänkyyn.. Tätä tehtiin koko ilta. Joka kerta piti sitten soittaa kelloakin että hän tuli katsomaan miten onnistutaan. Käytiin vessassa ihan kunnolla pesulla, vaikka se istuminen siinä suihkutuolissa olikin tuskaa, tuli pojasta taas puhdas!

Hoitsu palkitsi pojan urheasta suihkuttelusta jätskillä ja siskotkin sai jädet, koska kukaan muu hoitaja ei oo koko aikana edes kysyny tekistkö mieli.. Toi myöhemmin vielä limua.  Kun isi lähti kotiin ja siskot mummolaan yöksi  (koska mies joutuu huomenna taas töihin) niin me lököteltiin ja katsottiin elokuvaa..  Kävi vielä sanomassa ennen vuoronsa loppua, että kiirettä pitää, joten jos voisin laittaa sänkypaikkani ikkunan alle (oli levällään toiseen suuntaan tähän asti), ihan vain varoiksi, jos käviskin niin että yöllä joku tartteekin huonetta. Aamulla ainakin saadaan kaveri tähän, joten piti omia kamoja järkätä eestä pois. Tahdotaan jo niin kovasti kotia!!

Yöllä kahden jälkeen sitten pyydettiin lisälääkettä, ekaa kertaa, vissiin hiukan liikaa jumppaa eilen??.. Kipu kuulemma on piste, joka räjähtää hetkittäin, varmasti tuskallinen.. (Hoitaja toi valkoisen tabletin ja sano et täs on burana.... mutta....) 15 min lääkkeen jälkeen poika nousi istumaan ja huokasi: ei sitten nukuta, kohtahan tulee jo aamupala. Naurettiin molemmat ja sain pojan houkuteltua vielä nukkumaan.. Vasta 45 min myöhemmin helpotti ja sekin lähinnä kylmän pyyhkeen avulla... Loppuyö nukuttiin hyvin.

****

Aamulla oli vähän kipeä, kylmä autto jälleen. Vessakäynti onnistui ilman kipuja. Lääkäri kierto oli aikasin ja lääkäri totes että näyttää jo ihan eri pojalta kuin eilen. Käski näyttämään miten ylösnouseminen onnistuu ja kysy mitäs tahtoo nyt tehdä.. Poika tahtoo kotia, kunhan ensin katsoo elokuvan loppuun.. JES! Lääkärille hoitaja selitti että on saanut yöllä oxinormin, kun oli kipeä, mutta vänkäsin kyllä vastaan että lääke oli burana, valkoinen, ei kaksivärinen kapseli, oxinormi.. (juu ei tietookaan miten se kirjotetaan!) Nämä lääkärit taas intti vastaan että lapuissa lukee oxinormi ja minä taas pojan kanssa vängättiin että se oli valkonen tabletti.. Kävivät tarkistamassa lapuistaan, mutta eihän siellä mitään buranasta lue... Minä siihen sitten vielä heitin että enhän minä sille mitään voi jos hoitaja ite on kapselit vetäny ja antanu pojalle vaan lumetta.. Kipeä se kuitenkin lähes tunnin oli, ennen kuin alko helpottaa, eikä helpotus kyllä lääkkeestä tullu vaan kylmästä... (aikasemmat oxinormit taas vei pojalta lähes tajun 10 minuutissa!!) -.... Kukaan näistä 7 henkilöstä ei tähän enää vastannut..

Fyssari tuli vielä käymään: kokeili vielä sauvojen kanssa kävelyä sängyltä ovelle ja takas (n. 5-6 m matka) ja yritettiin portaalle nousua/laskua, jotta se onnistuu kotonakin ja osataan neuvoa koulussakin oikein.. Saadaan liikevihkonen kotia, joilla tuetaan liikkeitä ja vahvistetaan liikkuvuutta ja jalan voimien palautumista. (Fyssari jatkui jo eilen omassa tk:ssa, viikon välein.)

Kotiin lähdettiin kun oltiin syöty.. Tosin ongelmaksi meinas koitua se, että likka oksentaa mummolassa, mulla ei oo avaimia ja mies on kotona vasta viiden jälkeen.. Hoitajan kanssa käytiin läpi haavanhoito, kuvista näytti mistä on luu katki, d-lausunnosta sano et kannattaa lähettää vasta sitten kun tietää millon poika palaa kouluun (ei tartte sitten muutoksia hakea heti..). Ollaan kuitenkin tämä viikko vielä kotona. Kyselin allasterapiasta ja osteobaatista, muttei (vielä ainakaa) niihin saada lähetettä, koska altaaseen ei saa mennä ennen kontrollia ja osteobaatista ei osannut sanoa, onko siitä sitten muka apua enemmän kuin fyssarista. Kysellään sitten kontrollissa lisää.

Kuuden viikon päästä on sitten kontrollikuvat ja -käynti!

Kotiin päästiin lopulta papan kyydillä ja kotona olo tuntui niin mahtavalta, etten kahteen päivään tehnyt yhtään mitään!! Sitten oli pakko alkaa siivoamaan..

Sairaala Elämää osa 2

Ensimmäinen yö leikkauksen jälkeen meni yllättävän hyvin. Kipuja ei ollut, mutta poika oli tuskainen koska ei päässyt vaihtamaan asentoa tai nukkumaan tuttuun tapaan mahalleen.. Kuitenkin nukuttiin melko hyvin. Eniten häiritsi viereisessä huoneessa, tai jossain käytävillä huutava lapsi, jonka huuto oli karjumista ilman hengähdystaukoa.. Seinät on niin ohuet.

Aamulla oli sitten hiukan kipuja, kun piti liikuttaa kipeämpää jalkaa. Varpaat heiluu kyllä ilman kipua, mutta haavan kohta ja muuten jalan liikuttelu tekee kipeää.. Kipuhoitaja kävi kyselemässä kiputilannetta ja päättivät sitten miten kivunhoitoa jatketaan pojan kohdalla.. Sai sitten melkosen tujut särkylääkkeet (burana-panadol ja oxynormi?), jottei tarvitse kivuissa tuskailla. Tuo viimenen olikin sitten sellanen tuju pakkaus et poika oli kanttuvei ja nukkui 1,5h. Samalla päätettiin että epi pudotetaan kolmoseen, jotta saisi tuntoa jalkaansa vähän paremmin, nyt kun tunnoton alue on lähes kylkiluista polven alle.. Myöhemmin tuo alue oli selkeästi muuttunut ja tunsi jopa kosketuksen jalan päällä, vaikkakin paljon kevyemmin kuin toisessa jalassaan (tietenkin)..

Ruokapuoli on pojalla vähän tökkivä, syö kyllä aina jotain,  mutta ruoka kun ei ole äidin tekemää niin se ei oikein maistu.. Annoksetkin on melko isoja ja koko ajanhan täällä syödään..!

-

 

  Muonapuoli toimii loistavasti meillä muilla!

Aamulla poika kertoi hoitajalleen että saa tänään erityisen vieraan. Aamuhoitaja sekä fyssari kävivät  vielä aamun aikana kokeilemassa kuinkahan onnistuu istumaan nousu ja seisominen, mutta poika oli kyllä vielä sen verran kipeä, että tuo istumaan nousu oli tuskaista ja siinä kärsi istua vain hetken. Seisomassakin kävi, muttei kärsinyt yhtään seistä itse. Jalat tuntuivat olevan spagettia, vaikka siellä pitäisi olla kummassakin täydet voimat takana, kipu silti vei siitä voimantunteen kokonaan pois.

Puolenpäivän aikoihin saatiin sitten vieraiksi Eric Perrin!
Perrin toisteli jatkuvasti miten on mukava nähdä potilasta, joka voi hyvin ja on voittanut jotain sellaista, jota kaikki ei voi edes kuvitella voivansa voittaa. Urhea pieni taistelija! Hänestä oikein loisti sellainen käsin kosketeltava myötätunto ja se, että oikeasti häntä kiinnostaa tietää miten pojalla menee (on laittanut jatkuvasti viestejä sekä tädille että pojalle kuinka menee?) Ei Suomalaiset ole tälläsiä toisesta aidosti välittäviä tai aidosti toiselle hyvää tahtovia. Toisteli monta kertaa, että sano vaan mitä ikinä tahdot, hän järjestää ja hoitaa. Hän tekee mitä vain, jotta poika pääsee pian hallille tapaamaan muitakin pelaajia ja kertoo joukkueelle terveiset, että kaikki meni hyvin, sitkeä sissimme pärjää loistavasti.  Poika taas toivoi että Eric saisi sen kaivatun maalin ja että tulisi illalla voitto ässistä!  Paikalla oli myös Ericin poika Alex, joka toivoi että voisivat pojan kanssa joku kerta pelata vaikka pleikkaria yhdessä ja oli kuulemma tosi kiva nähdä miten poju paranee.. Sanoi rukoilevansa pikaista paranemista ja toivotti tsemppiä! Aivan ihana pieni miehen alku.. Niin symppis ja tulee varmasti sulattamaan useamman naisen sydämen myöhemmin.. Meiän neiti ainakin oli "myyty".. ;) Samaan aikaan oli myös mies ja tytöt, mun isä, miehen vanhemmat sekä sisko..

Päivällä käytiin sitten vielä röntgenissä. Meinasivat aamulla, että pitää lähteä pyörätuolilla sinne, muttei tuo toista kertaa enää suostunut kokeilemaankaan tuota istumaan nousua, vaikka saikin lääkkeitä että kipua ei niin tuntuisi.. Röntgenin kuvissa kaikki oli just niin ku piti!! Loistavat kuvat! Kirurgit kävi päivällä kertomassa nämä mahtavat uutiset ja kertoivat samalla että muistakaa pyytää kuvat mukaan kotiin, jotta näkee poika itekki millanen rauta siellä koivessa on ja kavereillekkin saa  näyttää et jalka on täyttä rautaa..

Selkään vaihdettiin uusia lappusia epijohdon päälle, kun edelliset oli ihan rullalla. Samalla pestiin ja putsattiin poikaa hiukan, meinaa pikkusen hiota kun istuksii vain paikoillaan. Haavaan vaihtoivat uuden laput, haava on siisti ja  ompeleet näkymättömissä. Siitä tulee siisti ja näkymätön, kunhan saadaan se kunnolla paranemaan! Muistinkohan sanoa, että tekivät vielä pienen viillon nivuseen, jotta saivat hiukan lisää väljyyttä lihakseen, joka taas edesauttaa liikkeiden sujuvuuteen. Siellä oli 3 sulavaa tikkiä, siisti ja pieni viilto vain.  Poikaa tosin itseä häiritsee tuo haavateippi ja tikin kutittavat päät.

 Omakin aika sujuu nopeammin aamuisin ja iltaisin, kun on tekemistä. 

Lukemista, käsitöitä ja herkkuja..

Illasta sitten tuli vielä äitikin käymään. Poika oli melkosen väsynyt illalla, tahtoi vain katsella telkkaria puoliunessa ja kuunneltiin Jypin peli radiosta ja voittohan sieltä tuli! Ei tainnut maalia tulla, mutta syöttöpiste sentään..

****

Seuraava yö sitten menikin taas hyvin.
Yöllä kukaan ei "häiriköinyt" ja poikakin nukkui rauhallisesti. Aamulla oli kuitenkin kipeä ja joka liike sattui.. Aamulla olo on aina kankea, joten oletettavissa se oli jo eilisen jumppaamisen jälkeen. Tästä jo eilen varoteltiin ja käskettiin soitella kelloa mikäli yöllä kivut alkavat.. Ei onneksi yötä häirinneet, vasta aamulla kun piti koittaa nousta sängyllä ylöspäin, jottei olisi huonossa asennossa.  Tänään oli sitten jumppaa enemmänkin: noustiin muutamia kertoja ylös istumaan (jopa itse nousee makaavasta asennosta kyynärnojaan) ja sauvojen kanssakin seisottiin pariin kertaan. Paniikki kuitenkin meinaa iskeä aina kun pitää liikuttaa jalkaa tietystä asennosta ihan mihinkä tahansa muuhun asentoon.. Pahin on juurikin tuo väliasento, 90 mutkassa on lonkan hyvä olla, samoin suorana (180) ollessa ei kipua ole, mutta välissä olevat liikkeet tekee todella kipeää.

Tänään kävi pikkuveljeni vaimonsa kanssa, porukat sekä miehen sisko miehensä kanssa. Myös täti oli aamulla meitä katsomassa. Mies on ollut tyttöjen kanssa joka päivä ja tuonut tullessaan syömistä minulle ja likoille evästä, että pärjäävät täällä puoli päivää. Likat viihtyy hyvin, koska jo huoneessa on telkkari lastenohjelmineen non-stoppina, pleikkari, piirrustusjuttuja sekä kirjoja/ lehtiä.. Leikkihuone aivan vieressä (käyty hakee sieltä pelejä lainaan, samoin kirjoja). Toisessa leikkihuoneessa on sitten samassa se jääkaappi ja mikro, jossa voin käydä syömässä samalla kun likat leikkii..

Jossain vaiheessa huomattiin että pojan epin johto oli aivan paljaana selästä ja siihen tultiin sitten vaihtamaan lappusia. Onneksi ei ollut irti lähtenyt! Poika on melkosen virkeä ja koittaa liikkua jo paljon. Poika sai itse koukistettua jalkaansa niin että sinne alle mahtui käsi nyrkissä. Pienet liikkeet, mutta niin suuret edistysaskeleet..  Illalla kyynernojaan nousu sujui jo "ongelmitta" ja istumaankin noustiin, syötiin iltapala istuen.  Jopa vessassa päästiin käymään tänään! (Suurin edistysaskel tähän mennessä ;) )