torstai 31. tammikuuta 2013

1kk

Vauva 1kk

  • Vauva on kasvanut hyvin (vaikka tuo maidon hidas nousu ja sen epätasainen riittävyys onkin mieltä kaihertanut useampaan otteeseen.)
  • Rintaa syödää kerralla 10min-1h, joskus jopa pienen tauon kanssa tunteja
  • Osittain annetaan korviketta
  • Vauva nukkuu huonosti: yöllä heräillään USEIN, pisimmät unet joita vauva on nukkunut yöllä on 2.5h. Päivisin nukutaan oikeen hyvin ja "päiväunet" on sitten jopa 4h mittaisia, eikä puhettakaan että saisi kesken unen hereille. 
  • Unen määrä äidillä (isillä) yöllä on ollut 2.5-4.5h..
  • Vauva nukkuu rattaissa hyvin, varsinkin ulkona! Autossa kaukalo on yhtä hyvä paikka unille.
  • Omassa sängyssään ei mielellään nuku: äidin vatsalla tai kainalossa olisi niin paljon parempi nukkua: mutta tällöin ei äiti uskalla nukkua.
  • Uni ei tule paremmin unipussissa (toimi esikoisella) eikä kapalossa (toimi kakkosen kanssa) = alkaa univelkaa olemaan aika kiitettävästi..
  • Masullaan olo on kivaa.
  • Päätä pitää koittaa kääntää ääneen suuntaa ja kovat äänet säikäyttävät
  • Sormeen tarttuu tiukasti kiinni
  • Itketään vain kun mahaa vääntää, mutta sillon itketään sitten ihan palosireeninä!
  • D-vitamiinit aloitettiin n. 3 vko iässä (Gefilus+ D3)
  • Ei huoli tuttia!
  • Nukkuu enemmän kuin mitä on hereillä, pikku hiljaa alkaa päivä vauvallakin pidentyä.
  • Kakkaa monta kertaa päivässä (keltaista ryynimäistä)
  • Ensimmäisiä pieniä hymyjä näkyy
  • Tutkii kasvoja tarkkaan
  • Tykkää kylpeä!
  • Yrittää hiukan nostaa päätään
  • Ilmeitä on todella paljon..



Mitat (syntyessään 46 cm ja 2775g (painokontrollissa 11.1 2730g) pipo 33.5cm)

51.5 cm  / 3420g  / 35,5 cm

tiistai 29. tammikuuta 2013

Suklaakakkua pukkaa..

Jokseenkin tullu himo suklaaseen..
Viikko sitten leivottiin tällänen kakku..


 Ihan pikapika "hyydykekakku"

Pohjana on ihana suklainen kakkupohja
125g voita
75g suklaata
2 dl sokeria
suolaa
1 tl vaniljasok.
2 munaa
2 dl jauhoja

Sulata voi ja suklaa kattilassa, sekoita kunnes seos on tasaista.
Lisää sokeri, suola ja vaniljasok.
Lisää munat yksitellen, sekoita hyvin.
Lisää lopuksi jauhot. Sekoita tasaiseksi.

Leikkaa leivinpaperista vuoan pohjalle paperi (jätä yhteen kohtaan n. 7cm lipare, jonka avulla saat myöhemmin helposti siirrettyä kakun tarjoiluastiaan.)
 Kippaa voideltuun (irtopohja)vuokaan.

Paista 175 asteessa n. 15 min.
Anna jäähtyä ennen täytteen lisäämistä.
Kostutin pohjaa mehulla (pistelin siihen haarukalla reikiä, että mehu imeytyy papemmin.)

Pohjan ohjeen nappasin täältä

Täyte kaikessa yksinkertaisuudessaan:
2.5 dl kermaa
sokeria
philadelphia marabou-tuorejuusto
(mustikoita)

Vatkaa kerma, lisää tuorejuusto ja tarvittaessa sokeria.
 Kaadoin pohjan päälle kerroksen mustikoita, 
sen jälkeen suklaatäyte ja jääkaappiin pariksi tunniksi.

Tytär askarteli kakkupaperista lumihiutaleen, jonka läpi sihtasimme 
hiukan kaakao jauhoja kakun pintaan.

Oli todella hyvää! 
Ja suklaista!

Tällänen uutuus löytyi kaupasta, niin hitsi vie pakkohan se oli ottaa mukaan kotio. NAMS sanon minä!

Raskaus&synnytys-kyselyä..

Löysin tälläisen hauskan kyselyn Ajattele suuria, mutta nauti pienistä-blogista


Koska sait tietää, että olit raskaana?
13.5.2012, äitienpäivänä  ♥

Järkytyitkö?
 Hiukan kyllä (oli ehkäsy kunnossa ja ei ollu mitään yritystä)

Kuinka vanha olit?
Tuli 27 täyteen juuri pari päivää aikasemmin

Närästikö sinua paljon?
Ei oikeestaan

Oksensitko paljon?
Alkuun, mut sea band-rannekkeet autto!

Oliko sinulla mielitekoja?
Herkut, hedelmät..

Oliko sinulla liitoskipuja?
OLI ja paljon

Oliko sinulla harjoitus supistuksia?
Oli jonkin verran loppu ajasta

Kuinka paljon sf-mittasi oli suurimmillaan?
viimesellä nvl käynnillä 31cm

Saitko raskausarpia?
En

Kumpaa veikkasit, tyttöä vai poikaa?
Tyttöolo oli alusta asti

Oliko sinulla paljon nesteitä kropassa?
Ei kauheesti (PALJON vähemmän ku edellisissä)

Kuinka paljon sait raskauskiloja?
Lähtöpainoon tuli 6kg, mutta koska laihduin pahoinvoinnin takia reilun 5 kg niin yht. tuli joku 11kg, Kaikki on jo pudotettu ja pari ylimäärästäkin kiloa karissut.. (ed. raskauksissa kiloja tuli 23-25kg, mutta molemmat aikasemmat lapset on kesänlapsia: turvotus, neste, lämpö... vaikuttanu.)

Kuinka näet raskauden nyt jälkikäteen?
Oli ihanaa aikaa, vaikka kärsinkin kivuista suurimman osan raskausajasta.

Menikö sinulla yli lasketun ajan?
Ei
Syntyikö lapsi ennen laskettua?
  Viikkoa ennen

Koska sinun synnytys alkoi?
2.1, meillä oli sektioaika, synnytyspelon takia.

Kauanko synnytys kesti?
Tyttö synty n. 10-15min sen jälkeen kun saliin pääsin, mutta mua ommeltiin kiinni reilu tunti!

 Kuinka paljon olit auki, kun menitte sairaalaan?
-

Mikä oli raskainta synnytyksessä?
Kiinniompeluvaihe, voin todella huonosti  (oksetti, kaotutti ja silmissä sumeni) ja se vaan kesti ja kesti (oli joku lääkäri-harjottelija ompelemassa!) Helpotti heti  kun pääsin pois leikkaussalista!

Pelkäsitkö jotain synnytyksessä?
Että pikkuiselle tapahtuisi jotain / tottahan leikkauksessa on aina vaaransa, koitin kyllä sivuuttaa ne..

Itkitkö?
Kyllä siinä kyynel vierähti, kun tytön näki: se oli niin pieni kirppunen!

Huusitko?
En.

Mitä kivunlievitystä käytit?



Leikkauksessa käytettiin vissiin spinaalia?

Montako tikkiä ommeltiin?
Haavassa oli 6 tikkiä.. :)

Käytettiinkö imukuppia?
Ei

Montako ihmistä synnytys salissa oli?
MONTA. Tuntu et siellä oli kokonainen armeija. Oli ainakin kaks harjottelijaa, kaks lääkäriä, anestia, kätilöitä... Lähemmäs kymmenen..??

Oliko sinulla läheisiä mukanasi?
Mies

Minkä kokoinen vauva oli?
2775g ja 46 cm pipo 33.5cm

Tuliko poika vai tyttö?
Tyttö

Nimeksi tuli?
Se, mitä raskausaikana suunniteltiin.. ♥

Miltä synnytys näyttää nyt jälkikäteen?
Oli helpotus, että pääsin sektioon, mutta ei kaikki menny silti ihan niin ku kuvittelin. Onnellinen oon kuitenkin että loppu hyvin, kaikki hyvin. Tyttö on terve ja oon itekin parantunut nopeammin ja paremmin kuin osasin odottaa..

Oliko kaikki sen arvoista?
Ehdottomasti! ♥

lauantai 26. tammikuuta 2013

Hämmennys..

Saimme eilen kuulla (yllättäen) surullisia uutisia.
Miehen mummilla todettiin ärhäkkä haimasyöpä.

On ollut tutkimukissa erilaisten vaivojen takia syksyllä ja ennen joulua, eikä silloin oo mitään kasvainta havaittu missään. Ainoa asia mitä silloin löyty oli alhainen hemppa, mutta ei tietoa miksi. 
Nyt tutkimuksissa oli sitten löytynyt kasvain, suhteellisen suuri sellainen. 
Lisätutkimuksia on edessä ensi viikolla, muuta emme vielä tarkkaan tiedä. 

Lääkäri vain oli sanonut, että ennuste on huono. Anoppi oli sitä mieltä että ensi viikonloppuna pitäisi mennä katsomaan ja "hyvästelemään".. Mutta en oikeen tiiä miten tuon vauvan kanssa toimittaisiin. Toisaalta mummi varmasti haluaa hänet nähdä ja olisi ihana viedä näytille, mutten tiiä jaksanko itse lähteä vauvan kanssa yön yli reissuun, kun toinen nukkuu niin huonosti öitään.
 Täytyy katsoa ja miettiä ensi viikko miten tehdään. 
2 viikon päästä sitten olisi tytön kaste, en tiiä tulevatko isoisovanhemmat sinne sitten ollenkaan..

Mulla on aika paha olla, oon tuntenut mummin pikkusen vajaan 10v, joten onhan tässä jo tutuiksi tultu. Mies ei tunteitaan kauheesti näyttele tai osaa vielä surra, kun ei tiedetä miten etenee. 
Eikä hän paikalleen asiaa miettimään jää, vaan jatkaa arkea normaalisti.
En osaa itse nyt oikeen keskittyä mihinkään ja käsittelen asiaa omalla tavallani. 
Tuskaisinta on odottaa tietoa kysymyksiin:
 "mitä nyt tapahtuu? Miten nyt edetään? Voidaanko leikata?
Paljonko on aikaa? "

Kun kakkonen syntyi 2007, meillä oli melkein samanlainen tilanne. Silloin miehen mummo oli sairaalahoidossa pitkään ja kävi läpi muutaman leikkauksen sen syksyn aikana. Hautajaiset oli sitten kaksi viikkoa ennen joulua, tytär vajaa 4kk.. 



Toivotaan, että kasvain olisi leikattavissa ja että tapahtuisi jokin ihme, 
mutta ei lääkäri ollut kauheesti toivoa antanut.

torstai 24. tammikuuta 2013

Tunnustus



- Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
- Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 

- Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin. 













Sain tunnustuksen joku aika sitten.. Olin sen jo unohtanut..
Aivan ihanaa, että saa tälläsiä tunnustuksia. Ainakin joku on blogia lukenut ja vieraillut sivuillani. :)

Tämä onkin ensimmäinen tunnustus, jonka olen blogimaailmassa saanut. Kiitokset siis uuden elämän odottamisen odottamista-
- blogin "odottelijalle". Tuota blogia onkin ollut ihana seurata (ja toki seurata jatkossakin..)


Laitan tunnustuksen etteenpäin seuraaville ihanille blogeille, joissa itse ahkerasti vierailen ja joissa on aina mukava vierailla lukemassa uusista kuulumisista.. :)

* Pikkuista odottaen
* Pienen elämän alku 
* Kivusta vapaa 
*Tähtiin kirjoitettu 
 

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ulkoilua, kuulumisia ja pakkaskuvia.


Koska en ole tänä vuonna vielä kerennyt ihailemaan lumen kimalletta ja auringon  ensi säteitä niin pistetään tähän muutama kuva viime ja edelliseltä vuodelta..




 Rakastan lumisia maisemia.. 
.. varsinkin sillon kun oksille on kerääntynyt paksut kinokset lunta, pakkanen kunnolla paukkuu ja kun itse olet sisällä takkatulen ääressä kuuma tee-kuppi kädessä.





Vauvan kanssa ollaan oltu parina päivänä ulkona.
Pakkasta on ollut vajaa -10.
Oon puntannu pienelle 2 kerros vaatetta, villapuvun, toppapuvun
Myssyn, pipon, lapaset, tumput, villasukat ja töppöset.


 
Vaunuissa on pehmeä kantokoppa, lampaantalja, makuupussi
Päälle 2x fleeceviltti suojaamaan, joka menee osittain kantokopan päälle.
Lisäksi vaunujen jalkapussi.
Tyttö on ainakin suojattu, eikä oo viluinen ollut, muttei myöskään hikinen..



 Oon pukenu toiselle paljon päälle, meiän kakkonen oli kylmäkalle, 
jolla aina oli kylmä, vaikka mitä laitoit päälle ja hän on syntyny kesällä!
 Lisäksi pelkään, että tuuli (joka täällä korkeella mäellä on hyytävä) menee pikkusen luihin ja ytimiin.
Ainakin toinen on toistaiseksi tarennut..



takapihallamme on n. 1m korkea kallio, joka kerää mahtavat jääpuikot joka vuosi


suksi luistaa


Tänään tyttö 5v halusi myös olla äiti.
Hän syötti, vaihto vaipan,  puki vauvansa toppavaatteisiin ja peitteli vaunuihin nukkumaan.
Lenkillä meni koko ajan eelläni ja huuteli, että koitas etana tulla jo.
Tämä leikkauksesta toipuva etana ei kauheen kovaa vauhtia päässyt ja 
ylämäessä piti ihan pysähtyä hetkeksi kun alkoi hiukan haavan alueelle sattumaan..

Vissiin vatsalihaksetkin joutuneet töihin, kun vatsan alueelle on ilmaantunu
muutama arempi kohta..
Siihen, missä joskus ennen on olleet vatsalihakseni.


Maisemat takapihan yläterassilta.

Ruokahalu on hävinnyt. Vielä 2-3 viikkoa sitten söin ku pieni possu.. Kaikkea, paljon ja otin lisää. Nyt tekee tiukkaa jopa ruuan tekeminen. Lasten takia sitäkin hommaa on tehtävä, vaikka tyttö 5v monesti sanookin, ettei hänellä ole nälkä, ei tehdä ruokaa. Pakko kuitenkin saada tuo syömään ees jotain. Painoa kertyi 6 kg lähtöpainoon, nyt on lähteny -7 kg. Raskausmaha on hävinnyt ja toppahousut, jotka jäivät kokonaan auki (oli sepposen selällään) vielä kaksi viikkoa sitten menevät jo kiinni (en tosin uskalla pitää kiinni, kun on niin tiukka, että haavaa ahistaa..)..

Kaikki herkut sen sijaan menis.. Koko ajan, jatkuvasti, all day long...

Haava on parantunu yllättävän hyvin. Se ei ole kipeä, punainen, turvonnut, mutta joistakin kohdin hiukan arka. (Se nyt vissiin on ihan normaalia, kun synnytyksestä on vasta 3 viikkoa!) Oon koittanu muistaa suihkutella sitä, toivon että se on edesauttanut tuota paranemista. Särkylääkkeitä en oo syöny enää viikkoon, iltasin oon muutaman kerran ottanu, kun oon pelännyt nukkumista ja ylöshyppelyitä.. Multa lähtee nahka navan alapuolelta bikinirajaan asti kaikkialta! Oon koittanu rasvailla sitä, mutta ei oo vielä ainakaan helpottanu. Oikea nivunen on arka ja siellä on joku joka junnaa ja kirraa vastaan koko ajan, kun jalan asentoa muuttaa. Hetkittäin se helpottaa, mutta palaa sitten..

suojelusenkeli

Nukkuminen on helpottanut. 
Itsellä on ylösnouseminen helpottanut, haava ei enää aiheuta ongelmia ylösnousemisen kanssa. 
Vauva sen sijaan asettaa omia haasteitaan..
Pari yötä meillä meni niin et tyttö oli tissillä 00.30-6.30, enkä itse osannut nukkua ku toinen oli vieressä, torkuin..
Vauva heräilee paljon vielä öisin, mutta suurimmaksi osaksi yöt menee jo niin että heräilee n. 2-3h välein tankkaamaan. Syö ehkä 10-20 min ja hänet saa jo sänkyynkin niin ettei herää. Oon kokeillut nuhuttaa kapalossa, unipussissa, pipo päässä ja kaikkee muuta, ei oo hirveesti ollu eroa öihin.
Tosin jokainen yö on ollut erilainen. 

Eilen oli hereillä paljon pitkin päivää,
tänään ollaan taas sitten nukuttu..


Meillä on osittain alotettu kestoilut.
Vaipat on vielä hurjan isoja, joten ne viisi pienempää ovat olleet suuressa käytössä.



*nyt kuuluu "ruokahuuto", joten on kaivettava suihku esille *
että sellasta tällä kertaa tänne..

Legot

Meillä on 5- ja 7-vuotiailla kummallakin innostus legoiihin.
On ihanaa, että kummallekin on oma sarjansa, jota tykkäävät keräillä ja rakennella (joulupukkikin toi monta uutta pakettia, lahjarahoillakin on ostettu uusia..)


Duplot on käyny jo pikkusen lapsenomaisiksi, eikä niillä enää oikeestaan ollenkaan. Tänään tyttö tosin innostui talon rakentamiseen kanssani ja leikki kotia niillä ppitkän aikaa.

 Innostus on siirtynyt isompien tyttöjen legoihin. Kun Friends sarja tuli esille, tyttö jäi ekaa kertaa seisomaan legohyllyn viereen ja vain ihasteli laatikoissa olevia tyttöjen juttuja. Hihkui innoissaan, että nyt hänellekin on jotain pientä legoa tarjolla. Aivan ihana sarja!  Tyttö jopa itse tykkää rakennella näitä pieniä taloja ja rakennelmia.. Ja hienosti jaksaa ja osaakin sen jo tehdä. Tyttö kerää rakennelmia pitkin hyllyjä ja nostaa niitä korkealle, koska pelkää että vauva tulee ja syö lego-osat. (ei onneksi ihan vielä oo menossa syömään!)







 
 Pojalle viime vuosien suursuosikki on väistynyt lähes kokonaan  "isompien" poikien lelujen tieltä. Salamalegot on lähes käyttämättöminä, pieninä palasina legolaatikoiden pohjalla..


Nyt innostus on lähinnä siirtynyt taisteluaseisiin ja ninjoihin.. Pojan huoneen on täynnä pientä legon palaa. Kaikki pitää levittää kuulemma lattialle, koska muuten ei löydä oikeaa palaa koskaan. Poika ei ole läheskään niin järjestelmällinen kuin siskonsa, legoja löytyy pitkin taloa. Viimeksi eilen kävelin jonkun rakennelman päältä, kun se oli keskellä vessan lattiaa. !!







Mutta on hauskaa silti seurata miten lapset keskittyy leikkeihin ja koittavat ratkaista rakennelmien ongelmia. Kun jotain hajoaa huudetaan aina isiä avuksi, koska äiti ei osaa auttaa! Minulle ei ole sitä kykyä korjata monimutkaista rakennelmaa, jos siitä nyt se kaks palaa lähtee irti, niin mistä mie tiiä mistä ne on irronneet.. Kun mies ei oo kotona, niin ensin lapset koittaa korjata ne itse ja keräävät sitten epämääräisen kasan legoja johonkin päin kämppää, jotta isi voi sen töistä tultua sitten korjata..


Lähes vuosi sitten tyttö ja hoitolapsi (kumpikin reilu 4v) 
rakensivat itse tämän talon seuraten ohjeita.
Talosta tuli hurjan hieno!





tiistai 22. tammikuuta 2013

Suklaiset muffinit


Nämä on helpot ja nopeat muffinit tehdä.
Maukkaita, kookkaita ja mehukkaita!

Meillä eniten käytetty muffiniohje,
tytär tykkää tehdä näitä! 


Muffinit:

12-15 kpl

100g taloussuklaata (paloittele)
2½ dl jauhoja
1½ dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
 2 munaa
75 g voita
1 dl maitoa

Sekoita kaikki aineet puuhaarukalla sekasin, tasaiseksi taikinaksi.
(itse lisään vielä usein kaakaojauhetta sekaan tai vaihtanu suklaan marjoihin)
Annostele muffinivuokiin.
Paista 200 asteessa n. 15 min.


Koristeina:
- suklaata, pähkinää
- kaakao/kermaa
- suklaakermaa







maanantai 21. tammikuuta 2013

Pikkuinen tyttö kohta 3 viikkoa

 Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.



Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.


















































































































































































































 Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

  

 Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.

 .


 En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.



 Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.



 En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,



 En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.


En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.


On ihana olla äiti!
Ehkä tämä on maailman rankin "työ", mutta varmasti antoisin!
 Takana on tosin jo 7.5v äitiyden iloa, mutta kyllä tämä vauvan tuoksu vaan on jotain niin ihanaa!
Rakastan jokaista päivää!





Vauvalleni:

Lapsen itku äidin sängystä nostaa,
lämpimät kädet pienokaisen syliin ottaa.
Äidin tuttu ääni rauhoittaa,
pian itkun vaimentaa.
Hellä kosketus,muutama sana.
Puinen kehto keinahtaa,
uneen pienokaisen keinuttaa.



Rutista, rapsuta, rakasta,
silitä pientä päätä.
Lähelle ota, lämmitä
älä suukkojasi säästä.
Ole tuhlari hellien sanojen,
kosketa poskea kättä.
Hoivaa, helli ja hyväile.
Ota syliin empimättä. 

  

Leivon, leivoin... JA syön!


Oon ollut todella väsynyt, mutta yhdestä asiasta en ole siltikään luopunut..

nimittäin


RAKKAUDESTA RUOKAAN JA LEIVONTAAN!
 

Suklaamuffinit suklaakermakuorrutteella, HERKULLISIA!
 
Jauhelihaa: Tytär teki lihapullia, äiti pihvejä..

Laiskan äidin rieskat: perunamuussin ja aamupuuron jämät hyötykäyttöön

Pari suklaakakkua, välissä mangososetta, NAMS

Kanasalaattia.. Kevyttä ja terveellistäkin välillä.. ;)

Näistä näin idean netissä pyöriessäni. Lehtitaikinalevyistä pitsoja.. Lapset tykkäs ihan hirveesti!


Eikä tässä oo ees kaikki.. En vaan oo muistanu kuvata kaikkee.
Nytkin on suklainen hyydykekakku jääkaapissa tekeytymässä, siitä kuvaa sitten huomenna..

Koitan heitellä näihin ohjeitakin (siis huomenna), jos jotakin kiinnostaa.


lauantai 19. tammikuuta 2013

Nukutaan ja ei nukuta..

Rytmi, mikä se on..??
Väsymys, miten se selätetään?
Vauva-arki, niin nopeasti katoavaa!
Uni, miten mahtavalta se tuntuu!
 Pieni inahdus, maailman ihanin ääni!
Univelka, saa kaiken tuntumaan
 niin paljon raskaammalta...
......
....
...





Eka viikko meni siivillä (anoppi oli auttamassa ti-pe) ja neuvolassas käytiin peräti 3 kertaa. (2 painoarviota ma ja pe sekä ommeltenpoisto ke). Arki kulu vain tytön ympärillä, mitään muuta en tehnyt. Istuin ja torkuin sohvalla vauvan kanssa koko päivän.

Tällä toisella viikolla on ollut jo aikaa harjoitella arkea uudelleen ja on ollut voimia tehdä muutakin kuin istua vauva sylissä. En tosin vielääkään oo mitään raskaita kotihommia tehnyt, vaan keskittyny ihan vain pieniin hommiin ja pieniin tyttöihini (poika kun on ollut päivät koulussa)..

Meillä vauva on päättänyt, että yöllä nukkuminen on yliarvostettua, joten hän nukkuu vain muutamia tunteja yössä. Herää syömään tunnin välein, kitisee ja vääntelehtii. Saattaa olla että viihtyy rinnalla 10-50 min mutta ei toivoakaan että hänet saisi siirrettyä sen jälkeen omaan sänkyyn. Herää ja alottaa kitisemisen ja sormien lutkuttamisen heti.. sit syödäänkin taas toiset 10-50 min ja sen jälkeen saatetaan taas ottaa uudestaa ja lopulta haen korviketta, jota saattaa vetää tuon tissittelyn päätteeksi vielä 50-80 ml. Korvikkeen jälkeen sit nukutaankin 1-4h unia. oon koittanu illasta antaa korvikehörpyt, jotta nukkuis ees alkuyön. Viime yönä nukkui 3h putkia, korvikkeen voimalla, mutta edellisenä yönä saatiin unta yhteensä 2.5h.. Hiukan siis väsyttää ja huolestuttaa että riittääkö tuo oma maito ollenkaan.. Vissiin ainakin maha täyttyy, kun sinappikone laulaa ja pissiä tulee.

Vauva luo nahkaansa. Hän on kuivaihoinen, jalkaterät on suoraan sanottuna kauhean näköiset, käsistä lähtee nahka ja napa kuoriutuu (tynkä irtosi viime pe ennen nvl:n painoarviota).. Kasvossa on valkoisia näppyjä, mutta (luojan kiitos) päässä ei oo karstaa. Pojalla oli ihan kauhea karsta.. Oon koittanu öljytä ihoa joka vaipanvaihdon yhteydessä ja välillä näyttääkin jo paremmalta, mut sit se jostain syystä huononee taas.. En tosin oo yllättynyt, molemmilla isommilla lapsilla on atooppinen iho. Nyt vain sit ootellaan et mitä allergioita se tuokaan tälle kaverille sivutuotteeksi.. (toiset on myös laktoosittomia).

Typy tykkää kylpeä. Eilen illalla oli tosi kiukkunen ja itkunen, kylvyssä nautti ja tykkäs polskia. Kun oli aika poistua niin itkuhan siitä sit seurasi. Tissittelyä 1h 50min ja sit 80 ml korviketta päälle, nukuttiin melkein 3.5h, hienoa!





Päivisin hän sitten nukkuu ku tukki, millään ei saa hereille. Imuroitiin tänään, niin toinen nukku sohvalla hievahtamatta. "Päiväunia" veti viileällä kuistilla reippaat 3h. Ollaan tosin oltu hereilläkin, pieniä hetkiä. Suurilla silmillä tutkikaan mistä ääni tulee ja millasia värikkäitä liikkeitä telkkarissa liikkuu. Suu tekee ilmeitä, pieni ääni juttelee ja hymykin on nähty. Ulkona käytiin yhtenä päivänä kun pakkasta oli vain 4 astetta, muuten ollaan oltu tytön kanssa vain kotona. Ei olla vielä lähdetty kotoa tutkimaan maailmaa. Ne kerkeää kyllä.. Mies on hoitanu kauppareissut ja lasten harrastukset.

Itse olen voinut hyvin. Haava on suhteellisen kivuton. Särkylääkkeet loppu ja en oo nyt siis niitä enää käyttäny. Toisaalta haavan ympäristö on edelleen herkkä, housut painaa ja mustelmat on arat. Navan alla on tosi arka ja kipeä mustelma, johon tietenkin kaikki housut painaa, lasten halit osuu, vauvan jalat potkii ja istuessa onnistun aina kolauttamaan siihen käteni tai ruokapöydän reunan.. Toinen kipeä kohta on oikeassa kyljessä, siinä on myös mustelma, joka on kipeä, siihen koskee liikkuessa lähinnä. Jostain syystä oikean puolen nivusen kohta ja haavasta kylkeen on sellainen kohta joka kiristää ja aristaa.. Sitä myös vihloo, kun jalkaa liikauttaa ja jos nouset sängystä väärässä asennosta niin kipu lähes tainnuttaa sut takasin sänkyyn.. (sanoin tästä terkalle, joka sano et se on normaalia kipua, kiinnikkeet yms siellä ottaa vastaan..) Vatsasta hilseilee iho pois, vaikka kuinka sitä rasvaan..


MUTTA: On se vaan niin ihana, suloinen ja täydellinen <3

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ajatuksia

Arki..

Mikä se on?

Täällä arki on ollut yhdellä sanalla kuvailtuna: SEKAVAA!

Tekstikin on sekavaa, kun koitan muistella mitä kaikkee halusinkaan tähän kirjotukseen kertoa..



Totta kai, pieni vauva muuttaa arkea ihan suunnattomasti, mutta isommat lapset on reagoineet myös omalla tavallaan vauvan tuomiin haasteisiin, jos näin voisi sanoa. Vauva on ollut

Harmittaa itseä suunnattomasti, kun illalla huomaa, ettei ole kunnolla kerennyt päivän aikana tekemään mitään järkevää isompien kanssa yksikseen. Totta kai pyrin tekemään heidän kanssaan edes jotain päivänä aikana, mutta joskus se tahtoo unohtua ja jäädä... Valitettavasti.

Vauva on ollut paljon tissillä, maito alkoi kunnolla nousemaan vasta alkuviikolla ja oon antanu lisämaitoa lähes surutta lisäksi, kun ei oo ollut tyytyväinen tissien jälkeen. Nyt ollaan tosin menty muutaman päivä ilman lisämaitoo ja aika hyvin on nyt riittäny maito tytölle.

Ollaan oltu nyt viikko kotona ja uudelleen vauva-arjen opettelussa on mennyt koko viikko. En oo muistanutkaan mitä kaikkea vauva vaatii ja tarvitsee. Vaippoja kuluu paljon! Kestovaippoja en oo vielä voinu laittaa, kun neiti hukkuu niihin ja en viitsi enää lähtee ostamaan / tekemään pienempiä (nykyiset on n. 3-4 kg kokoisille) ja tyttö on pieni 2.7 kg.  Nytkin noi 2-4 kg vaipat menee melkein ympäri vyötärön kohdalta, joka neidillä on lähes olematon. Hyvällä mielellä silti ollaan ja kaikki on ihan hyvin.

Tytöllä ei vielä mitään rytmiä ole, joten päivät ja yöt on hiukan sekasin, meillä kaikilla. Mies on joutunu heräämään viiden aikaan ja kun yö unet on jääny pariin tuntiin niin tunnelma on ollut jokseenkin kireä. Yks yö tyttö nukku kolmen tunnin unia ja heräsi näin ollen yöllä vain 2-3 kertaa. Toisinaan sitten nukutaan koko päivä, eikä hereille saada millään, yöllä sitten ollaankin silmät suurina, että "ei väsytä yhtään!"..  Hyvin nukuttaa, kun pääsee nukkumaan äidin masun päälle, mutta äiti itse on hikimärkä ja nukkuu huonosti. Viereen en uskalla ottaa, kun pelkään että käännyn vauvan päälle huomaamatta.. Tyttö syö sylissä, käärittynä peittoon, nukahtaa syönnin jälkeen, mutta kun siirtää omaan sänkyyn niin herää ja kitisee heti. Sylissä taas rauhottuu ja nukkuu hyvin. Toivottavasti kohta saataisiin hiukan rytmiä paremmaksi ja yöunia pidemmiksi. Aikoinaan poika heräsi yössä kerran ja nukkui lähes 12h unia muuten yössä. Neiti taas on ollut pienenä huonouninen..

Oon sortunu tuttiin pari kertaa. Imuteho on tytöllä aika kova ja imuttelee rintaakin ihan vaan huvikseen. Tutti lenti kaaressa monta kertaa pois, typy ei siitä välitä yhtään.. En tiiä viitsinkö sitten enää edes sitä koittaa.. Kun ei toinen sitä tahdo niin en viitsisi sitä väkisin siihen opettaa. Ei kukaan muukaan meillä oo tuttia ottanut.

Viime viikolla oli maanantaina ja perjantaina tytöllä painokontrolleja. Lähtöpaino perjantaina oli 2570g ja maanantaina paino oli noussut jo 2600g ja perjantaina paino oli jo 2730g. Joten kasvusuunnassa ollaan, muttei vielä olla ihan syntymäpainossa. Neukka-täti oli sitä mieltä, että koitetaan nyt sit mennä rinnalla, mutta jos näyttää siltä ettei se riitä niin sitten vaan lisämaitoo, jottei paino ainakaan laskusuuntaa ainakaan lähde. Typyn eka virallinen neuvolakäynti on siis vasta 1 kk iässä, tammikuun lopussa. Siihen asti kasvatellaan painoa ja saa kuulemma soitella, jos näyttää siltä, että paino ei nouse tai maito ei riitä.
 
Sairaalaan lähtö päivänä paino oli 61,2 kg, kotiin tulopaino oli 57.7kg. Nyt 10 päivää synnytyksen jälkeen oon päässyt kaikista raskauskiloista eroon, vaaka on näyttänyt pari päivää jo 54,5 kg, joka on jo vähemmän ku lähtöpaino toukokuussa.. Imetyksen ansiosta voisin sanoa, sillä se miten oon syöny ei oo kauheen "terveellistä" ollut. Suklaata, pitsaa ja herkkuja. Oon toki syöny lähes joka aamu puuroa ja hedelmiä paljon. Mies melkein pilas intoni kilojen karistamisesta, kun tokas, että kiinteytys on silti jääny puolitiehen..




*Ällövaroitus*

Itseltäni otettiin ompeleet keskiviikkona pois ja voin sanoa, että sen jälkeen on ollut hyvin inhottavaa olo. Mua on ällöttänyt aina kaikki haavat, veri ja piikit ja pistokset.. Nyt haavaa oon tutkinu sen verran että se on inhottavan mutkainen (ei ollenkaan suora niin kuin tuo eka sektiohaava), haava on siisti ja se on kiinni (eka haava oli osittain auki tikkien poiston yhteydessä). Oon sitä suihkutellu monta kertaa päivässä ja siihen on alkanu palautumaan tunto. Se ei ole kipeä oikeestaan ollenkaan, mutta huomaan että oon tosi varovainen sen suhteen. Kyykkyyn meno on vaikeaa ja lattialta on vaikeaa nostaa tavaroita ylös. Aivastaminen, nenän niisto ja yskiminen on todella inhottavaa, kun tuntuu että puoli vatsaa pullahtaa ulos.

Särkylääkkeitä oon  syöny sen ohjeen mukaan jonka sairaalasta sain "mukaani" (para-tabs 1g ja burana 600g) 3 x päivässä ekat 7 päivää ja sitten vähennetään ja sen jälkeen vain tarvittaessa.


Mennäänpä näillä nyt eteenpäin ja palataan myöhemmin asiaan.. Yksi pieni äninä tuolla huutelee, että olisi vissiin vaipanvaihdon ja ruuan aika..


maanantai 7. tammikuuta 2013

Synnytyskertomusta..

Sektioaika oli siis varattu pelkopolin kautta 2.1.
Maanantaina 31.12 piti käydä labroissa ja tiistaina oli sitten edessä valmisteluja huomista varten. Lapset lähti mummolaan tiistaina ja heillä siellä olikin sitten oikein extremeä tiedossa, sillä putoava painava lumi oli katkonu niin puita kuin sähköjäkin.

*Sisältää vähän ällöjuttujakin*


Keskussairaalassa piti olla ke aamuna jo klo. 6.30, joten herättiin miehen kanssa jo viiden jälkeen. Koko yön tyttö potki-raivos-mylläs. Yö oli tuskaa, eikä unta oikeestaan kertyny montaa tuntia. Matka meni hiljaisuudessa. Minua jännitti ihan kauheesti ja huonosti nukuttu yö verotti pirteystilaa. Mies oli harvinaisen hiljainen. Sairaalassa päästiin huoneeseen, jossa oltais sitten leikkauksen jälkeenkin, joten oli kiva heittää vaatteet ja kassit jo valmiiksi kaappiin. Huoneessa oli toinenkin äiti vauvan kanssa  (oli syntynyt edellisenä päivänä). Minun käskettiin vaihtaa kaapu päälle ja sitten odoteltiin hetki. Kätilö tuli hakemaan minut käyrälle hetkeksi, jonka jälkeen laitettiin tippa (ensimmäinen pistos meni suonen läpi ja kädessäni on vieläkin mahtavan näköinen mustelma) ja katetri (sekin irtosi ensimmäisen laiton jälkeen kun kätilö ei kerennyt täyttää ballonkia)... Olo oli tässä vaiheessa jännittynyt ja epämiellyttävä. Käyrät onneksi oli hyvät ja tyttö näytti että on hereillä! Päästiin vielä huoneeseen odottamaan ja se oli varmaan elämäni pisin reilu puoli tuntinen, jonka oon joutunu oottamaan (edes pojan syntymän aikaan se odotus ei tuntunut näin pitkältä, vaikka jouduttiinkin odottamaan silloin pidempään!)

Lääkäri kävi moikkaamassa meitä ennen leikkaussaliin menoa ja kertoi pääpiirteittäin mitä tehdään. Samalla kävi aamuvuoron kätilö esittäytymässä ja lupasi huolehtia että kaikki menee hyvin. Vähän ennen kasia päästiin sitten lähtemään kohti synnytysalia. Mies meni vaihtamaan vaatteitaan, kun minua esivalmisteltiin pöydälle ja puudutuksiin. Olo oli todella heikko ja nälkä murisi mahassa! Anestiahoitaja lohdutteli, että kun täältä päästään niin edessä on sitten lounas.. Huoneessa oli varmaan lähes kymmenen hoitajaa ja häärijää. Ainakin kaksi opiskelijaa, joille selitettiin koko ajan mitä tehdään! Ja minä kun olin juuri saliin tullessa sanonu etten tahdo tarkkaa kuvausta siitä mitä tehdään! Toiselle selitettiin sitä miten testataan vaikuttaako puudute aine jo tarpeeksi (kylmien lappujen avulla) ja toiselle selitettiin miten leikataan.. Sain vasta myöhemmin tietää että leikkauksen teki joku harjoitteleva lääkäri-opiskelija, joka suoritti ensimmäisiä leikkauksiaan, siksi aikaa meni lähes kolme kertaa pidempään kuin normaalisti. Aivan mahtava idea laittaa opiskelija leikkaamaan, kun potilaana on synnytyspelkoinen!

No kuitenkin kun leikkaus alkoi tuntui menevän tosi kauan ennen kuin mitään tapahtui. Lääkärit keskusteli koko ajan ja itselle alkoi tulla huono olo, kun toiset mietti että käyttävätkö veistä vai saksia ja mistä kohtaa leikkaavat vanhan arven kiinnikkeitä yms. Kun lopulta pääsivät kohtuun asti meni taas tovi ennen kuin saivat tytön maailmaan. Mahassa on komiat mustelmat kummassakin kyljessä ja navan alla siitä vetämisestä, venyttämisestä, painamisesta ja kaikesta muustakin puljaamisesta. Tyttö rääkäs ensimmäisen kerran klo. 8.10, ilmoitti itsestään heti kuuluvasti ja pissas mahan päälle ja saatiin se heti näytille verhon taakse. Tyttö oli pieni, ruipelo ja sormetkin oli yhtä pienet ku tulitikut. Hänet vietiin nopeesti lämpölampun alle, oli kuulemma kylmissään ja siistittiin hiukan. Sain hänet vielä olkapäälleni hetkeksi ennen kuin isä lähti sitten kätilön kanssa ottamaan mittaa ja painoa.

Sulkeminen tuntui kestävän ikuisuuden. Muistan pojan ajalta sen kestäneen vajaan puoli tuntia, nyt meni ainakin reilu tunti! Jossain vaiheessa oli pakko pyytää kuppia eteen, oksetti ihan kauheesti, mutta sain aikaan vain kakomista. Joka kerta sulkeminen piti lopettaa siksi aikaa ja se tietenkin viivästytti sulkemista entisestään.. Lopulta kuitenkin saatiin suljettua ja olokin alkoi helpottaa. Tässä vaiheessa toisesta jalasta oli jo puuduteaine lakannut puuduttamasta ja toinenkin jalka liikkui vähän. Heräämössä puuduteaineet oli hävinneet jo tunnin kuluessa ja kohtukin supistunut kuulemma todella hyvin ja nopeasti, oli jo reilusti navan alapuolella. Osastolla oli niin kiire etteivät kerenneet tuomaan vauvaa ensi-imetykselle, mutta tyttö oli päässyt isin paidan alle lämmittelemään. Hakija soitettiin kymmenen jälkeen, mutta se saapui vasta reilun tunnin päästä, kiirettä piti kuulemma niin heräämössä kuin osastollakin. Kätilö oli sama, joka minut aamulla sinne veikin.

Osastolla kerrottiin, että tyttö oli joutunu alhaisten hapetusarvojen takia keskoskaappiin hetkeksi. Jalasta mitattuna arvot oli olleet 80-86 ja kädestä alle 94. Tämän takia tyttö sitten joutu käymään tarkkailussa osastolla oloajan. Kummallista kyllä kaikki tarkkailu arvot oli sitten olleet 96-100, joten ei mitään huolta tai ongelmaa. Lastenlääkäri sanoi 2 vrk tarkastuksessa, että olisko laite ollu rikki tai tytön jalat niin kylmät että näytti huonoja lukemia..

Tyttö sai mitoikseen 46cm, 2775g, pää 33.5 cm, 9/9. Maito ei meinannut nousta millään, mutta oma olo on loistava. Mies ja lapset tuli illalla kattomaan ja lapset ei oikeen olleet varmoja miten toimia. Toinen kävi ylikierroksilla ja toinen jotenkin ahistunut ja loukkaantunutkin.
 Ei ole pahempaa kipua ja olin jo ekana iltana suihkuttelemassa haavaa. Kätilö oli oikeasti ihan huippu, joka huolehti kyllä siitä, että sain ruokaa ja että tyttö pääsi syliin ja rinnalle. Hän auttoi ja kävi kyselemässä vointeja. Yöllä oli sitten sama kätilö joka oli meiät ottanut vastaan aamulla ja oli kiva huomata, että hänkin kävi ihan uteliaisuudestaan katsomassa ja juttelemassa keskellä yötäkin. Seuraavana päivänä oli luksusta päästä suihkuun ja päästä eroon katetrista sekä tipasta. Olin menossa hakemaan päivällistä, kun kätilö tuli ovella vastaan, että ootko sä jo pystyssä? Kaikki ihmettelivät sitä miten nopeasti oli liikkeellä ja menossa. Ei mulla kipuja oo oikeestaan ollu ollenkaan. Miksi siis jäisin makaamaan sänkyyn. Oli mukava mennä ja käydä kävelemässäkin. Maito ei meinaa nousta, joten tyttö saa lisämaitoa. Päivässä paino oli laskenut aika reilusti, mutta yön aikana vain 3g, joten ei ollut kätilö huolissaan siitä etteikö saisi tarpeeksi ruokaa.

2 vrk tarkastus oli pe 4.1.
Kaikki oli tytöllä kunnossa ja lääkäri käynnin jälkeen kätilö tuli kysymään että onko mikä mieli, joko tahtoisin kotiin? No tottakai lähen, jos ne mut nyt jo päästää. Ja päästihän ne. Käski antaa lisämaitoa viikonlopun yli, jottei paino ainakaan laske enää ja käsky painokontrolliin sitten maanantaina. (kontrollissa paino oli noussut!)



Tuntuu uskomattomalta olla kotona pieni nyytti kainalossa!




Seuraa Hipsulaa: