Hämmennys..

Saimme eilen kuulla (yllättäen) surullisia uutisia.

Miehen mummilla todettiin ärhäkkä haimasyöpä.

On ollut tutkimukissa erilaisten vaivojen takia syksyllä ja ennen joulua, eikä silloin oo mitään kasvainta havaittu missään. Ainoa asia mitä silloin löyty oli alhainen hemppa, mutta ei tietoa miksi. 

Nyt tutkimuksissa oli sitten löytynyt kasvain, suhteellisen suuri sellainen. 

Lisätutkimuksia on edessä ensi viikolla, muuta emme vielä tarkkaan tiedä. 

Lääkäri vain oli sanonut, että ennuste on huono. Anoppi oli sitä mieltä että ensi viikonloppuna pitäisi mennä katsomaan ja "hyvästelemään".. Mutta en oikeen tiiä miten tuon vauvan kanssa toimittaisiin. Toisaalta mummi varmasti haluaa hänet nähdä ja olisi ihana viedä näytille, mutten tiiä jaksanko itse lähteä vauvan kanssa yön yli reissuun, kun toinen nukkuu niin huonosti öitään.

 Täytyy katsoa ja miettiä ensi viikko miten tehdään. 

2 viikon päästä sitten olisi tytön kaste, en tiiä tulevatko isoisovanhemmat sinne sitten ollenkaan..

Mulla on aika paha olla, oon tuntenut mummin pikkusen vajaan 10v, joten onhan tässä jo tutuiksi tultu. Mies ei tunteitaan kauheesti näyttele tai osaa vielä surra, kun ei tiedetä miten etenee. 

Eikä hän paikalleen asiaa miettimään jää, vaan jatkaa arkea normaalisti.

En osaa itse nyt oikeen keskittyä mihinkään ja käsittelen asiaa omalla tavallani. 

Tuskaisinta on odottaa tietoa kysymyksiin:

 "mitä nyt tapahtuu? Miten nyt edetään? Voidaanko leikata?

Paljonko on aikaa? "

Kun kakkonen syntyi 2007, meillä oli melkein samanlainen tilanne. Silloin miehen mummo oli sairaalahoidossa pitkään ja kävi läpi muutaman leikkauksen sen syksyn aikana. Hautajaiset oli sitten kaksi viikkoa ennen joulua, tytär vajaa 4kk.. 

Toivotaan, että kasvain olisi leikattavissa ja että tapahtuisi jokin ihme, 

mutta ei lääkäri ollut kauheesti toivoa antanut.