Synnytyskertomusta..

Sektioaika oli siis varattu pelkopolin kautta 2.1.
Maanantaina 31.12 piti käydä labroissa ja tiistaina oli sitten edessä valmisteluja huomista varten. Lapset lähti mummolaan tiistaina ja heillä siellä olikin sitten oikein extremeä tiedossa, sillä putoava painava lumi oli katkonu niin puita kuin sähköjäkin.

*Sisältää vähän ällöjuttujakin*


Keskussairaalassa piti olla ke aamuna jo klo. 6.30, joten herättiin miehen kanssa jo viiden jälkeen. Koko yön tyttö potki-raivos-mylläs. Yö oli tuskaa, eikä unta oikeestaan kertyny montaa tuntia. Matka meni hiljaisuudessa. Minua jännitti ihan kauheesti ja huonosti nukuttu yö verotti pirteystilaa. Mies oli harvinaisen hiljainen. Sairaalassa päästiin huoneeseen, jossa oltais sitten leikkauksen jälkeenkin, joten oli kiva heittää vaatteet ja kassit jo valmiiksi kaappiin. Huoneessa oli toinenkin äiti vauvan kanssa  (oli syntynyt edellisenä päivänä). Minun käskettiin vaihtaa kaapu päälle ja sitten odoteltiin hetki. Kätilö tuli hakemaan minut käyrälle hetkeksi, jonka jälkeen laitettiin tippa (ensimmäinen pistos meni suonen läpi ja kädessäni on vieläkin mahtavan näköinen mustelma) ja katetri (sekin irtosi ensimmäisen laiton jälkeen kun kätilö ei kerennyt täyttää ballonkia)... Olo oli tässä vaiheessa jännittynyt ja epämiellyttävä. Käyrät onneksi oli hyvät ja tyttö näytti että on hereillä! Päästiin vielä huoneeseen odottamaan ja se oli varmaan elämäni pisin reilu puoli tuntinen, jonka oon joutunu oottamaan (edes pojan syntymän aikaan se odotus ei tuntunut näin pitkältä, vaikka jouduttiinkin odottamaan silloin pidempään!)

Lääkäri kävi moikkaamassa meitä ennen leikkaussaliin menoa ja kertoi pääpiirteittäin mitä tehdään. Samalla kävi aamuvuoron kätilö esittäytymässä ja lupasi huolehtia että kaikki menee hyvin. Vähän ennen kasia päästiin sitten lähtemään kohti synnytysalia. Mies meni vaihtamaan vaatteitaan, kun minua esivalmisteltiin pöydälle ja puudutuksiin. Olo oli todella heikko ja nälkä murisi mahassa! Anestiahoitaja lohdutteli, että kun täältä päästään niin edessä on sitten lounas.. Huoneessa oli varmaan lähes kymmenen hoitajaa ja häärijää. Ainakin kaksi opiskelijaa, joille selitettiin koko ajan mitä tehdään! Ja minä kun olin juuri saliin tullessa sanonu etten tahdo tarkkaa kuvausta siitä mitä tehdään! Toiselle selitettiin sitä miten testataan vaikuttaako puudute aine jo tarpeeksi (kylmien lappujen avulla) ja toiselle selitettiin miten leikataan.. Sain vasta myöhemmin tietää että leikkauksen teki joku harjoitteleva lääkäri-opiskelija, joka suoritti ensimmäisiä leikkauksiaan, siksi aikaa meni lähes kolme kertaa pidempään kuin normaalisti. Aivan mahtava idea laittaa opiskelija leikkaamaan, kun potilaana on synnytyspelkoinen!

No kuitenkin kun leikkaus alkoi tuntui menevän tosi kauan ennen kuin mitään tapahtui. Lääkärit keskusteli koko ajan ja itselle alkoi tulla huono olo, kun toiset mietti että käyttävätkö veistä vai saksia ja mistä kohtaa leikkaavat vanhan arven kiinnikkeitä yms. Kun lopulta pääsivät kohtuun asti meni taas tovi ennen kuin saivat tytön maailmaan. Mahassa on komiat mustelmat kummassakin kyljessä ja navan alla siitä vetämisestä, venyttämisestä, painamisesta ja kaikesta muustakin puljaamisesta. Tyttö rääkäs ensimmäisen kerran klo. 8.10, ilmoitti itsestään heti kuuluvasti ja pissas mahan päälle ja saatiin se heti näytille verhon taakse. Tyttö oli pieni, ruipelo ja sormetkin oli yhtä pienet ku tulitikut. Hänet vietiin nopeesti lämpölampun alle, oli kuulemma kylmissään ja siistittiin hiukan. Sain hänet vielä olkapäälleni hetkeksi ennen kuin isä lähti sitten kätilön kanssa ottamaan mittaa ja painoa.

Sulkeminen tuntui kestävän ikuisuuden. Muistan pojan ajalta sen kestäneen vajaan puoli tuntia, nyt meni ainakin reilu tunti! Jossain vaiheessa oli pakko pyytää kuppia eteen, oksetti ihan kauheesti, mutta sain aikaan vain kakomista. Joka kerta sulkeminen piti lopettaa siksi aikaa ja se tietenkin viivästytti sulkemista entisestään.. Lopulta kuitenkin saatiin suljettua ja olokin alkoi helpottaa. Tässä vaiheessa toisesta jalasta oli jo puuduteaine lakannut puuduttamasta ja toinenkin jalka liikkui vähän. Heräämössä puuduteaineet oli hävinneet jo tunnin kuluessa ja kohtukin supistunut kuulemma todella hyvin ja nopeasti, oli jo reilusti navan alapuolella. Osastolla oli niin kiire etteivät kerenneet tuomaan vauvaa ensi-imetykselle, mutta tyttö oli päässyt isin paidan alle lämmittelemään. Hakija soitettiin kymmenen jälkeen, mutta se saapui vasta reilun tunnin päästä, kiirettä piti kuulemma niin heräämössä kuin osastollakin. Kätilö oli sama, joka minut aamulla sinne veikin.

Osastolla kerrottiin, että tyttö oli joutunu alhaisten hapetusarvojen takia keskoskaappiin hetkeksi. Jalasta mitattuna arvot oli olleet 80-86 ja kädestä alle 94. Tämän takia tyttö sitten joutu käymään tarkkailussa osastolla oloajan. Kummallista kyllä kaikki tarkkailu arvot oli sitten olleet 96-100, joten ei mitään huolta tai ongelmaa. Lastenlääkäri sanoi 2 vrk tarkastuksessa, että olisko laite ollu rikki tai tytön jalat niin kylmät että näytti huonoja lukemia..

Tyttö sai mitoikseen 46cm, 2775g, pää 33.5 cm, 9/9. Maito ei meinannut nousta millään, mutta oma olo on loistava. Mies ja lapset tuli illalla kattomaan ja lapset ei oikeen olleet varmoja miten toimia. Toinen kävi ylikierroksilla ja toinen jotenkin ahistunut ja loukkaantunutkin.
 Ei ole pahempaa kipua ja olin jo ekana iltana suihkuttelemassa haavaa. Kätilö oli oikeasti ihan huippu, joka huolehti kyllä siitä, että sain ruokaa ja että tyttö pääsi syliin ja rinnalle. Hän auttoi ja kävi kyselemässä vointeja. Yöllä oli sitten sama kätilö joka oli meiät ottanut vastaan aamulla ja oli kiva huomata, että hänkin kävi ihan uteliaisuudestaan katsomassa ja juttelemassa keskellä yötäkin. Seuraavana päivänä oli luksusta päästä suihkuun ja päästä eroon katetrista sekä tipasta. Olin menossa hakemaan päivällistä, kun kätilö tuli ovella vastaan, että ootko sä jo pystyssä? Kaikki ihmettelivät sitä miten nopeasti oli liikkeellä ja menossa. Ei mulla kipuja oo oikeestaan ollu ollenkaan. Miksi siis jäisin makaamaan sänkyyn. Oli mukava mennä ja käydä kävelemässäkin. Maito ei meinaa nousta, joten tyttö saa lisämaitoa. Päivässä paino oli laskenut aika reilusti, mutta yön aikana vain 3g, joten ei ollut kätilö huolissaan siitä etteikö saisi tarpeeksi ruokaa.

2 vrk tarkastus oli pe 4.1.
Kaikki oli tytöllä kunnossa ja lääkäri käynnin jälkeen kätilö tuli kysymään että onko mikä mieli, joko tahtoisin kotiin? No tottakai lähen, jos ne mut nyt jo päästää. Ja päästihän ne. Käski antaa lisämaitoa viikonlopun yli, jottei paino ainakaan laske enää ja käsky painokontrolliin sitten maanantaina. (kontrollissa paino oli noussut!)

Tuntuu uskomattomalta olla kotona pieni nyytti kainalossa!