Ajatuksia

Arki..

Mikä se on?

Täällä arki on ollut yhdellä sanalla kuvailtuna: SEKAVAA!

Tekstikin on sekavaa, kun koitan muistella mitä kaikkee halusinkaan tähän kirjotukseen kertoa..



Totta kai, pieni vauva muuttaa arkea ihan suunnattomasti, mutta isommat lapset on reagoineet myös omalla tavallaan vauvan tuomiin haasteisiin, jos näin voisi sanoa. Vauva on ollut

Harmittaa itseä suunnattomasti, kun illalla huomaa, ettei ole kunnolla kerennyt päivän aikana tekemään mitään järkevää isompien kanssa yksikseen. Totta kai pyrin tekemään heidän kanssaan edes jotain päivänä aikana, mutta joskus se tahtoo unohtua ja jäädä... Valitettavasti.

Vauva on ollut paljon tissillä, maito alkoi kunnolla nousemaan vasta alkuviikolla ja oon antanu lisämaitoa lähes surutta lisäksi, kun ei oo ollut tyytyväinen tissien jälkeen. Nyt ollaan tosin menty muutaman päivä ilman lisämaitoo ja aika hyvin on nyt riittäny maito tytölle.

Ollaan oltu nyt viikko kotona ja uudelleen vauva-arjen opettelussa on mennyt koko viikko. En oo muistanutkaan mitä kaikkea vauva vaatii ja tarvitsee. Vaippoja kuluu paljon! Kestovaippoja en oo vielä voinu laittaa, kun neiti hukkuu niihin ja en viitsi enää lähtee ostamaan / tekemään pienempiä (nykyiset on n. 3-4 kg kokoisille) ja tyttö on pieni 2.7 kg.  Nytkin noi 2-4 kg vaipat menee melkein ympäri vyötärön kohdalta, joka neidillä on lähes olematon. Hyvällä mielellä silti ollaan ja kaikki on ihan hyvin.

Tytöllä ei vielä mitään rytmiä ole, joten päivät ja yöt on hiukan sekasin, meillä kaikilla. Mies on joutunu heräämään viiden aikaan ja kun yö unet on jääny pariin tuntiin niin tunnelma on ollut jokseenkin kireä. Yks yö tyttö nukku kolmen tunnin unia ja heräsi näin ollen yöllä vain 2-3 kertaa. Toisinaan sitten nukutaan koko päivä, eikä hereille saada millään, yöllä sitten ollaankin silmät suurina, että "ei väsytä yhtään!"..  Hyvin nukuttaa, kun pääsee nukkumaan äidin masun päälle, mutta äiti itse on hikimärkä ja nukkuu huonosti. Viereen en uskalla ottaa, kun pelkään että käännyn vauvan päälle huomaamatta.. Tyttö syö sylissä, käärittynä peittoon, nukahtaa syönnin jälkeen, mutta kun siirtää omaan sänkyyn niin herää ja kitisee heti. Sylissä taas rauhottuu ja nukkuu hyvin. Toivottavasti kohta saataisiin hiukan rytmiä paremmaksi ja yöunia pidemmiksi. Aikoinaan poika heräsi yössä kerran ja nukkui lähes 12h unia muuten yössä. Neiti taas on ollut pienenä huonouninen..

Oon sortunu tuttiin pari kertaa. Imuteho on tytöllä aika kova ja imuttelee rintaakin ihan vaan huvikseen. Tutti lenti kaaressa monta kertaa pois, typy ei siitä välitä yhtään.. En tiiä viitsinkö sitten enää edes sitä koittaa.. Kun ei toinen sitä tahdo niin en viitsisi sitä väkisin siihen opettaa. Ei kukaan muukaan meillä oo tuttia ottanut.

Viime viikolla oli maanantaina ja perjantaina tytöllä painokontrolleja. Lähtöpaino perjantaina oli 2570g ja maanantaina paino oli noussut jo 2600g ja perjantaina paino oli jo 2730g. Joten kasvusuunnassa ollaan, muttei vielä olla ihan syntymäpainossa. Neukka-täti oli sitä mieltä, että koitetaan nyt sit mennä rinnalla, mutta jos näyttää siltä ettei se riitä niin sitten vaan lisämaitoo, jottei paino ainakaan laskusuuntaa ainakaan lähde. Typyn eka virallinen neuvolakäynti on siis vasta 1 kk iässä, tammikuun lopussa. Siihen asti kasvatellaan painoa ja saa kuulemma soitella, jos näyttää siltä, että paino ei nouse tai maito ei riitä.
 
Sairaalaan lähtö päivänä paino oli 61,2 kg, kotiin tulopaino oli 57.7kg. Nyt 10 päivää synnytyksen jälkeen oon päässyt kaikista raskauskiloista eroon, vaaka on näyttänyt pari päivää jo 54,5 kg, joka on jo vähemmän ku lähtöpaino toukokuussa.. Imetyksen ansiosta voisin sanoa, sillä se miten oon syöny ei oo kauheen "terveellistä" ollut. Suklaata, pitsaa ja herkkuja. Oon toki syöny lähes joka aamu puuroa ja hedelmiä paljon. Mies melkein pilas intoni kilojen karistamisesta, kun tokas, että kiinteytys on silti jääny puolitiehen..




*Ällövaroitus*

Itseltäni otettiin ompeleet keskiviikkona pois ja voin sanoa, että sen jälkeen on ollut hyvin inhottavaa olo. Mua on ällöttänyt aina kaikki haavat, veri ja piikit ja pistokset.. Nyt haavaa oon tutkinu sen verran että se on inhottavan mutkainen (ei ollenkaan suora niin kuin tuo eka sektiohaava), haava on siisti ja se on kiinni (eka haava oli osittain auki tikkien poiston yhteydessä). Oon sitä suihkutellu monta kertaa päivässä ja siihen on alkanu palautumaan tunto. Se ei ole kipeä oikeestaan ollenkaan, mutta huomaan että oon tosi varovainen sen suhteen. Kyykkyyn meno on vaikeaa ja lattialta on vaikeaa nostaa tavaroita ylös. Aivastaminen, nenän niisto ja yskiminen on todella inhottavaa, kun tuntuu että puoli vatsaa pullahtaa ulos.

Särkylääkkeitä oon  syöny sen ohjeen mukaan jonka sairaalasta sain "mukaani" (para-tabs 1g ja burana 600g) 3 x päivässä ekat 7 päivää ja sitten vähennetään ja sen jälkeen vain tarvittaessa.


Mennäänpä näillä nyt eteenpäin ja palataan myöhemmin asiaan.. Yksi pieni äninä tuolla huutelee, että olisi vissiin vaipanvaihdon ja ruuan aika..