sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Poikani

Oli tiistai aamu 8 vuotta sitten. Oltiin miehen kanssa lähdössä sairaalaan päin. Vaapuin ja tärisin jännityksestä. oli nälkä ja se tunne kun toinen syö, koska aamusta voi tulla pitkä. Oli lämmin ja jano oli valtava. Kurkkua kuivasi, mutta et saanut laittaa mitään suuhusi..

Kello oli vajaa 7 aamulla. Matka oli lyhyt ja perillä vastassa oli kaikuva kolkko synnytyssali. Jouduimme odottamaan yli 3h pääsyä leikkaussaliin. Saliin pääsin 5 vaille kymmenen ja mies tuli 10 min myöhemmin pitämään kädestä kiinni... tänään, kohta minusta tulee äitija sinusta isä. Hui se tuntu ajatuksena niin pelottavalta ja samalla siltä kuin se olisi ollut ihan arkinen juttu, kuten kahvin keitto tai imurointi.

Rakkaudella valmistettu papu syntyi 10.20. Kaikki meni loistavasti alusta alkaen. Paranin leikkauksesta hyvin ja nopeasti. Arki oli ihanaa! Helppoa ja juuri sellainen kuin olin sen odottanut olevan.. pieni muru näytti alusta asti aivan isältään ja pissi kätilön päälle ensimmäistä vaippaa laitettaessa. Muru nukkui hyvin ja söi valtavan hyvin. Rakasti autoja ylikaiken..

Rakas poikani täytti (jo eilen perjantaina) 8 vuotta. Kyllä aika on mennyt nopeaa! On koettu ilot, surut, halit, kiukut ja ne lukemattomat uhmat. On rakastettu ja kinasteltu ja  olen päivä päivältä onnellisen rakastunut edelleen. Juhlitaan vasta parin viikon päästä joten sit kuvia jalkapallo/urheiluaiheisista juhlista..

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Väliaika

Hiljaiseloon on syy, tai kaksi
* Ollaan oltu kipeinä.
* Oon pyörittäny arkea yksin pari viikkoa. Ei ole ollut aikaa blogata..
- palaan viikonloppuna tai ensi viikolla.. on tulossa mukavia juttuja, et kunhan vain saan aikaa niin pääsen näpyttelee tekstit puhtaiksi..
Meillä on tulossa mm.
* Kummankin isomman lapsen teema-synttärit (päästään hyvin luultavasti Paloasemalle tutustumaan)
* esikoulun & koulun alotus
* britaxin b- mobilen testausta maastoissa
* leikkimökin muodon muutos tai oikeestaan loppuun saattaminen (sisältä ei oo vielä maalattu, joten se tehdään nyt vloppuna)
* jotain vielä oli... no näette sitten
Voi heitellä ideoita!
Ps. Meiän vauva istuu, ryömii ja hakee  konttausasentoa ja ei ole hetkeäkään paikallaan.. ♥

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Meiän perheen ruokailusta ja vauvan ruokamaailmaa

Meillä vauva on parempi syömään kuin kaksi edellistä.
Uppoaa kaikki ja voi jestas mikä ruokahalu!

Tässä juttua meiän vauvan ja perheen ruokailutottumuksista ja siitä miten meillä syö vauva ja lapset. Me ite syödään yleensä samaa ruokaa, tosin koitetaan välttää jonkun verran hiilareita, joten saatetaan jättää makaroni/peruna/riisi pois omalta lautaselta. Syödään joka päivä yhdessä lasten kanssa ja otetaan lapset mukaan ruoantekoon. Meillä ei sanota ettei tykätä, vaan kaikkea maistetaan ja tietyn verran pitää syödä.

Vauvan kanssa..
  • Alotettiin perus peruna-bataatti linjalla reilun 4 kk iässä vähän myöhemmin muut kasvikset yksi kerrallaan lisätään edelleen uusia makuja
  •  Puurot tuli yksi kerrallaan n. 5kk iästä eteenpäin.
  • Lihat otettiin mukaan pari viikkoa myöhemmin..
  •  


Alkuun tein muutamia annoksia soseita pakkaseen makuannoksiksi, mutta pian huomasin ettei siinä oo mitään järkee. Tein pakkaseen bataatti / porkkana / kesäkurpitsa / kukka&parsakaali sekä porkkanasosetta.. Myös omenasta /mangosta ja persikasta tein soseita.. Kuorin, pilkoin ja keitin soseet, sen jälkeen muussasin ne bamiksilla ja pistin pieninä annoksina pakkaseen. Sileät soseet ei menny kuin kuukauden verran ja nyt niitä ei tule enää käytettyä ollenkaan. Aloin lisäämään soseen karheutta pikku hiljaa.

Teen soseet nykyään vain pieninä annoksina jääkaappiin, yleensä sosetta riittää 2 annosta kahtena päivänä. Keitän pienityt palaset kattilassa ja muussaan pikkusen haarukalla, lisään maitoa (korvike/äm). Eli palat menee jo hyvin kurkusta alas. Joskus jätän isommiksi paloiksi ja Kirppu napsii ne itse suuhunsa.




Ollaan syöty ja annettu lähes kaikkea kasviksia, mitä itsekin syödään.
Hedelmiä on annettu ja purkkisoseista oon antanu oikeestaan vain ruusunmarja ja joskus luumua jos vatsa on ollut kovalla. Muuten purkkiruoat on olleet vain reissuruokaa..



Lihoista on annettu nyt ainakin possu, lohi, sei, kana ja jauheliha. (naudan lihaa meillä on tosi harvoin)..  Ehdoton suosikki on kala ja kana. Lihapalat (oli paloina tai seoseutettuna) päristää samantien pois ja jauhelihaa ei mene ollenkaan. Liekö syynä se, etten itse oikeestaan koko raskausaikana syönyt lihaa (muutaku jauhelihana).. Keitän lihapalat (kana, kala) yhdessä perunan ja kasvisten kanssa, lihapalaa keitän 1-2h ennen ku lisään muut lisukkeet. Lihaa en kummemmin muussaa tai palottele ennen keittämistä vaan revin siitä haarukalla pienempiä paloja ennen syömistä.

Ollaan maistettu myös riisi, makaroni ja ohrahelmet.

Mausteitakin ollaan pikkusen jo maisteltu. Oon hitusen heittäny tilliä kalaruokaan, oreganoa jauhelihaan, liharuokiin sipulia sekä basilikaa kanaruokaan. Myös pippuria ihan hitusesti heitetty mukaan.. Yrteillä ja sipuleilla saa vaihtelua helposti vauvan ruokaan.

On annettu sormiruokaa. Kurkku on ehdoton suosikki, (poistan siitä siemenet niin Kirppu hankaa kylmällä ikeniään kuin viimestä päivää) toinen on porkkana, muttei niin kovassa huudossa ku kurkku (liekö liian kova herkille ikenille?) Banaania mutustaa mielellään, samoin keitettyä perunaa ja bataattia. Avocadokin menee ja parsakaali hotkitaan. Makaroneja on kiva poimia pinsettiotteella ja lusikkaa pitää ehdottomasti pitää omassa kädessä.




 Musta on tärkeää, että vauva tottuu siihen ruokaan, mitä meillä syödään. Ne maut hahmottuu pikku hiljaa ja se, että kanaruokaan kuuluu curry, inkivääri ja chilikastike (jotka "lämmitän" voissa ennen kanan lisäämistä, jolloin ruoasta ei tule liian tulista lapsille..) Lihaan kuuluu yrtit ja pippuri. Jauhelihaan soija, oregano ja grillimauste unohtamatta kalaa sitruunan ja tillin kera!

( Oli suuri harppaus alkaa tekemään maustamatonta yksinkertaista ruokaa vauvalle, kun oli koulussa vuotta aikasemmin tottunut tekemään hyvin maustettu ravintolaruokaa. Jouduin ite tutkimaan asiaa monesta suunnasta ja opetelemaan ihan uuden näkökulman ruoanlaittoon. Perusmaut on pysyneet samoina, mutta vauvan ja lasten takia on ruoka aivan erilaista, kotiruokaa. Ei enää lähelläkään ravintolatason kurmeeta! Saatetaan vielä silloin tällöin miehen kanssa nauttia "parempaa" ruokaa, mutta harvoin.. )


Meillä kaksi aikasempaa söi jo 8-9kk iässä samaa ruokaa kuin me aikuisetkin, tein heille samoista aineista oman ruoan, ilman suolaa ja mausteita (lisäsin mausteet meiän ruokaan myöhemmin/sen jälkeen kun olin lasten annoksen erottanu omasta). Suolaan totuteltiin vasta sitten 1v iässä kun alettiin syömään samaa ruokaa kaikki.  Nykyään meiän ruokailutottumukset on muuttuneet tuosta 7-5v takaisesta, kun esikoinen ja kakkonen oli 1-3v. Meillä syödään paljon monipuolisemmin ja niin paljon on tullut uusia ruokia, että ne vanhat klassikot on vain jääneet, muut on unohtuneet..

 Maitotuotteet ollaan otettu mukaan n. 9-10 kk iässä. Raejuusto oli molempien herkku. Taidettiin alottaa molempien kanssa aikoinaan makaronilaatikolla, se meni kuin kuumille kiville ja pikku hiljaa lisättiin maitotuotteita ruokailuun mukaan. Rahkat, jugurtti ja viili (josta kumpikaan ei edelleenkään tykkää!). Myös juustot otettiin mukaan. Ensin vain pieninä annoksina, sitten enemmän kun näytti ettei mitään oireita tuu. Maito pikku hiljaa 10 kk iästä eteenpäin totutteluannoksina.


Koitan pitää maut tuoreina ja simppeleinä, vaikka tykkäänki itse maustaa ruokani hyvin. Lasten ruoan maustan sipuleilla ja yrteillä, lisään ruoan sekaan maustetta, joka syventää perusmakuja. Suolaa koitan välttää mahdollisimma paljon. En lisää suolaa enää makarooniin, riisiin tai perunoiden sekaan, vaikka ennen niin teinkin. Puuroon se kuuluu yhtälailla ku voisilmä.

Mulla on jäänyt rutiiniksi maustaa tietty ruoka tietyllä tavalla. Makaroonilaatikko maistuu aina samalta, siellä on aina jauhelihan, munamaidon ja makaronin lisäksi raastettua porkkanaa seassa, samat mausteet ja "löysä" koostumus, sillä inhoon itse laatikkoa, joka leikataan neliön muotoiseksi palaksi, kun se on niin hyvin hyytynyt. ehhhei, meiän laatikko on löysää eikä siitä saa neliöö ku seuraavana päivänä, jos sitä jää. Lasagnessa on aina valkokastike (valkosipuli-tuorejuustolla) ja jauhelihakastike, täysjyvälevyistä tehtynä. Makkarakeitossa on aina HK:n "blöötä" (kuten lapset jo tuota makkaraa kutsuva: tehdäänkö hkn blöökeittoa?) ja runsaasti persiljaa. Niin ja unohtamatta kinkkukiusausta punajuuren kera.




Suurin haaste tähän ruoan totutteluun tulee olemaan se, että palaan töihin luultavasti jo ennen ku tyttö on 1v. Toivon niin että ryhmässä ei olisi sitten ainakaan kovin vaikea allergisia lapsia, sillä joutuu alkuun joka tapauksessa tekee ainakin kahdellaista ruokaa ja se lisää taas haastetta ja lisäaikaa keittiössä. Muistan, sen hetken kun aloitin perhepäivähoitajana. Ryhmässä oli omat vajaa 7kk ja 2.5v sekä 1v, joka oli syönyt vain purkkiruokaa ja 2v, joka ei suostunu syömään yhtään mitään ilman taistelua. Voin kertoa, että oli siinä haastetta sen lisäksi, että kaikki oli vaipoissa, puettava, 2 nukku vaunuissa, 1 ei halunnut nukkumaan ja toinen huusi.. Niin ja pienin nukku reilut 4h yöunet.. Siitä kuitenkin selvittiin, mutta se aika joka meni keittiössä ruokaa tehden oli valtava! Koitin tehdä ruoan esivalmistelut jo ed. iltana, mutta aina ei kerenny/pystyny ja voin kertoo, etten tiiä montako kattilaa olen pilannut polttamalla ne pohjaan, siihen ei riitä kahdenkaan käden sormet.. tein kolmenlaista ruokaa, joka päivä, useamman kuukauden ajan: omalle maustamatonta ja paloina, 1v:lle samoista raaka-aineista ku muillekin, mutta se piti olla sileää, kun ei suostunu syömään paakkuja yhtään ja muille yhtä ja samaa.. Tosin taistele siinä joka päivä 1.5h että yksi söisi edes lusikallisen ruokaa. Voin kyllä kertoo, että 6kk myöhemmin kaikki syötiin samaa ruokaa ja ilman taisteluita! Samoin kävi toisten hoitolasten kanssa, kun tulivat hoitoon äiti sano ettei ne syö mitään kasviksia tai salaattia, 6kk myöhemmin ei tainnu olla enää mitään mitä ne ei olis syöneet, joten otan tästä kiitokset itselleni sitkeästä yrittämisestä ja siitä että meillä oikeesti pitää maistaa, vaikka se olisi sitten nuppineulan pään kokoinen pala paprikaa, mutta se maistetaan. Älkää käsittäkö väärin: En pakota tai syötä vaan lapsi syö ihan itse ja saa kiitosta paljon! Kehuilla, kannustamisella ja toisten esimerkillä saa paljon pieniä ihmeitä aikaan.

Meillä on 6-8 viikon kiertävä lounaslista (oon sitä tässä vuosien mittaan muutellut ja ottanut listalle ne suosikit, jotka aina nousee ryhmän herkuiksi) Nyt on uusia ruokia taas "loma" aikaan ilmaantunu tosi paljon ja siksi liukuva määrä, kun en tiiä otanko kuinka paljon niistä mukaan uudelle listalle. Tuota listaa alan taas käymään läpi syksyn tullen ja opetellaan pikkuhiljaa Kirpun kanssa ruokien tuntumaa.. Tehdään tästäkin tytöstä monipuolinen ruokailija, jonka on maistettava uutta ruokaa ennen ku saa sanoa ettei tykkää.. :)




Puurot kokeiltu:
- kaura, ohra, riisi, vehnä, speltti (4-viljaa)

Kokeiltiin myös porkkanaa, josta alkuun tuli poskiin ryhelmää: ohi menevä, ei oo tullut  enää mitään! Eikä muistakaan ruoka-aineista oo tullut mitään. Huoh!

Ainoa mikä ei uppoa on pakasteesta sulatettu äidinmaito.. Koitan tunkee noita maidon loppuja puuroihin ja ruoan sekaan, mutta tyttö irvistelee..  (korvikkeeseen sekoitettuna maistuu kyllä)





Myös täällä oon kirjotellu samankaltaisia asioita soseista
- Soseita!
- soseita
lemppareita

Muita osottteita:
- lapsiperheen ruokailutottumukset-
- MLL

Ihana blogi
Maxin deli

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Hääpäivä





Täytyy ihan oikeesti sanoa etten tiiä mitä tästä kertoisin.
Välillä ollaan onnen ja aaltojen yläpuolella ja toisinaan rämmitään kurkkua myöten suossa.
En tahtoisi liikaa alkaa meiän suhdettamme avaamaan täällä, mutta jotain päätin kuitenkin kertoa teillekin.

Kaiken kaikkiaan ollaan tänään oltu yhdessä jo 10 vuotta, naimisissa 4v ja keretty kokemaan lähes kaikki mahdolliset tunteet ja opittu tuntemaan toisemme läpikotaisin.
Alku mentiin niin nopeaa ja päätöksiä tehtiin ennen ku oltiin kunnolla edes toisiimme tutustuttu. Emme ole pahemmin tapelleet tai riidelleet, sillä ensimmäisten vuosien aikana mies ei edes osannut riitelyn aakkosia. Pahimman riidan saimme aikaan siitä, kun esikoinen yllätti meidän raskaudellaan. Olimme aivan kuilun reunalla valmiina hyppäämään kumpikin eripuolille kuilua, mutta jollain tavalla saimme kurottua sen takasin..

Siitä että minä ja mies päädyttiin yhteen on kiittäminen oikeastaan vain yhtä henkilöä:
Kaikesta saan kiittää serkkuani, joka patisti eräänä perjantai-iltanan minut vaihtamaan yövaatteeni vähän vetävämpiin kuteisiin, sillä me lähdetään nyt kartsalle.. En olisi tahtonut lähteä, mutta jokin sai minut kiipeämään vinttiin ja vaihtamaan vaatteet. Aikaa annettiin 4 minuuttia, eikä sitä juuri enempää ollut ku kyyti oli jo pihassa ja se oli sitten menoa. Meikit nappasin käsiveskaan ja märät hiukset kuivasin avoimen ikkunan avulla. En tienny minne mentiin, en tuntenut sieltä ketään muita kuin serkkuni, kuskin ja erään tutun, joka kauan aikaa sitten rikkoi sydämeni.

Ilta oli kuitenkin mahtava, mukava ja kaikinpuolin antoisa. Sain paljon uusia tuttavia, joista eräs on nykyinen mieheni.  Monesti minulta on kummasteltu, miten löysin itseni paikasta, joka on keskellä -ei mitään-. En tiedä itsekään siihen vastausta. Se kesä kierreltiin pitkin pikkukyliä ja vallotettiin maailmaa. Kaikenlaista tuli tehtyä ja oli niin valtavan hauskaa, että en edes osaa sanoa missä vaiheessa ystävyys muuttui rakkaudeksi. Kaikki alkoi niin salakavalasti, mut vaan käskettiin lähtemään mukaan ja jätettiin eräälle mökille YKSIN, sit sinne tuli eräs nuori mies, joka lupasi olla aina vierellä. Ja vierellä se on pysynyt jo 10 vuotta.




Elämä on arkea. Rutiinia.
Elämä on nykyään lähes 99% lasten edoilla menoa ja omaa itseämme varten on vain pieni hetki ennen nukkumaan menoa. Toisinaan en enempää kaipaa,  toisinaan tahtoisin enemmän läheisyyttä, kosketusta ja huomiota mieheltä yksistään, en koko ajan lasten kanssa kilpaillen.

On paljon asiaa, josta en halua blogimaailmassa kertoa ja silti se olisi tähän aiheeseen juuri passeli.


Olen onnellinen, joka tapauksessa. Tässä hetkessä.
10 vuotta. pitkä aika!



Meillä puhuttiin häistä monta vuotta. Mentiin kihloihin ja  5kk seurustelun jälkeen ja lapsetkin kerkes olla jo 4&2v ennen kuin mies oli valmis sanomaan tahdon. Vihkiminen oli Jyväskylän maistraatissa perjantaina 10.7 ja se oli nopea ja koruton tilaisuus. Paikalla oli molempien perheet (vanhemmat, sisarukset ja siipat..) sekä kaaso ja bestmanit.

Maistraatin jälkeen nopea vaatteiden vaihto ja koko köörin kera kohti Pylkönmäkeä, jossa meillä oli juhlapaikan valmistelu lauantaisia juhlia varten. Aivan ihana vanha koulu, jossa oli erikseen yöpymispaikkoja. Jakolan tila Mulikan hillton iski heti, jotenkin niin meiän näköinen ja helppo ratkaisu. Saatiin kaikki nopeasti valmiiksi, vaikka töitä olikin pitkä lista. Meitä oli kuitenkin reilu 20 henkeä, joten hommat suju reippaasti kun kaikki sai omat työnsä ja minä pomona pidin huolen että kukaan ei seisonu tumput suorina ja porkkanaa tarjosin: kun hommat on valmiit saa avata karaokelaitteet ja saunakin lämpiää juomineen..

Aamulla saatiin kaikki nopeesti valmiiksi ja oltiin juhlahetkeen mennessä valmiita ja kaikki rauhallisen odottavia. Ainoa mitä moka kävi oli se, että unohdettiin sytyttää kynttillät sisältä, mutta nopeat kaasot ja apurit sai ne syttymään juuri ennen ku vieraat oli sisällä.. Otettiin vieraat vastaan ovella miehen ja vanhempien kera, tosin anoppi oli tyylinsä mukaan myöhässä ja tämä tuleva miniä ei jäänyt häntä odottamaan.. Oltiin etukäteen sovittu, että kaikki on paikalla reilusti TUNTIA ennen juhlan alkua, koska vieraat varmasti tulee aikasemmin kuin tasan kolmelta. Alotettiin vieraiden vastaanottaminen n. kymmentä vaille ja anoppi tuli 10 yli kolme!!
Juhlat meni hyvin ja illalla sitten meiän " rymyporukka" jäi vielä karaoketansseihin ja saunomaan.





Elämämme numeroita.

- 18v & 21v
- 110 km välimatka
- 2 päivää viikossa,  nähtiin viikonloppuisin
- 5 kk jälkeen kihlat 1.1.04
- 10 kk yhteenmuutto
- 1v 4kk positiivinen raskaustesti  ja kesällä poika ´05
-  + 25 kg raskaudesta
- oma koti marraskuu 2005
- 3h 84m2
- reilu 6 kk toisen lapsen yrittämistä.
- 6.12.06 positiivinen testi  ja kesällä tyttö ´07
- + 23 kg raskaudesta
- karkausvuosi 2008, kosin miestä
- alotin työt ´08, lapset reilu 6kk ja 2,5v (hoitolapset 1v ja 2v)
- 250e minun hääpuvun ja tyttären juhlamekon hinta ompelijalla
- -25 kg, mies pudotti ennen häitä
- naimisiin 10.7 ja juhlat 11.7.09
- asuttiin samassa osoitteessa 4.5v
- 5h, 132m2
- 3 x jouduttiin pyytää kallion räjäyttäjät takasin, kun syvyys jäi kiinni muutamasta huipusta
- OMAN Talon rakennus kesti n. 6kk (juhannusviikolta, itsenäisyyspäivään)
- 3 -muuttojen määrä v. 2010 kaikki puolen vuoden sisällä
- ylläri raskaus, testien määrä (lopulta) 6 kpl.
- tyttö uuden vuoden aikaan 2.1.13
- + 10 kg raskaudesta
- + 6 kg pudotettavaa, jotta olisin tyytyväinen
- 5, yhteiset asunnot
- 3 kunnon riitojen määrä koko seurustelu aikana..

- lapsiluku 3 <3
- 10 vuotta, 4v naimisissa 


tiistai 9. heinäkuuta 2013

"Rakas, sinusta on tullut pullukka"


  • Se tunne, kun joku kattoo sun raskauden jälkeistä pömpöttävää mahaa ja toteaa kauankos siitä onkaan aikaa?
  • Se tunne kun rakas tökkii mahaasi ja toteaa, Sinusta on tulossa pullukka.
  • Se tunne kun mitkään vaatteesi ei mahdu päälle
  • Se tunne kun lapsi sanoo sulla on iso maha, onko siellä vauva
  • Se tunne kun pelkkien herkkujen kattominenkin saa vaa'assa kilot pyörimään
  • Se tunne kun puet paidan päälle ja vararenkaita vaan pyörii ympäriinsä
  • Se tunne kun syöt herkkuja ja poden huonoa omaatuntoa monta päivää, muttet silti pysty lopettamaan??

 Siis noh, olihan tässä vatsaa, mutta hei: kiloja tuli vain kymmenkunta.. Niistä 6 jäi sairaalaan ja loput 4 lähti ekan kk aikana. Sit itki makeanhimo ja toi pikku hiljaa lisää pömppöä etumukseen. 
sikäli helppo homma ja pieni pudotus haasteena, kun ajattelee että kahden ekan aikana kiloja tuli 23-25! Niitä en missään vaiheessa edes kunnolla pudotellut, vaan ne lähti  (kun juos lasten perässä)  ja kummastakin jäi vain +5 kg, joihin tyydyin, koska paino oli normaalin alarajalla..


Mä inhoon hikiliikuntaa!  En ole koskaan ollut minkään punttisalin jäsen tai muutenkaan pitäny itsestäni huolta muutaku vaunulenkeillä ja lasten kanssa touhuten.. Kai sitä pitäs jotain tehdä, kun ei toi pömppö pullataikina lähde tuosta alavatsalta pois millään.. Syöt tai olet syömättä, siinä se löllyvä pullataikina vaan lainehtii puolelta toiselle. En ole ylipainoinen, enkä niinkään kaipaa kilojen pudotusta, mutta tuo pömppö häiritsee ja laskee omaa mielialaa sekä itsetuntoa joka kerta kun puen jotain päälleni. Mikään ei sovi ja millään sitä ei saa kokonaan piilotettua.



..... Mutta nyt jostain syystä jäin koukkuun.... Oikeesti, minäkö?? Mies on pitänyt huolen siitä, että päivittäin on ollut aikaa tehdä 30 min ohjelma.. Ja osittain patistanut tietokoneelle ohjelmaa katsomaan. Muutaman päivän jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneellä! Joka paikkaa kolottaa, on löytynyt uusia lihaksia (tai jotain), joita kolottaa ja jalkoihin sattuu ja kädet on kipeet ja ja ja.. Tekis niin mieli jättää tää niille, jotka oikeesti tahtoo hiota ja rääkätä itseä, mutta mulla on liian tiukka valmentaja kotona... En pääse luistamaan.. Kun video pyörii ei voi perääntyä..
Liekö se maagisen Jillianin pelottava olemus vai käskyjä jakeleva puhetyyli, joka ei antanu lupaa lopettaa,  vaan vedin loppuun asti... Hammasta purren ja kiroillen..
Hiki virtaa, henki pihisee ja joka paikkaa kolottaa, ai että mä muistin miksi en pidä liikunnasta!

napattu Jillianin nettisivuilta


Kiitos myös Sadulle Pikku Seikkailija -Blogiin, kirjoitus innoitti etsimään ko. videon
Jillian Michaels 30 day shred in ja sen 3 leveliä lupaa tiukemman paketin 30 päivässä, joten tätä on siis pakko kokeilla.. Palaan kuukauden päästä asiaan..




Toivottavasti edes pikkusen saan pömppöä pois niin omatuntokin alkais taas palautumaan ja kehtais lähteä lasten kanssa ulos ilman että on "harmaa hiiri hiipii hiljaa seiniä pitkin ettei kukaan vain näe"-oloa ..


Virkattu matto

En juurikaan harrasta virkkaamista, mutta tähän jäin kirjaimellisesti koukkuun..

Ei se ihan samanlainen oo, mutta kyllä siitä matto sentään tuli, eikä kori. Vähän se vaati hermoja ja menee pikkasen edelleen kuprulle, mutta mitäpä pienistä?   Seon mun eka matto ja siksi hyvä juuri tuollaisena (moneen kertaan purettuna ja uudelleen tehtynä) ♥

Ontelokude on ostettu Titityystä,Vanha Toivolan pihasta. Ja se on hennon vaaleanpunaista. Matto löysi paikkansa isosiskon huoneesta..

Lopulta ohjeeni oli 10 palassa, kun pieni ohje-terroristi iski ja lopun pari kerrosta tein sitten ihan omasta päästä, kun en jaksanu kaivaa uutta ohjetta esille..

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

kirppis löytöjä.

4 x bodyä, tunika ja housut x 3, yökkäri..
Muut on kokoa 68, paitsi tuo tunika.
 tyttö löysi itselleen barbi-kirjan ja poika halus saunahatun
 helmitaulu on ollut pitkään jo "tahtoo"- listalla
 Tunika ja turkoosit legginssit isosiskolle
 housut, yöppäri ja bodyt

 yökkärissä teksti: i <3 to keep mun & dad awake

 Lisäksi itselle h&m:n neule, pusero ja "lepakkohelmainen"-tunika


En vaan ymmärrä miksi tää heittää ne jo tuolla kansiossa näin pieniksi? Ei oo ennen näin tehnyt. Ärsyttää..

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Hoitolaukun sisältö reissun päällä ja ruokakassi

 Mies jaksaa aina valittaa että mulla on liikaa tavaraa kun lähdettään reissuun.. Tai ei mulla oo ku ihan minimaalisesti, mutta lapsien kanssa pitää varautua kaikkeen.. Varsinkin vauvan kanssa.
Oltiin reissussa kolme päivää ja tämä oli kassin sisältö tuon reissun ajan. Yleensä ei ole näin paljoa kaikkea, mut nyt oltiin kaukana ja juhannuksen pyhien takia esim. ruokaa varasin enemmän ettei sit tartte olla nälissään..

 Vauvan ruokailua varten piti varata pari ruokalappua, muutama kertakäyttöinen lisänä (autoon).
Lusikoita, tuttipulloja, varatuttiosat, tutti ja varatutti sekä muutama lautasta

 Vaippoja iso kasa! pukluliina/harsoja, pyykkipoikia (jotta harson saa kiinni rattaisiin/kaukaloon)
kosteuspyyhkeitä, pari vaihtovaatekertaa (lusikat, ruokalaput ja pullot oli jo ed. kuvassa) sekä aurinkorasva itselle/isommille lapsille

 Lisäksi aina pitää olla tarjolla jotain purtavaa! Vesipullo, naksuja, karkkia, suolakeksiä, SUKLAATA, nan, pilttiä ja pillimehuja.. Xylitolipastilleja

Muuta tärkeää tavaraa kaiken varalta-osiosta: särkylääkkeitä itselle, miehelle ja lapsille. Laastaria, rakkolaastaria, puhd.pyyhkeitä, topseja, käsidesi, hyttystenpuremiin aihe. Huulirasva, käsirasva, dödö, paperia ja phs:iä. Lisäksi on pinnejä, pompuloita, silmälasien puhdistusliina ja vaihtosukat.

 Vauvalle varattiin iso määrä ruokaa mukaan, koska juhannuksen pyhinä ei enää miellyttäny lähtee etsimään avointa kauppaa niin varattiin kerralla enemmän.

- 14 prk nan1
- 3 prk valmispuuroa + 1 pss + 2 hiutaleprk (isommille lapsille, jos tahtovat)
- 6 prk hed.sosetta
- 6 prk ruokaa
- naksuja

Onneksi olin ahne ja laskin määrät yläkanttiin, muuten olis ollu huutoa ja ongelma mistä lähtee ettiin pilttiä!

ps. 3 päivän reissusäkki. Tästä määrästä ruokaa jäi yli 1 prk. ruokaa, 2 tlk maitoa, muutama naksu ja puurohiutaleet vihreäkanstisissa purkeissa.. ja tuon vellipurkin jätin sit viime metrillä pois koko kassista..

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kinkku-juustopiirakka

Tein mammarehveille viemiseksi kinkku-juustopiirakkaa.
Ohje on jo ylä-aste ajoilta, mutta se on edelleen minun mielestä parhainta kinkku-piirakkaa kaikessa yksinkertisuudessaan. Pistin tähän ensin tuon alkuperäisen ohjeen ja sulkuihin miten yleensä teen, sillä kyllähän tässä nyt on jo vuosien varrella pikkusen omia sovelluksia pitäny tehdä.. :)



Kinkku-juustopiirakka

pohja:
100g margariinia
2½dl vehnäjauhoja
2 rkkl vettä

(tai valmistaikina, kuten itselläni tällä kertaa oli. Ruispohja)

Täyte:
100g (150g) ylikypsääkinkkua
1/4  (½ keltasta ½ punaista pientä) paprikaa
100g (150g) emmeltaljuustoa (raasteena)
1 rkl (3 rkl) persiljaa
(pala savuporo Koskenlaskijaa pieninä paloina)

Maitoseos:
2  munaa
1 dl maitoa
2 dl kermaa (2.5 dl 3 juuston kermaa)
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria


Uuni 225, voitele vuoka.
Tee taikina: sekoita pehmeä rasva ja jauhot keskemään ja lisää vesi. Puristele tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 225 asteessa n. 13-15 min.
(Minä valmistaikinan kanssa: Öljysin vuoan ja kaulitsin taikinan sinne. En esipaistanut.)

Sekoita munat, maito, kerma ja mausteet sekasin. Lisää persilja silppu.
Paloittele kinkku, paprika ja ripottele ne juustoraasteen (ja koskenlaskijan) kanssa  puolikypsälle pohjalle, kaada päälle munamaito.
Kypsennä piirasta vielä n. 20 min, eli kunnes täyte on hyytynyt.

Mammarehvit

Meillä oli keskiviikkona mammarehvit lähialueen mammojen kanssa. Siellä oli meiän Kirpulle 10 uutta ja ihanaa ystävää. Sekä äidille mahtavia uusia tuttavuuksia. Tuolla energialla jaksaa taas pitkään! Oli aivan huippu päivä ja toivottavasti nähdään taas pian!





Meiän kuolaLiisa se tässä kurkkii ja nukahti mölyn keskelle... En nyt laita kuvia muista kavereista, kun en ole muistanu vielä kysyä lupaa kuvien julkaisuun.. Mutta menoa, älinää, ölinää, naurua, kikatusta ja huutoa kyllä kuulu <3

Ihania olivat kaikki kaverit ja oikeesti on uskomatonta miten tiivis tuo meiän ihana ryhmä fb:ssä on ja miten tutulta tuntui nähdä ventovieraita ihmisiä livenä.. Aivan sanoinkuivailemattoman mahtavaa! Vertaistukea parhaimmillaan! Kiitos Tammat! <3

torstai 4. heinäkuuta 2013

6 kk

Mitat: 6240g  ja 61.5cm (5720g / 60 cm)

Osaan jo
* vetää itseäni konttausasentoon, joko jalat tai kädet ei pysy perässä
* syön kaikkea, pitelen samalla lusikkaa kun joku syöttää
* syön ruokani syöttötuolissa istuen
* Kierrähdän ympäri joka suuntaan (selältä mahalle useammin kuin mahalta seleällä)
* Akselin ympäri pyöritään kovasti
* hilaan itseäni eteenpäin selälläni maaten ja jaloilla vauhtia potkien.
* myös puruuttamalla pääsee
* tykkään pomppia hyppykiikussa, vaikken saakkaan olla siinä kuin hetken aikaa kerrallaan.
* Keinuminen on hurjan hauskaa
* käytän 6-8(10)kg kestoja ja yöunilla 3 koon liberoja
* vaatteissa menee vielä 62 koko, mut kestojen kanssa äiti laittaa 68 ettei oo niin tiukkaa
* Nukun HYVIN, unille 20.30 ja herään 6-8 välillä
* päivärytmi alkaa taas löytymään reissujen jälkeen..
* itsekseni en viihdy yhtään
* vierastan
* juttelen kovasti
* pöristelen
* syön sormeni, jos en saa tuttia
* lentelen kuin lentokone maassa, kun tahdon syliin ja huudan samalla
* tykkään istua ja pomppia sylissä
* syön aamu/iltapuurot, 1-2 ruokaa ja joskus hedelmiä välipalalla (unien takia saattaa jäädä pois.)
* En tykkää ukkosen jylinästä enkä hiljaisuudesta
* Viihdyn helteellä tosi hyvin, varsinkin kun saan olla vaippasiltaan
* juon veden nokkamukista
* Nappaan lelusta kiinni, vien sen suuhuni ja vaihdan kättä
* Nappaan pienistä asioista pinsettiotteella kiinni
* uiminen altaassa on hauskaa, mutta suihku täysin eiei!
* ilmeet ovat paljon kertovat, silmät nauravat ja ihmettelevät, otsa rypistyy ja huuli värisee

...


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Pihalaatat..

 
Mies kun sai Juhannusviikolla kipsin pois, oli hän heti tilaamassa pihalaattoja. Ne tulikin heti maanantaina juhannuksen jälkeen.. Niitä sitten siinä +29 helteessä iskettiin maahan pienellä ja isommallakin sakilla..

Maanantaina tuli vain vaivaset 10 lavallista, jokaisessa 6 kerrosta 80mm roomalaista kiveä  (Harjun betonilta II-laatuista) Osa kivistä oli rikki ja halkeamia oli, mutta ne saatiin viedä takasin ja tilalle saatiin kokonainen lava kiveä. Iskettiin ne paikoilleen hyvällä temmolla, vaikka itse kuormaa piti odottaa melkeen puoli päivää! Hetki meni että oppi tuon kuvion ja joka lava oli eripäin laskettu niin aina piti miettiä hetki jos toinenkin että mistä päästä nyt taas alotetaan uuden kuvion teko! Onneksi mies oli tehnyt pihan kaadot ja tasaukset aikasemmin niin ei tarttenu ku latoa kivee kiven viereen. Loppu ilta menikin jo niin että kolme kanto kivee ja mies lato niitä samaa tahtia paikoilleen.. Meni siltä se kuvion muistaminen hiukan helpommin ku iteltä/ vanhemmiltani..

Keskiviikkona tuli toiset 10 lavaa, joista 1 oli muurikiveä.. Iskettiin ne suuremmalla porukalla paikoilleen, vaikka työ olikin hitaampaa. Alkoi jo monen  päivän helle väsyttämään ja vauvakin kitisi enemmän, eikä viihtynyt enää rattaissa/viltillä niin kuin alkuviikosta. Lisää haastetta loi se, että paikat joihin kiveä ladottiin oli kulmapaikkoja, joihin ei kuvio kokonaisuudessaan enää mahtunut ja sinne pitikin kehitellä omia suunnitelmia ja systeemejä.. Kivet saatiin riittämään hyvin ja ylimääräisen lavan ansiosta saatiin talon takanurkallekin kuivaustelineen alle laatoitus, jota ei laskettu laattojen alkuperäiseen määrään mukaan ollenkaan.
Nyt laatoitus on saumattu ja tärytetty se on entistä komeampi. Hieno ja tyylikäs!
Mies on vielä muutamia viimeisiä reunapaloja leikellyt kohtiin joihin ei palat mahtuneet ja muuten jäisi kolot.. Muutama vielä puuttuu, mutta kohta se on kokonaan valmis! 
Pihasta tuli siistimpi, heti huomaan hiekan vähentyneen eteisessä 
ja autopaikkakin suureni, kun poistettiin kivivalli talonreunalta ja tilalle iskettiin laattaa.
Laitan vielä myöhemmin kuvia laatoituksesta, kunhan kerkeän ottamaan kuvaa..
Tää on tällänen -ei-oo-kiirus-mihinkään-kesä, joten otan siitä kaiken ilon irti!

Nyt vaihtamaan lököttely vaatteet niskaan ja ettimään hyvä elokuva, jätsiannos, suklaata ja suklaakakkua.. Ehkä vähän juustoja, viinirypäleitä ja jotain muuta ja nauttimaan miehen kanssa hiljaisuudesta..
... nimittäin meiän isommat lapset eivät tulleetkaan kotiin vaan toinen halus toisesta mummolasta toiseen mummulaan veljensä tykö ja soittivat et tulevat vasta huomenna tai sit ei..
No menkööt nyt ku kesää on vielä jäljellä.. <3


Matkailua Kustavissa



Kustavissa on ihana Savipaja, jossa oli IHANIA savitöitä, en vain osannut päättää mitä ostan niin jäi sit kokonaan ostamatta.. Mukaan lähti muutama tikkari ja leivontatarviketta.

Savipajan pihapiirissä oli sellanen kynttiläpaja, jossa pääs kattoo tekoa ja siellä oli ihanan tuoksusia kynttilöitä ja muutakin tuotetta. Sieltä lähti mukaan noi lempi-merkkiset kylppäri ja tisiaine! Aivan ihanat tuoksut ja toimivat! Kotimaisia tuotteita! Lisäks mukaan tarttu uus tiskiharja, pari tiskiliinaa ja tuosusaippuoita! IHANA PUTIIKKI!

Siellä oli myös muutamana käsityöputiikki ja kahvila. Pojan mielestä parasta oli seppä, joka teki töitä yleisöltä kysymällä, mutta poikaa hiukan nauratti, kun ne molemmat työt meni mönkään. Oli kommentoinutkin että oonkohan se aito seppä vai leikkiikö vain? Oli myös kysyny isältään että onko sepän harrastus kallista ja voisiko meille tehdä sellaisin uunin jossa alkais nuolia jousipyssyynsä tekemään.. Isä oli huokaissut ja todennut ettei taia pihaan enää uunia mahtua.



Aivan ihana vanha Vartsalan koulu (jossa oli mahtavia vanhahtavia tuotteita ja IHANIA kynttilöitä mm. tuo ruusu on sieltä) Mies tuli jo hakemaan minua pois, kun viivyin niin kauan, oli mennyt jo edeltä lasten kanssa, kun meinasivat tehdä enemmän tuhoa ku ydinpommi. Käytävät oli ahtaat ja tuotteet oli esillä portaissa ja ahtaissa käytävissä  (Sivut avataan pian)






Ajettiin lossilla meren yli toiselle saarelle (siellä oli toi ihana vanha koulu!) 


Peterzénsin studiossa emme käyneet, alko vauva olee jo sen verran väsynyt ja itsellä nälkä et aatteli ettei enää mielenkiinto riitä tuolla käymiseen.

Käytiin kirkossa katsomassa ihania veneitä, jotka roikku katossa. Tyttö tykkäsi yllättäen enemmän kirkon yleisilmeestä ja mielenkiintoisista tavaroista ja esineistä kuin poika...





Löysin toisen blogin, jossa on käyty samoissa paikoissa ja otettu enemmän kuviakin 
Itselläni oli se perinteinen, kamerasta loppuu akku ja puhelinkin vilkuttaa "kytke laturi"..

Seuraa Hipsulaa: