- Se tunne, kun joku kattoo sun raskauden jälkeistä pömpöttävää mahaa ja toteaa kauankos siitä onkaan aikaa?
- Se tunne kun rakas tökkii mahaasi ja toteaa, Sinusta on tulossa pullukka.
- Se tunne kun mitkään vaatteesi ei mahdu päälle
- Se tunne kun lapsi sanoo sulla on iso maha, onko siellä vauva
- Se tunne kun pelkkien herkkujen kattominenkin saa vaa'assa kilot pyörimään
- Se tunne kun puet paidan päälle ja vararenkaita vaan pyörii ympäriinsä
- Se tunne kun syöt herkkuja ja poden huonoa omaatuntoa monta päivää, muttet silti pysty lopettamaan??
Siis noh, olihan tässä vatsaa, mutta hei: kiloja tuli vain kymmenkunta.. Niistä 6 jäi sairaalaan ja loput 4 lähti ekan kk aikana. Sit itki makeanhimo ja toi pikku hiljaa lisää pömppöä etumukseen.
sikäli helppo homma ja pieni pudotus haasteena, kun ajattelee että kahden ekan aikana kiloja tuli 23-25! Niitä en missään vaiheessa edes kunnolla pudotellut, vaan ne lähti (kun juos lasten perässä) ja kummastakin jäi vain +5 kg, joihin tyydyin, koska paino oli normaalin alarajalla..
Mä inhoon hikiliikuntaa! En ole koskaan ollut minkään punttisalin jäsen tai muutenkaan pitäny itsestäni huolta muutaku vaunulenkeillä ja lasten kanssa touhuten.. Kai sitä pitäs jotain tehdä, kun ei toi pömppö pullataikina lähde tuosta alavatsalta pois millään.. Syöt tai olet syömättä, siinä se löllyvä pullataikina vaan lainehtii puolelta toiselle. En ole ylipainoinen, enkä niinkään kaipaa kilojen pudotusta, mutta tuo pömppö häiritsee ja laskee omaa mielialaa sekä itsetuntoa joka kerta kun puen jotain päälleni. Mikään ei sovi ja millään sitä ei saa kokonaan piilotettua.
..... Mutta nyt jostain syystä jäin koukkuun.... Oikeesti, minäkö?? Mies on pitänyt huolen siitä, että päivittäin on ollut aikaa tehdä 30 min ohjelma.. Ja osittain patistanut tietokoneelle ohjelmaa katsomaan. Muutaman päivän jälkeen olo on kuin jyrän alle jääneellä! Joka paikkaa kolottaa, on löytynyt uusia lihaksia (tai jotain), joita kolottaa ja jalkoihin sattuu ja kädet on kipeet ja ja ja.. Tekis niin mieli jättää tää niille, jotka oikeesti tahtoo hiota ja rääkätä itseä, mutta mulla on liian tiukka valmentaja kotona... En pääse luistamaan.. Kun video pyörii ei voi perääntyä..
Liekö se maagisen Jillianin pelottava olemus vai käskyjä jakeleva puhetyyli, joka ei antanu lupaa lopettaa, vaan vedin loppuun asti... Hammasta purren ja kiroillen..
Hiki virtaa, henki pihisee ja joka paikkaa kolottaa, ai että mä muistin miksi en pidä liikunnasta!
napattu Jillianin nettisivuilta |
Kiitos myös Sadulle Pikku Seikkailija -Blogiin, kirjoitus innoitti etsimään ko. videon
Jillian Michaels 30 day shred in ja sen 3 leveliä lupaa tiukemman paketin 30 päivässä, joten tätä on siis pakko kokeilla.. Palaan kuukauden päästä asiaan..
Toivottavasti edes pikkusen saan pömppöä pois niin omatuntokin alkais taas palautumaan ja kehtais lähteä lasten kanssa ulos ilman että on "harmaa hiiri hiipii hiljaa seiniä pitkin ettei kukaan vain näe"-oloa ..
Ihan kun olis omaa tekstiä lukenut. Tosin sillä erolla että mulla on edelleen motivaatio hukassa + kilojakin karistettavana kiinteytyksen lisäks. :/ ehkä se motivaatio joskus jostain löytyy. ? :D
VastaaPoista