keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kuulumisia

Pojan kuulumiset on hyviä. Lääkäri reissu marraskuussa meni hyvin ja luu alkanu näyttää paremmalta. Toisaalta en vielä nuolase, koska luu ei enää kasva, joten sen parantuminen kokonaan joskus tulevaisuudessa olisi suurin piirtein ihmeistä suurin. En enää odota että saisimme terveen papereita, se on alkanu näyttämään vuosi vuodelta koko ajan kaukaisemmalta unelmalta.. Kuitenkin tilanne on parempi. Fyssari pitää vielä 5x kontrolleja vuoden aikana, jottei pojan jämäkkä lihaksisto vaan jumiuta jalkaa enempää..  Poika nuuten ei enää sairauttaan mitenkään näytä. Se on ulkopuolisille täysin mysteeri ja kukaan ei hänestä huomaa että hänellä on edelleen lonkassa luu, joka on osittain kuoliossa. Sitä vastoin nilkka ja polvi on alkanut kipeytymään rasituksessa (kuulemma normaalia ja johtunee yliliikkuvista nivelistä) ja osittain sen vuoksi poika joutu jättämään säbän pelaamisen. Ei vain jalat kestä. Kun ei pysty täysillä menemään kivun takia ja ei vaan mukana pysy niin ei tahtonut pääkään enää kestää.  Raskas oli päätös, mutta en voi toista pakottaa.  vuoden päästä siis jälleen kontrolloidaan kuvien kera.

 Likan jalan kipu taas oli pitkään mysteeri. Elokuussa otetut kuvat oli osittain epäselvät ja niissä näkyy haalea varjostuma vasemmassa reisiluussa.  Ultrassa selviää ettei lonkissa ole nestettä, joka poissulkee mm. Leukemian ja reuman. Kaikki näyttää ultran mukaan olevan ok, hän ei tutki luita tai muuta sen tarkemmin, vain mahdollisen nesteenkertymisen ja tulehduksen (joita kumpiakaan ei löydy) Kukaan ei osaa sanoa tutkimusten perusteella mitään. Lääkäri kuitenkin epäili että se voisi olla jotain rasitukseen liittyvää.   (*Myöhemmin tytön epikriisistä selviää että kandi on epäillyt kuvien perusteella tytöllä olevan osteomyeliitti, eli luutulehdus, mutta sen varmistamista varten ei lapselta otettu tulehdusarvoja) Tytöllä on kuitenkin kipuja, varsinkin rasituksessa ja päivät on todella erilaisia.. Lääkäri määrää kontrollin pojan kanssa yhteisesti marraskuulle.

 Marraskuun kuvien mukaan se ei ole perthesiä, joka sinällään oli huokasun paikka... kuvat otetaan kuitenkin tällä kertaa oikeasta lonkasta, koska kipu on ollut enemmän sillä puolella ennen kuvien ottoa... Hämmentävää ja erikoista on se ettei kukaan osannut sanoa noista uusista kuvista mitään, mitään suoranaista syytä ei näy... Kuitenkin kipujen syy on selvitettävä. Tästä syystä lääkäri laittoi tytön magneettiin, joka oli 10.01.2018.

Likka magneettikuvataan keskiviikkona. Hän saa kämmeniin puuduterasvan ja esilääkityksen melko pian sairaalaan tultuamme. Puuduterasva kuitenkin hävitti verisuonet kuivasta tytöstä kokonaan (12h juomatta on tälle likalle liikaa). Lääkäri rikko kaksi suonta yrittäessään laittaa kanyyliä tärisevin käsiin noihin pikku suoniin jotka juuri ja juuri erottuivat, vasta kyynärtaipeeseen laitettu onnistu. Onneksi tyttö oli aivan pihalla ku lumiukko, muuten olisi varmasti pahat traumat tullu. Kuvaus menee unilla hyvin ja jäämme odottamaan että saamme niistä tiedon. Unien jälkeen likka on pitkään heräämössä, tais uni maistua ja tulee osastolle iloisella tuulella (verrattuna muihin unilts tulleisiin) Likka saa pillimehua ja huikaa heti että vessaan on päästävä, jäätelökin maistuu ja haaveilee jo ruoasta. Kello tikittää jo yli puolta päivää, muttei edelleenkään ole mitään tietoa mistään. Hoitaja tuo lapselle ruokaa ja keretään leikkimäänkin pitkän aikaa. Lopulta hoitaja ilmottaa että lapsesta on otettava vielä röntgenkuva. Tässä vaiheessa alko pulssi jo nousta, jotain ne on nyt löytäneet, mutta mitä..? 

Röntgenin jälkeen tulee pian lääkäri kertomaan uutisia. On kaksi vaihtoehtoa. Joko se on osteomyeliitti, joka on siis luun tulehdus, joka selviää labrakokeilla. Tulehduksessa luu pullistuu ja sellainen pieni pullistuma siellä kuvissa näkyy, lonkkaluun ja häpyluun välissä. Rasistuksesta johtuva tulehdus. Lapsilla nämä ovat harvinaisia. Todella harvinaisia, mutta mahdollisia. Tarvitaan vähintään kolmen viikon  vahva antibiootti kuuri, jonka toivotaan riittävän hoidoksi. Mutta mikäli tulehdusarvot ei täsmää täytyy ottaa toinen vaihtoehto.

Toinen vaihtoehto on Osteokondroosi. Sekin melko harvinainen, lapsilla varsinkin lonkanseudulla (yleensä polvi/nilkka). Lonkan seutu tekee tässä myös sen että sairaus on vaikeampi tapaus hoitaa/selättää ja saattaa jäädä pitkäksikin aikaa vaivaamaan, varsinkin kasvuiässä olevilla lapsilla, luu kun kasvaa ja kehittyy koko ajan ja kondroosin reaktiota tähän ei tiedetä tai osata etukäteen sanoa. Osteokondroosi on luun ja ruston kasvuhäiriö, joka on tehnyt luuhun kuolion. Tässä tapauksessa hoitokeinoa ei toistaiseksi ole, vain kipuihin särkylääkkeet, joiden toivotaan pitävän tulehdus pois. Suurinosa näistä jää diaknosoimatta, koska lääkärit epäilevät niiden olevan kasvukipuja jaloissa, eikä niitä sen takia kuvata. Jos kuvataan niin hyvin usein röntgenkuva ei kerro koko totuutta ja meidänkin tapauksessa diaknoosi olisi jääny saamatta, koska ei näkynyt kunolla (magneettikuvaus varmisti, röntgenkuvassa heikko läikkä). Lääkärit määrää särkylääkkeet ja kun ne vie kivut pois niin yleensä jää tutkimuksetkin siihen. Minä en antamnu periksi ja jos oltais menty vain tuon Laukaan seutu tk:n käynnin mukaan ei olisi diaknoosia saatu koskaan.

Meiän tapaus oli siis tuo vaihtoehto kaksi, eli osteokondroosi. Kasvuhäiriö.. Saimme jonkun syyn kipuihin ja en ainakaan voi sanoa että likka marisee turhaan kivusta. Vaan oikeasti sattuu.. Tämä kontrolloidaan magneettikuvin keväällä. Pahoina kipuhetkinä liikkeen ja liikkumisen rajoittamista, muuten "normaalia" eloa..  jokohan pitää alkaa huolestumaan omasta ja miehen dna:sta jollain tapaa kun kahella kolmesta lapsesta on luuhun liittyvä sairaus ja kummankin sairaus tekee luuhun kuoliota... Ainakin tuntuu tällä hetkellä, että melko huonot kortit on elämä antanu...

Kyllähän tästäkin selvitään...


Seuraa Hipsulaa: