keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Aivan ihanaa tää Suomen talvi!! (ja paljon kuvia)

Ulkona on aivan mahtavat kelit!

Ollaan oltu paljon ulkona niin arkena kuin viikonloppuisinkin..
Mitä nyt sitten viime aikoina ollaan podettu flunssaa enemmän ja vähemmän..

Kuvia on tullut otettua aika runsaasti.. Eikä näihin kuviin kyllästy koskaan!

Kuvia meiltä ja maalta, Karstulasta.. Ihanaa talvea! Vaikka tätä lunta on jo ihan liikaa niin tää talvi on vaan muuten ollut niiin mahtava! Mitä te tykkäätte talvesta? Joko riittää??


ja hei...kevättä kohti mennään jo! Päivät alkaa olla ihanan valoisia, aurinko näyttäytyy aika ajoin ja
kelit on kyllä kohillaan. Ei liian kylmää vaan juuri sopivaa, alle -20!

... tässä vaan mietityttää kun kinokset on reippaasti yli metriset että minkälainen tulva tuohon tielle saadaan kevään mittaan ja leikitäänkö me vielä Juhannuksenakin lumikasoissa.. :D










tiistai 10. helmikuuta 2015

Arki päivä Hipsulassa..

Joku kysy alku vuodesta että miten kerkeän päivän aikana tekemään kaikkea ja pysymään "aikataulussa", kun ryhmässä on kaikki neljä alle kolme vuotiaita.. Joten ajattelin sitten kokeilla pistää teillekkin vähän ylös millanen rytmi meillä on ja miten saan kaiken mahdutettua päivään..

Päivään sisältyy siis kaikki heräämisestä nukkumaan menoon asti.. Katsotaanpas..
Tämä päivä oli yksi tammikuinen keskiviikko, mutta julkaiseminen on vain jäänyt... Pahoittelen.
Lähes kaikki päiväthän on samankaltaisia, muttei kuitenkaan samanlaisia.


PERHEPÄIVÄHOITAJAN PÄIVÄ

Herätys 5.45. Mun omat aamutoimet.
Koitan saada oman pärstän hereille, vesi kiehumaan teetä varten, vaatteet niskaan, nopea meikkaus (sis. bb-voiteen ja ripsivärin) .. Pedin petaus, rauhassa teen juontia ja fb/instan selailua.. Vitamiinitankkausta unohtamatta.

6.10 Valmistautumista..
Valojen sytyttelyä ulos. Tarkistus pitääkö tehdä lumitöitä/heitellä hiekkaa, miltä keli näyttää.. Ensimmäinen koputtelee ovelle jo. klo. 6.15. Vaihdetaan äidin kanssa pikaisesti tarvittavat tiedot ja jään riisumaan lasta eteiseen. Riisuminen jälkeen suunnataan käsien pesuun. Talo on hiljanen, omat nukkuu vielä.

6.35  Valmisteluja ja hiljasta tekemistä
 Pieni tulee kanssani keittiöön. Lukee kirjoja ja muovailee pöydän ääressä. Minä koitan ohimennen laittaa aamupuuron kattilaan valmiiksi, hiukan esivalmistella ruokaa ja katson oman Kirpun aamuvaatteet valmiiksi odottamaan.

6.40 Isompi Likka herää.
Likka katsoo lastenohjelmia samalla kun pukee päälleensä. Pian perästä hiippailee olohuoneeseen unenpöpperöinen Kirppukin. Kiepsahtaa siskon syliin ja estää tätä lähtemästä aamupalalle. Saan kuitenkin houkuteltua Kirpun aamupisulle ja yövaippa on jälleen kuiva. Vaihdetaan tilalle pikkarit ja puetaan vaatteet päälle. Tällä aikaa isompi likka on tehnyt itselleen leivän, ottanut rahkan ja mandariinin aamupalaksi. Pieni hoitolapsi lukee muumikirjaa lattialla maaten ja keskittyy tutkimaan kuvia. Kirppu kapsahtaa viereen ja tytöt lukevat kirjan yhdessä loppuun.

700 leikkiä
Pikku tytöt lähtevät leikkihuoneeseen leikkimään nukeilla. Minä siivoan muovailuvahan pöydältä ja vien kirjat leikkihuoneeseen. Tyttöjen kanssa puetaan hetki nukkeja ja aletaan hoputtamaan isompaa likkaa lähtemään kouluun päin.  Hiukan ennen puolta käyn laittamassa aamupuuron hellalle ja paistan omat aamu kananmunat. Tytöt tuli mukaani rattaiden kanssa ja kiertävät lenkin keittiön ympäri. Tee on jäähtynyt ja lastaan tilalle cappuccinojauhetta ja kaakaota..

7.35 hoitolapsi ll
Tulee toinen hoitolapsi hoitoon. Ovikellon kilahdukseen herää Poikakin. Likka pukee eteisessä vaatteita samalla kun hoitolapsi riisuu. Äidin kanssa pikaiset kuulumiset ja heipat. Käsien pesulle tytön kanssa, hyvän koulupäivän toivotukset omalle likalle ja kuunnellen samalla mitä pienemmät touhuaa leikkihuoneessa. Leikit tosin sujuu oikein mallikkaasti ja käyn nostamassa puurolautaset pöydälle ja siivotaan hiukan levitettyjä nukenvaatteita laatikkoon. Kipitetään käsienpesulle ja pöydän ääreen aamupuurolle.

7.45 saapuu viimeinenkin
Kolmas hoitolapsi saapuu ja eteisestä kipitetään suoraan käsienpesujen kautta keittiöön, jossa toiset onkin jo valmiita ja odottavat maitomukejaan. Valmistelen ruokaa. Syödään reippaasti ja suunnataan vessaan käsi/naamapesut ja pottailut.

8.00 Leikkiä
Leikitään leikkihuoneessa nukeilla, ruokajuttuja, eläimillä. Luetaan barbababaa ja siivotaan sotkumme. Askarrellaan ikkunaan lintuja. Kirppu käy ite pissillä, eikä suostu laittamaan vaippaa. Hoputan samalla poikaa lähtemään kipittämään jo ovelle päin, koulukyyti kun ei odota..

9.00 Ulospäin mars!
Ruoka on uunia vaille valmis (kasviksia, perhosmakaroneja, kanaa ja curry(kerma)kastike), joten aletaan suunnata pikku hiljaa ulospäin. Vessakäynnit/vaipan vaihdot ja kipitystä vaatekasojen luokse. Kaikki yrittää pukea vaatteita, autetaan ja lopulta kaikki on valmiina.

9.30 Ulkona
Ulkona suunnataan leikkimökkiin, sieltä napataan rattaat ja kilpaillaan autoilla.. Ämpäreihin tehdään kakkuja lumesta. Myös liukurilla lasketaan hetken aikaa. 

10.20 Sisällepäin
Suunnataan sisälle päin jo, yhdellä on tavaraa vaipassa ja ruoka pitää laittaa uuniin. Riisutaan ja käyn vaihtamassa yhden vaipan. Kirppu tulee pissille, ulkoilun jälkeen housut on kuivat!! Toiset suuntaa leikkeihin. Napsautan uunin päälle ja vastaan numeroon, joka tuntuu tutulta, mutten tiiä minkä tähden.... ÄÄÄKS puhelinmyyjä, äkkiä luuri kiinni: työkiireitä, kiitos hei!

10.50 Ruokaa
Ruoka on valmista. Lapset muovailee keittiön pöydän ääressä sillä aikaa kun nopeasti naksautan salaattia ruoan lisukkeeksi. Ruoka syödään reippaasti ja lapset pääsee "lukemaan" vielä hetkeksi vessakäyntien jälkeen.

11.45 Unia
Kerätään kirjat hyllyyn, nostellaan pedit paikoilleen ja riisutaan päälyvaatteet. Kirppu jää odottamaan eteisen puolelle omia vaatteitaan kun muut kömpivät patjoilleen (ilman vaippaa ulos unille..). Nappaan satukirjan Jesse lumiukosta ja autan Kirpulle myssyn oikein päin. Neiti pukee hienosti vaattensa päälle. Sadun aikana kaksi nukahtaa, kolmas vielä taistelee unta vastaan. Peittelen pienet ja toivotan hyvät unet isoimmalle. Suljen oven raolleen ja autan Kirpulle vetoketjun kiinni ja nostan neidin rattaisiin. Makuupussiin, verhot kiinni ja rattaat kodinhoitohuoneesta ulos. Neiti huuteli vielä öitä, vastaan ja suljen oven. Itkuhälyttimestä ei kuulu mitään. Neiti nukkuu. Kurkkaan vielä leikkihuoneeseen ja sielläkin uni on voittanu.

12.10 PÄIVÄLEPO
Kahvia koneeseen, pala suklaata ja kännykän viestit ajantasalle. Sähköpostin tsekkaus ja omien lapasten kutomista. Katson välipala tarvikkeet valmiiksi ja nostan koipeni kohti kattoa hetkeksi, kääriydyn vilttiin.. Palelee ja kurkku on niin kuiva, nenä vuotaa.. Tauti ei meinaa hellittää millään. Likka tulee koulusta ja alkaa tekemään läksyjään.


13.45 Heräillään
Käyn avaamassa leikkihuoneen oven, kaikki nukkuu vielä. Alan kolistella välipalan merkeissä,
Likka soittaa lastenmusiikkia ja tanssii pitkin eteistä, se saa hoitolapsetkin kömpimään pikku hiljaa ylös patjoiltaan.. Vedän Kirpun rattaat sisälle, neiti nukkuu vielä kuin tukki.  Herättyään käydään vessassa (housut oli taas kuiva).


14.15 Välipala
Syödään välipalaksi marjakiisseliä ja pala ruisleipää, vessakäynnit ja ensimmäinen valmistautuu kotiin lähtöön. Toiset suuntaa leikkeihin. Tahtovat lisää musiikkia ( laitettiin kiinni välipalan ajaksi). Tanssia ja palapelien tekoa. Muistipelikin kiinnostaa, kokeillaan sitä muutaman palan kanssa.

15.20 Ulospäin
Aletaan pukemaan ulospäin lähtöä varten. Toista tullaankin hakemaan justiin kun ollaan saatu vaatteet päälle ja astutaan ulos. Pienten kanssa jäädään pihaan. Tytöt ihmettelee taivaalla kauheaa ääntä pitävää lintuparvea ja leikkimökissä istutaan ruokaa tehden ja leikkien. Juostaan, lasketaan mäkeä ja tehdään lumihommia.

16.38. Työt loppuu.. Viedään maahan jääneet lapiot ja pulkat vielä paikoilleen. Kipitetään Kirpun kanssa sisälle. Riisuessa huomaan että neiti on jälleen kuiva. Kipittää itse pissille.

PÄIVÄ JATKUU:

17.00 Ruoka
Syödään lasten kanssa lounaalta jääneet ruoanrippeet. Siivoan keittiön kuntoon ja lataan pesukoneen päälle. Isommat kattelee pikkukakkosta ja nappulaa.

1730 Löhöilyä
Pyykkivuori pitäisi vallottaa, mutta en nyt jaksa. Jutellaan niitä näitä pojan kanssa ja häntä on alkanut jännittää vieläkin enemmän se joutuuko rullatuoliin vai riittääkö 2 sauvaa. Ei tahtoisi rullatuolilla kouluun.  Likat leikkii yhdessä nukeilla. Isompi istuu pöydän ääressä, kun pienempi kokkaa millon mitäkin.

1800 Kotihommia
Pyykkien laittoa (pakkohan se oli..), palapelejä, nuken vaatteita, muutama askartelujuttu valmiiksi huomista varten, leikkihuoneen siivoomista, vessan pesua...


2010 Iltapala
Iltapalan teki sisko valmiiksi: leipää ja kurkkua. Kirppu kipitti heti syömään, sitten vaippa päälle ja yökkäreitä päälle. Hampaitaan harjaa hienosti ja uusi hammaskin näyttää tulleen hyvin läpi. Isommat syö ja käyvät suihkussa sillä aikaa kun laitan pienen nukkumaan. Neiti nukahtaa melko helpolla. Isommat hoitavat iltahommat hienosti, vaikkakin pitää ohimennen nahista keskenään.

21.20 ÖITÄ
Kaikki muksut nukkuu. Käyn itekki suihkussa ja teen iltahommat.  Käyn sammuttamassa valot ulkoa  ja katson vielä sähköpostit, instan ja fb:n. Talo on hiljanen. Kello tikittää, jääkaappi hurisee, tiskikone ottaa vettä tosi kovalla äänellä. Vielä lämmintä teetä koneeseen, kun meinaa vaan nokka olla tukossa ja uudelleen hampaan pesu..

0035... missä on NukkuMatti
Ei vaan pysty nukkumaan.. Onneksi herätys on vasta 0645.....













sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Käsillä tehtyä..

Uuden vuoden lupauksena lupasin jättää päiväuniajan napostelun välistä.. No se pikkusen on kyseenalaista mikä on napostelua ja mikä ei..

On muuten vaikea tottua kun kahvin kanssa ei saakkaan napostella enää riviä (tai kahta... tai kolmea) suklaata... Joten käsille oli keksittävä jotain muuta hommaa..


Tälläsiä on nyt sit tullu tehtyä enemmän ja vähemmän.. Osa on jo lähtenyt leikkeihin...




Lisäksi on tullut tehtyä hommia hoitolasten kanssa alkuvuotena kovasti.
Hiekkaleikit on aivan mahtavia, palapelit on ykkösiä ja leivottukin on.




On tästä jotain hyötyäkin ollut ettei oo napostellut päiväuniaikaa.. Kiloja on lähtenyt parissa viikossa lähes kolme.. Ei kauheesti, mutta alku kuitenkin.. Toisaalta tosin tässä ollaan oltu viikko kipeinä, eikä oo syöty kunnolla ja toisaalta sanonta "suru laihduttaa" on aika osuva.. ei vaan oo nälkä..  Ei tee mieli syödä..


Kuvia lisään tosi paljon nykyään instagramiin, kun ei tätä aikaa ihan kauheasti ole ylimääräistä tällä hetkellä...  Jos kiinnostaa niin sieltäkin löydät meiät.. (@ niinasunen)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Aikaa vastaan

Tässä on mennyt taas monta viikkoa, ettei ole kerennyt ajatuksiaan edes käydä läpi.
Koen itse jatkuvasti että otan kaiken tän liian raskaasti ja maalaan piruja seinille. 
 Ehkä niin, mutta mun on saatava purettua tää mielessä pyörivä peikko johonkin, muuten romahdan aivan täysin. Pää ei kestä liikaa pyöriviä ajatuksia vaan ne on saatava ulos, jottei ne ala elämään omaa elämäänsä ja kasva liian suuriksi.


En tiiä, mutta en enää jaksa kertoa kenellekkään uusista käänteistä, eikä kukaan enää kysele miten poika itse voi.. Tuntuu että kaikki on jo aivan täynnä mun narinaa pojan tilanteen muutoksista ja tuntuu ettei kukaan jaksa enää kuunnella. Eihän tää niille ole arkipäivää, ei ne näe kun toinen irvistää joka askeleella tai huutaa kipuitkujaa yöllä.  Koitankin nyt sit hetkeksi vetäytyä viettämään hiljaiseloa neljän seinän sisälle, jotta voisin keskittyä tarjoamaan läsnäoloani niin likoille kuin pojallekkin. Huomaan että kun itse oon tässä arjessa 24/7 niin alkaa jo väsymys painaa joka lihaksessa. Tää on nyt meiän, lähinnä mun ja lasten arkea (mies kun joutuu tekemään pitkää päivää töidensä takia..).. Pää on aivan ku "Turistin Tallinna" ja en tiedä mihin suuntaan tässä lähtis kävelemään. Aivan kuin edessä olisi suuri vuori,  jonka huipulle pitäisi kiivetä kaikki tää on vasta edessä ja tuntuu että olisin jo kiivennyt huipulle, alas tulo taas on uusi haaste... Väsyttää.. Ressaa..


Sairaalan tai oman terveysaseman kautta ei olla saatu mitään apua tai ohjeita kuinka toimia ja itsenäisesti etsitty tietoa koko tämä aika (kesästä asti). Tai minä olen. (Lähinnä saanut vertaistukea Perthesin facebook sivuilla, joissa toiset on kertoneet leikkauksista ja siitä paranemisesta.)  Pyörittänyt samalla kotia ja tehnyt työni. Henkisesti ottaa niin pirun koville, koska olen ainoa, joka asioista on ottanut selvää ja ainoa joka keskustelee asiasta pojan tai likan kanssa. Minun pitäisi tietää kaikki ja vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin..  Poika itse kyselee paljon ja tahtoo tietää mahdollisimman tarkkaan kaiken siitä mitä on tulossa. On ollut todella rankka vuosi ja tiedän että tuleva vuosi on vähintäänkin yhtä rankka. 

Nyt kuitenkin ollaan selvitty jo siihen pisteeseen että leikkaukseen on aikaa vajaa  2 viikkoa. Se tarkoittaa sitä että pojalle napsahti täydellinen liikuntakielto, eli mm. ulkona oloa ja kaikkea liikuntaa on vältettävä.. Todella rankkaa, mutta toisaalta ollaan saatu olla niin paljon enenmmän yhdessä, että ehkä tää tästä sujuu. Onneksi sentään saa koulussa käydä päivisin..

Lisäksi piti alkaa syömään maitohappobakeereja, monivitsua ja c ja d-lisää.. Lisäksi pitää juoda hunajateetä/lämmintä viinimarjamehua ja koitettava pysyä terveenä jottei leikkausta jouduta siirtämään. (Alkuviikosta poika oli kuumeessa ja nuhassa :(  NIIIIIN meiän tuuria! Nyt onneksi jo helpottaa, vain vähän köhää! ) myös särkylääkkeitä suositeltiin ottamaan täydet määrät.


 Käyttöön saatiin jo 2 sauvaa, joilla opetellaan kävelemään ennen leikkausta ja nytkin niillä voi koittaa helpottaa kipuja jalassa. Tällä viikolla piti saada fyssariltä mm. Rullatuoli ja muita apuvälineitä jo valmiiksi kotiin, mutta kun fyssari aika jouduttiin perumaan ni katotaan millon ne keretään hakemaan. Kipuja oli viime viikolla todella paljon, nyt liikuntakiellon aikana kivut on helpottaneet.. Viimeiset (ai piip ku tuntuu tuskaiselta sanoa) luistelut käytiin luistelee viime viikolla ja hokkarit ripustettiin naulaan. Se ainoa ilo, jonka poika sai talvilajeista kokea oli liian lyhyt ja se kirvelee sekä äidinkin haavoja kuin siellä olisi kilo suolaa! Oon niin katkera. Tää on niin epäreilua. Tää koko Perthes on ihan syvältä! Kaikki ilot ja ne pienetkin valonpilkahduksetkin viedään nenän edestä kuin tikkari lapselta. Ja vaikka leikkaus onkin, niin.. siitä on niiiiin pitkä matka ennen kuin taas mennään siellä missä muutkin. Kuntoutusta on paljon ja se että pystytäänkö koskaan enää noita pojalle tärkeitä harrastuksia jatkamaan on täysin auki..


Pitäs sitten vielä malttaa keskittyä kouluun ja muutamat kokeetkin on viel edessä. Mm. Enkku päivää ennen leikkausta, saapas nähdä miten on ajatukset enkussa..
Lääkäriltä saatiin vihdoin c-lausunto, joten voi laittaa vammaistuki hakemuksen eteenpäin. Onhan se tuossa jo 2-3 viikkoa odottanut tuota lausuntoa. 

Viime viikolla saatiin puhelu et pojan suurin idoli, Eric Perrin haluaisi opettajan numeron, koska hänellä on jokin idea. Tuo idea lähti kukkimaan ja satoa kerättiin maanantaina. Perrin kävi sekoittamassa yhden pienen kyläkoulun.. Oli puhunut erittäin lämpimästi ja sydämellisesti pojastani, kertonut tapauksesta ja siitä että tää ei oo ihan pieni juttu, vaan poika tarttee nyt kannustavaa kaveria viereen ja  kyllä oli ne kiusaajatkin käyneet huikkaamassa että vähänkö siistiä, tunnetsä ton miten hyvin.. Toivottavasti tästä on jotain hyötyä ja poika ei enää kokisi sauvojen käyttöä niin pahana peikkona. Koska kun palataan kouluelämään, sauvat kulkevat mukana ainakin kevään.. Siellä on kuulemma "kummisedällä" vieläkin ässiä hihassa ja tulee olemaan sen suhteen oikein mahtavan kuuloinen kevät. Tämä on niin uskomatonta, etten vieläkään usko että näin ihania ihmisiä on olemassa! Maailman onnellisin poika tuli maanantaina koulusta kotiin.. Kumpa vain tämä olisi se kannustin, jolla saisi pojan nousemaan sängystään ja kuntoutumaan rauhassa! 

<3 Eric Perrin ja Jesse <3

Tällä hetkellä elämään ei siis mahdu muuta. Ajatukset on jo mennyt itsestään odotusmoodille ja tää odotettava aika on niiin pitkä. Tällä aikaa koitan saada oman pääni kuntoon ja kerätä jostain voimia ja jaksamista kantaa taakkaa, joka tuntuu koko ajan vain painavammalta. Helpottaako se koskaan?  Edessä on vielä monta tuskaista yötä ja liian monta kipeää askelta.. On otettava se ensimmäinen askel kohti huomista ja toivottava että siellä odottaa parempi päivä.. Kuitenkin, kaikista eniten toivon vain, että poika nyt parantuu kunnolla ja pääsee leikkaukseen sovittuna päivänä..  Siirtyminen olisi niin murskaavaa, varsinkin kun tietää ketä sairaalaan on tulossa käymään.. ;)




Pelko kasvaa päivittäin, 
ressi on aivan järkyttävää,
ajatukset hyppii omassa maailmassaan.
Työnteko on yhtä suorittamista,
odotus piinaavaa
Jokainen yö odotan kipuhuutoa,
Jokainen aamu kivutonta askelta
Jännitys on valtava
Kävelen sumussa 
Et tiedä mitä on tulossa..
 
ja silti jossain tuolla on häivähdys toivoa..




Get up every morning and remind yourself 
"I CAN DO THIS!"












Seuraa Hipsulaa: