Poikani

Oli tiistai aamu 8 vuotta sitten. Oltiin miehen kanssa lähdössä sairaalaan päin. Vaapuin ja tärisin jännityksestä. oli nälkä ja se tunne kun toinen syö, koska aamusta voi tulla pitkä. Oli lämmin ja jano oli valtava. Kurkkua kuivasi, mutta et saanut laittaa mitään suuhusi..

Kello oli vajaa 7 aamulla. Matka oli lyhyt ja perillä vastassa oli kaikuva kolkko synnytyssali. Jouduimme odottamaan yli 3h pääsyä leikkaussaliin. Saliin pääsin 5 vaille kymmenen ja mies tuli 10 min myöhemmin pitämään kädestä kiinni... tänään, kohta minusta tulee äitija sinusta isä. Hui se tuntu ajatuksena niin pelottavalta ja samalla siltä kuin se olisi ollut ihan arkinen juttu, kuten kahvin keitto tai imurointi.

Rakkaudella valmistettu papu syntyi 10.20. Kaikki meni loistavasti alusta alkaen. Paranin leikkauksesta hyvin ja nopeasti. Arki oli ihanaa! Helppoa ja juuri sellainen kuin olin sen odottanut olevan.. pieni muru näytti alusta asti aivan isältään ja pissi kätilön päälle ensimmäistä vaippaa laitettaessa. Muru nukkui hyvin ja söi valtavan hyvin. Rakasti autoja ylikaiken..

Rakas poikani täytti (jo eilen perjantaina) 8 vuotta. Kyllä aika on mennyt nopeaa! On koettu ilot, surut, halit, kiukut ja ne lukemattomat uhmat. On rakastettu ja kinasteltu ja  olen päivä päivältä onnellisen rakastunut edelleen. Juhlitaan vasta parin viikon päästä joten sit kuvia jalkapallo/urheiluaiheisista juhlista..