Mä ensinnäkin inhoan aivan valtavasti ötököitä ja kaikkea "epämääräisiä" liikkuvia elukoita maalla.. Mutta oon silti haaveillut jo vuosia että pääsisin jälleen mökkeilyn ihanaan maailmaan. Edes lasten kanssa vetämään hiukan raitista ilmaa. Ilman tv:tä, mööbeleitä ja laitteita.. Ihan vaan rauhallita eloa perheen kesken..
Tässä on hautunut jo vuosia ideoita ja haaveita, jotka ovat vain roikkuneet jossain odottaen että aika olisi jälleen oikeia. Meillä on mökki, ollut jo yli 20 vuotta.. En vain ole siellä käynyt ainakaan kymmeneen vuoteen sisätiloissa. Mökillä ollaan käyty kyl kurkkimassa tässä välillä, mutta kun on ollut näitä omia menoja ni ei vain ole jaksanut panostaa mökkeilyyn. Ehkä tässä maalla asumisessa on sitten ollut se hyvä puoli että on joutunut tottumaan vaikka minkälaisiin ötököihin ja mieli levittäytynyt kaupunkioloista suoraan metsään... Olen haaveillut, mutta on tässä ollut lapsissa, oman talon rakentamisen, pihahommissa, yläterden teossa jne jne on niin ollut kesät kiinni ettei ole kerennyt edes ajatella mökille lähtöä ja siellä tarvittavia muutoshommia..
Nyt on sen aika!
On itse oman pään hyvinvoinnin takia päästävä tekemään jotain rauhallista perheen kanssa ja ihan vain senkin takia, että mä kuitenkin olen kotona 24/7. Teen kotona työni, oon illat, enkä ees autolla aja ni en pääse "karkuun" ja ehkä pahimpina on se et mies joutuu tekemään noita reissutöitään, joten ei ole tässä ees aina apuna... Käydäänähän me sukuloimassa sillon tällöin, MUTTA ei se oo ollenkaan sama lähtee jonkun toisen nurkkiin vaan pääsee ihan omaan rauhaan, oman perheen pariin. Mä niin odotan innolla!
Mökki on niin keskellä ei mitään, että ollaan aivan keskellä -ei mitään-! Paikka on mulle kuitenkin jotenkin niin rakas. Mulla on täällä aina hyvä olla. Sydän on kevyt ja mieli korkealla. Oon viettänyt lapsuuteni parhaimmat kesät täällä ja mukavimmat muistot liittyy tänne maalle.. Tänne on aina mukava palata. Asuuhan eno vaimoineen sekä yks mun serkuista järven toisella puolella ja toinen serkku mökkeilee paljon omalla mökillään ihan melkein vieressä. Kolmas serkku asuu lähistöllä ja miehen kotitalokin vajaan 20 km etäisyydellä.. Silti oma rauha säilyy, kun puitteet on omat, eikä toisen nurkissa oloa.
Tässä on yläkuvassa oman mummuni vanha kahvipannu. Aivan mahtavassa kunnossa!
Ja vanhempieni kattila, jonka ovat saaneet häälahjaksi jo yli 30v sitten..
(nuo ruskeen oranssit kattilat sitten on sitä itseään, retroa 80-luvulta.. :D )
Näitä kun äidin kanssa tutkittiin niin tulipahan tuumattua, ettei nykykattilat kyllä kestä ees viittä vuotta, kun ovat jo jotain rikki ja nämä ovat lähes uuden veroisia edelleen!
Lasiset kahvimukitkin on jotai 80-90 lukua ja nuo pinkki koristeiset lautaset aivan ihanat!!
Tarkoitus on nyt kesän aikana päättää uuden mökin paikka (tehdään uusi nukkumismökki vanhan lähistölle.). Raivata puita, tehdä niistä puita ja käyttää tukkeja hyväksi sisustukseen ja ideoihini.. Kunnostaa vanhaa mökkiä, siivota hyvin, heittää kasapäin roinaa veke. Ruopata rantaa, parantaa tietä, kunnostaa huussi, miettiä rannan kohtalo (meillä on todella matala ranta, mutta mutakylpyjä sieltä saisi vaikka pienelle kylälle!), laiturin tekoa. Keksiä lapsille aktiviteetteja, jotta viihtyvät "rakennushommissa". Roudata hiekkaa rantaan ja veteen, kysellä nuojoajaa, keksiä mitä tehdään vanhalla mökille, maalata, keksiä jätejutut, muutostyöt ja kaivon mahdollisuus, aurinkopaneelit. Noin niin ku alkuun vaan... Hommaa löytyy aivan valtavasti ja jotenkin oon vaan aivan intopiukeena että pääsen toteuttamaan visioitani ja tekemään mökistä pakopaikan omaan (ja perheeni) arkeen tai viikonloppuihin... Onneksi sentään sauna näyttää olevan siinä kunnossa ettei siellä tartte ku siivota ja lyödä tulet. Mä tosin tahtoisin maalata sen mustaksi, mutta mies ei oo vielä innostunut..Pesutiloista sitten taas tahtoisin vaaleat.. Ja kynttilöitä joka paikkaan, tottakai!
Mökkiunelmia.. Mitähän kaikkea sitä keksiikään, jotta tuonne saisi puun värin lisäksi jotain rauhoittavan ihanaa mökkiunelmia koko perheelle ja mukavia muistoja tulevaisuuteen..
Tässä jo eka ostos mökille päin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!