keskiviikko 20. elokuuta 2014

Arki ja koulu!

Arki

Mikä ihana sana taas onkaan kuulunut useampana päivänä jo suustani.
Olemme palaamassa arkeen.
Hetkessä se ei tosin käy, sillä arkeen paluu vie aina hiukan aikaa.

En puhuu nyt normaalista kotiarjestamme, sillä elimmehän me sitä koko kesän nauttien kesästä, 
nyt puhun työarjestani.

Ryhmä on muuttunut, mukana menossa on neljä tyttöä ja yksi poika.  Näistä vain yksi on kokopäiväinen, muut on sitten 10/20 -päiväsiä tai alle 5h/pvä.. Joten yksikään päivä ei tule olemaan samanlainen. Oon niin sekasin millasia päiviä tulee olemaan ja ketä milloinkin on hoidossa, et menköön se vielä tän kesäpöhön piikkiin..
Vielä sunnuntaina en tiennyt ketä tulee ja mihin aikaan maanantaina työt alkaa, joten hiukan oli  outo fiilis tähän työn aloittamiseen jäi, vaikkakin ihan mukava saada päivärytmi taas kohilleen.
Ryhmähän on nuori.. Tosi pieniä kaikki: 1,5v, 1,7v, 1,9v, 2,3v ja 2,6v..
 Katsotaan mitä tästä ryhmästä kehittyy. 
Kaksi oli hoidossa jo keväällä, ujoutta ja arkuutta ollu hiukan havaittavissa pitkän loman jälkeen 
ja onhan tässä itselläkin (kieltämättä) ollu pikkusen käynnistys vaikeutta saada kaikki ajoitukset kohilleen. Yhtään vapaata hetkeä ei päivällä ole, työllistävät aika kiitettävästi. Vilkkaita, uteliaita sekä suloisia on jokainen. Pieni hetki niin pääsee itekki taas kunnolla käyntiin..
Ihana olla taas töissä..

Ja mikä ihaninta.
Ihana syksy tekee tuloaa!
Ihanaa syyssadetta, aurinkoa ja ilmassa leijuvia lehtiä!





Lapseni lähti kouluun
Pienempi köpötelee kilsan verran jo tutuksi eskarivuotena tullutta matkaa, tosin nyt 
matka kulkee eri ovelle. Eri kavereiden ja eri aikuisen luokse.
Tuttu opettaja, antoi kyllä kannustusta pienelle heti alusta asti eikä kynnys kouluun löhtöön ollut suuri. Suurin ärtymyksen aihe sen sijaan oli äidin saattaminen ekoina päivinä.
Tahdoin läheä mukaan, vaikka minulla olikin mukanani pientä väkeä.
Tahdon muistaa tuon hetken kun mun pieni prinsessani kulki kohti elämää.
Kulki kohti oppivelvollisuutta. Iloisena, päättäväisenä. Isona tyttönä, vaikka onkin aina äidin pieni rakas. Huokaan syvään, otan kuvia ja mietin mihin maailma tuota pientä tyttöä viekää.
Se vie häntä pois luotani, hetki kerrallaan, askel kerrallaan kohti suurempaa maailmaa.
Kaipuu. Elämä menee liian nopeaa. 
Kotimatkalla jalkani ovat raskaat, sydän raskaampi ja vaunut, joissa istuu kaksi 1,5-vuotiasta tuntuvat jumittuvan paikalleen..
Tekisi mieli itkeä:  Lapsestani on tullut iso, liian varhain!



Isompi sen sijaan aloittaa kolmatta luokkaa isossa koulussa, tuolla 3.7 kilsan päässä. 
Matka tuntuu hurjalta vajaa 7.5km päivässä kävelyä, kelillä kuin kelillä!
Kotimatkalla viimeinen kilsa on ylämäkeä.. Kotimatka saattaa tuntua niin pitkältä ja raskaalta, tuosta pienestä kulkijasta.. Vastahan hän kulki iso reppu olallaan kohti eskaria, ihan hetki sitten.
Nyt jo niin iso ja teini-ikä alkaa selvästi kutkuttamaan jo lähellä, sen huomaa käytöksen muuttumisesta. Enää ei saa antaa iltasuukkoa, ei halata, ei pitää kädestä eikä varsinkaan puhua höpöjä kavereiden kuullen. Alkaa jo hävettämään.. 
Kolmas luokka alkaa keppi kainalossa ja koulukyydillä. 
Koko kesän häntä on vaivannut raajakipu toisessa jalassa. Kävely oli todella vaikeaa ja liiikkuminen tuskaista, kepin kanssa ollaan saatu paino pois koivesta ja kipu alkanut helpottamaan.. Vielä kun saataisiin poika pysymään mahdollisimman paljon paikoillaan! Ollaan käyty viikon välein tk:ssa, kuvissa ei näy mitään, joten ainakaan se ei ole murtunut. Verikokeilla poissuljettiin reuma ja tulehdukset.. Jumpparin tuomio oli ei todellakaan lihasvamma vaan luultavasti törmäys on aiheuttanut lonkkaan jonkin asteisen virheasennon, liikuntakielto ja koulukyyti magneettikuvaukseen saakka. Lähete lähti kiireellisenä ja se tuli takasin -ei kiireellisenä-, koska Keskussairaalan mielestä kyseessä ei ole kiireellinen tapaus, koska jalalla pystyy kävelemään ja koska lääkäri on kirjoittanut virheellisen lausunnon käynneistä (on väittänyt ettei jalkojen kierroissa ole toispuoleisuutta, MUTTA ei kyllä ole tehnyt mitään testejä tähän liittyen! Jumppari teki tulos vasenjalka 100% oikea 30-40%.. Joten juu, ei toispuoleisuutta! Hoitovirhe?? Kiitos! ) Tuskastuttavaa!! Niin itselle kuin lapselle!
Edessä on vielä keskussairaalakeikka (lisätutkimuksia, kuvauksia, kokeita), jumpparia uudelleen ja osteopaatilla käynti.. Katsotaan mitä koipi sitten sanoo..
Harmittaa vain niin kovasti toisen puolesta, kun koko kesän on joutunu olemaan pois Säbä-reeneistä ja nyt kun alkaisi eka vuosi piirisarjassakin, niin toinen ei pääse edes harkkoihin..
Toivotaan niin että koipi saadaan kuntoon ja poika edes pallonkäsittely harjotuksiin, jottei aivan masennu ja maatansa kokonaan menetä..


Muuten onkin ollut ihan mukava alottaa taas ARKI!

... mitäs sinne kuuluu??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hipsula kiittää kommenteista!

Seuraa Hipsulaa: