Sunnuntai meni Juniorin Säbäpeleissä ja porukoitteni luona vierailulla.
Isä oli perjantaina pikkujouluissa, joten aikanen aamupala oli oikeen mieleinen.. NOT!
Lapset teki jo perjantaina valmiiksi muffinsseja, leivän ja päättivät mitä muuta laitetaan esille.
Kahvi ladattiin koneeseen valmiiksi, joten aamulla riitti vaan napin painallus.
Lasiin mehua, paistettiin kananmunat ja pekonit..
Kaikki tarjottimelle, kortit kainaloon ja isiä herättämään..
Tytöt oli tehny omat kortit ja Jätkän pätkä Ferrarin koulussa.
Isä saa lahjaksi hieronta ajan, kun sitä itse pyysi kipeän selkänsä takia..
(Mun piti ostaa sille myös uus termomuki töihin, mutta kas kummaa ku oikeesti ihan kokonaan unohdin sen viime kauppakerralla, vaikka se listassa lukikin.. Sama päät kesät talvet, unohtaisin varmaan päänikin kotiin, jollei olis kiinni... Täytyy panostaa jouluksi: UUSI iso termari ja muki.. ;) ehkä firman nimellä tms..?? )
Syötiin hyvin, paljon..
Tein monenlaista, jotta näitä riittäs huomisellekin (ei tartte kiireessä ruokaa miettiä..)
Isille paistettiin pihvit poikineen (kasleria, pippurista, ohutta leikettä..), valkosipuli-kermaperunoita, kasviksia, punaviini- ja bearnaisekastiketta.. Kana-kookoskastiketta ja riisiä. (lähinnä mulle ja tytölle... on se kumma, ku jäi toi kammo tohon lihaan raskausaikana, en pysty edelleenkään ku pienet palat syömään (possua), nauta oksettaa jo ajatuksenakin.. Mutta onhan siitäkin se sama todiste, et jos oksennat jotain oksutaudissa niin ei sekään maistu enää (meillä juotiin keltasta jaffaa, aina.. ) enkä voi vieläkään juoda ilman sitä yökkö refleksiä.. ) No yökkö jutuista eteenpäin..
Poikahan on kunnon maalitykki säbässä!
Kyllä äiti oli ylpee! Ja niin oli kyllä mummu ja pappakin ja isi. Oltiin ylpeitä koko joukkueesta, mahtavaa peliä! Uskomatonta, että jätkät on pelannu yhdessä vasta vuoden ja nyt jo peli näytti peliltä ja viime vuonna ei ollut kuin kaksi peliä, joten niihin verrattuna, aivan mahtava kehitys! Sunnuntaina oli siis peli DUXia vastaan Jyväskylässä, Kuokkalan Graniitissa. Peli oli kyllä tiukka ja maalirikas.. Jos oikeen kuulin niin peli päättyi 10-11, Eli voitto tuli kotiin.. Pikku likka innostui taputtamaan, kiljumaan, huitomaan ja välillä jännitettiin sormet kurkussa..
Kotimatkalla käytiin hakemassa pitsat Rosiefista, täytyy sanoo et kyllä siellä vaan on edelleen mahtavat pitsat :) Joskus on ikävä Kuokkalan kulmille..
Ja kerrottakoon, että tällekin reissulle mentiin taas mutkien kautta.. Pojalla on joku mahtava taito unohtaa/hukata/kadottaa tavaroitaan ja tällä kertaa sisäpelikengät oli tiellä tuntemattomalla.. Onneksi naapurista saatiin lainaan kengät ja päästiin peliin! Kiitos vaan naapuriin!
(Täytys vissiin jotai tehdä kiitokseksi!! Joulutorttuja?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!