Tässä jatko-osaa vielä sairaala elämän jälkeiseen kotihoitoon.. :)
Meillä on edessä pitkä toipumisaika, joten kerron miten meillä on lähtenyt ekat viikot kotona liikkeelle ja palaan sitten myöhemmin asiaan jälleen (viim. 5 viikon päästä, kun pojalla on kontrolliaika jalastaan..). Eiköhän tässä oo taas hetkeksi näitä pojan kuulumisia. (koitan päivittää myös muitakin aiheita, kunhan taas kerkeän ;) ) Kuitenkin..
Tässä ensimmäisinä päivinä kotona matka huoneesta vessaan..
Hitaasti menee, mutta menee kuitenkin!
Kotona pojan paraneminen lähti liikkeelle hurjaa vauhtia!
Jos viikko sitten maanantaina ei päästy kunnolla seisomaan, niin näin reilu viikko myöhemmin poikaa saa toppuutella ottamaan rauhallisempia ja hitaampia askeleita.
Toki tässä on hiukan jouduttu patistamaan tuota liikkeelle, kun tahtoisi jatkaa samalla rennolla elolla kuin mihin sairaalassa tottui. Tahtoisi vain istua huoneessaan / sohvalla ja liikkua pyörätuolilla paikasta toiseen. Kuitenkin, sauvoilla pitäisi liikkua pääsääntöisesti ja pyörätuoli vain pitkille matkoille tueksi (koska vielä ei pidä pystyäkkään lenkkiä heittämään.) Käsiin tuo näyttää eniten ottavan ja peukalon vierusta on ollut todella arka ja hidastanut vähän intoa lähteä liikkeelle.
Pieni jumppatuokio kesken "lenkin". Nosta polvea napaa kohden
Jalka eteen ja piirrä ympyrä.. Jalka taakse ja heiluta... :D
Mutta jos tiistaina kotiinlähtö päivänä matka jonka sauvoilla käveli oli 5-6m, tänään tuo matka on 2-3 kertaa pidempi. Välillä sattuu jonkun verran, yleensä ei ollenkaan.. Pystyy seisomaan molemmilla jaloilla, ilman tukeakin, mutta askeleita ei vielä voi ottaa. Pääsee pyörimään sängyssään taas tuttuun tapaan joka suuntaan (piti laittaa siskon vanha lisälaita, ettei tuo tipahda).
Poika pääsee lattialle makaamaan (omalla tyylillään), mutta välillä ylöspääseminen tuottaa ongelmia. Sohvalla ja sängyssä pystyy vaivatta vaihtamaan asentoaan, eikä kipeämpi lonkka ole enää este vaan pikkuinen hidaste vain.. Jalalle saatiin ohjeita, joita ollaan joka päivä tehty ja huomaamatta liikeradat ja liikkuminen on parantunut huomattavasti. Jalka menee selällään maatessa lähes yhtä koukkuun kuin toinenkin ja jalkaa pystyy jo nostamaan maasta.
Nyt kun ollaan oltu yli viikko kotona, on edistystä tullut vielä hurjasti lisää. Jalassa ei oo mitään kipuja eikä siitä näy päälle päin että mitään "vikaa" olisi.. Ainoastaan nuo muutamat pienet jutut paljastaa että koipi ei toimi normaalin koiven tavoin. Suurin on tokikin se, ettei jalalla pysty vielä astumaan koko painolla, jolloin sitten taas tuo kipeämpi lonkka jää eriasentoon kuin terveempi jalka. Toisaalta liikeradat on vielä hiukan kankeammat kuin terveessä jalassa ja niitä ollaankin sitten harjoteltu paljon, jotta poika pääsisi nopeasti normaaliin arkeen ja takasin säbäkentille.
Pyörätuoli ollaan laitettu jo edestä pois, harkitaan kokonaan sen takasin viemistä, sillä emme koe että tarvitsemme sitä enää. Poika kun ei suostu lähtemään kauppaan mukaan (jonne oman tuolin voisi ottaa helposti mukaan) ja sitten taas koulussa siitä ei kauheesti apua ole, kun pääsee liikkumaan muutenkin sauvoilla. Onneksi näin!
Monenlaiset pienet liikkeet on parantuneet parissa päivässä ja vaikka välillä tuntuu ettei mitään edistystä ole tullut niin poika yllättää ja näyttää että kato mitä mä just onnistuin tekemään..
Ulos ei olla vielä pidemmäksi aikaa lähdetty. Meiän piha on ollut koko viikon kuin luistelurata, joten en oo ottanut sitä riskiä, että tuo on nurin ja satuttaa itsensä vielä pahemmin. Tuolin kanssa ollaan käyty takapihalla raitista ilmaan haukkaamassa. Katsellaan miten käy, kun pitäisi kuitenkin uskaltautua kunnolla kokeilemaan millasta matkaa jaksaa kulkea, jotta sitten koulussa pääsee bussilta kouluun ja luokkaan asti..
**
Pieniä kävelylenkkejä postilaakikolle ja tien varressa on tosin tehty ja jatketaan nyt viikonloppunakin ahkeraan. Kaverin luonakin kävi viime viikolla (asuu ihan naapurissa) ja sinne tuo pääsi hyvin sauvoilla, vaikka vähän aristeleekin liikkumista sohjossa.
Olipa muuten kiva, kun luokkakavereitakin kävi piristämässä torstaina poikaa ja kyllä joutu ihan patisteleemaan, kun eivät meinanneet malttaa kotiapäin lähteä.. :D
**
Täytyy kyllä olla onnellinen siitä, että tämä on lähtenyt näin hienosti parantumaan. Tiistain fyssari oli vahvasti sitä mieltä, että pääsiäiseen mennessä poika pystyisi kävelemään jo ILMAN sauvoja, sen verran mukavasti tuo askellus on alkanut toimimaan. Ja vielä kun kipujakaan ei ole niin siitä vaan koko ajan sauvoilla kevennetään vain tarpeellinen, ei liikaa..
Täytyy huokasta, että ei menty pahimman ja kipeimmän kautta, kotona olo on ollut helppoa ja voi, tämä olisi voinut olla yhtä helvetttiä! Olen kuullut Perthes-ryhmässä niin monta tarinaa leikkauksista ja paranemisista, siitä että kaikki ei mee niin kuin suunnitellaan... Tässä on yksi tarina siitä että kaikki voi mennä hyvin, niiden huonosti ja vaikeimman kautta menneiden tarinoiden sekaan..
Seuraava etappi on fyssarit jälleen viikon välein ja kontrollikuvat, lääkäri ja muut häslingit sitten tuossa 5 viikon päästä.. Toivotaan että kuvissa näkyy paranemisen merkkejä ja että kaikki muutenkin menee jatkossakin näin lepposasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!