torstai 10. huhtikuuta 2014

Taidetta ikkunaan...

Talviset maisemat on pyyhitty pois ikkunasta ja jatkettu matkaa talvimaisemista kevätää kohden.
Jotain uutta, jotain uutta tulossa, jotain.. vähän ajan  kuluttua..

 * * * * *

Tällä hetkellä siellä seisoo tummat lehdettömät puut, suurine painavine oksineen, jotka kurkottavat taivasta kohden kuin venytellen ja tervehtien auringon säteitä, jotka aika ajoin näyttäytyvät. Suuret puut, joiden juurilla makaa ruskean-vihreää ruohomattoa peitellen vielä palelevia juuria tuiskulta ja viimalta. Suojellen suurenpuun sydäntä liialliselta kylmyydeltä.  Pikku hiljaa keväinen aurinko saa maan sulamaan ja puiden oksille silmukat, vihertämään. Kertomaan, että kevät on täällä, herätkää, nouskaa jo, kevät on tulossa.. Mutta milloin se tapahtuu, se onkin toinen tarina, sillä sen tietää ainostaan tuo suuri puu, suurine oksinee, ruohomaton alla, joka vielä odottaa, jotta olisi sitten valmis oikealla hetkellä. Sitten kun on kevät!..





 Metsässä elävät havupuu ja lehtipuu,
siellä ne seisovat ihan vierekkäin.
 Suuriksi kasvavat havupuu ja lehtipuu,
pilviä koettavat kilvan tavoittaa.
Tuulessa huojuvat havupuu ja lehtipuu,
oksatkin heiluvat, ylös, alas vaan.
 Vanhoina kuihtuvat havupuu ja lehtipuu,
maahan ne kaatuvat, ihan päällekäin. 





Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa, puut jo silmut saa!
Lintusten nyt laulu soi, niityt kaikki vihannoi.
Kevätsää lämmittää, luonnon herättää.

Kenpä vaan voisikaan jäädä kotiin nukkumaan?
Vuoretkin, laaksotkin kutsuu leikkihin.
Kuulet huilun sävelen: käki kukkuu kultainen!
Kenpä vaan voisikaan jäädä nukkumaan?
 
 
 
 
 
 
Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän,
Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän.
Tiri tiri teijaa, tiri tiri teijaa, lauloi koko kesän.

Muni munat kirjavaiset, niistä pojat kuori.
Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori.
Siivet somat, untuvaiset, emo armas suori.

Kävi siinä vierahissa naapurista rastas.
Tule, tule kummiks' peippo pyysi, kernahasti, vastas.
Tule, tule kummiks' peippo pyysi, kernahasti, vastas.

Sitten alkoi laulukoulu, tiri tiri teijaa.
Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa.
Lempeästi kesätuuli peipon lasta heijaa.

Eikä lapset liinahapset henno säikytellä,
että rakkaat riemurinnoin saavat viserrellä.
että rakkaat riemurinnoin saavat viserrellä.
 
 
 Kaappien kätköistä on myös kaivettu esille keväiset laulut sekä lorut..
Ihanaa kun vuodenaika vaihtuu ja kesä on aivan jo nurkan takana, ainakin se siltä tuntuu kun kesälomatoiveetkin piti jo ilmoittaa etteenpäin.. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hipsula kiittää kommenteista!

Seuraa Hipsulaa: