Näyttää siltä, että viikot vain lentävät ohitse ja olen vasta alkanut nauttimaan tästä mahan kasvatuksesta. Oon taas vaihteeksi ollut niin kipeä, että sängystä nousu on ollut yhtä tuskaa.. Piti mennä imuroimaan viikonloppuna, kun miehelle siitä ensin sen seittämän kertaa sanoin ja eihän se "kerennyt" kun oli tehtävä sitä ja tätä. Sit se kehtas tulla vielä kyselee tohon niskan taakse, että jaksanko mä imuroida? Teki mieli heittää pölyrätillä.. Tyttö sitten autto mua seisomalla mattojen päällä ja tarkistamalla lattialta ettei oo pieniä tavaroita (lähinnä pikku legoja, joita nuo on viime aikoina todella innokkaasti rakennelleet ja kuskanneet huoneista toisiin...) Illasta sitten se rehkiminen kostautui (täysjumi, puukkoiskut kyljessä, römsää jomottaa ja harkkasupparit), eikä vieläkään ole helpottanut.
Lapsilla on alkanu olemaan jotain käninää jokaisesta pienestäkin asiasta, ehkä hekin alkavat tajuamaan, että kohta jotain tapahtuu. Toisella on kauhea 5v uhma, tyttö on herkkä ku lumihiutale. Vähän ku jotain sanoo niin itkuun se pillahtaa, vaikkei tarkoita mitenkään loukata toista tai muutakaan. Auttaa se vielä todella paljon ja tulee syliin halia antamaan, mutta herkkä siitä on tullut kaiken muun suhteen. Pojalla taas on joku "raivotauti", kaikesta pitää huutaa, karjua, potkia ja paiskoa ovia. Koita se sitten saada aamuisin kouluun ku ei herää kelloon (mie en pääse kiipeemään sen parvisänkyyn herättämään) se ei vastaa mihinkään mitään ja sulkeutuu vain omaan huoneeseensa tai karkaa pihalle..
Mieskin ollut taas reissutöissä alkuviikot, joten yksin täällä oon koittanu jaksaa ja arkea pyörittää, omien voimavarojen mukaan.
Äitiysloma alkaa virallisesti n.2 viikon päästä, joulukuun ekana. Jouluun on vielä 6 viikkoa, eikä olla kyllä kauheesti sen eteen tehty mitään. Lapsille on pari pakettia kaapissa, mutta muuten aika ankeaa. Vaihdoin jouluverhot viime viikolla, jotta saisin sen tehtyä nyt kun vielä jotenkin pystyn kiipeilemään, tuli niin mahtava fiilis, varsinkin kun samaan aikaan alko satamaan lunta (joka tosin viikonloppuna suli taas pois.) Veljeni ilmoitti jo syyskuun puolella, että hän tulee jouluksi meille! Viikonloppuna vanhempani ilmoittivat, tai oikeastaan varovasti kysyivät, että voisivatkohan hekin tulla meille ja vietettäis sellanen rauhallinen joulu meillä. Se sopii mulle paremmin ku nenä päähän. Ei tartte ite ressata niin paljoo kaikesta! Ja lapsetkin saavat muuta ajateltavaa ku minut isoine mahoineni voivottelemaan. Tajusin, että joulusta on enää viikko siihen, kun meillä voi olla jo nyytti kainalossa. Sektioaika kun tullaan saamaan ehkä siihen vuoden alkuun (selviää sitten kuukauden päästä.)
Oon koittanu rentoutua ja ottaa iisisti. Kynttilöitä oon polttanu paljon ja nauttinut niiden tunnelmasta. Mahassa käy jatkuva mylläys, potkut, nyrkkeilyt ja tärinät, yöllä! Päiväsin meillä on todella rauhallista ja hiljaista. Maha ahistaa ihan törkeesti heti rintalastan alta, sillä pää pönöttää siinä heti. Jalat on välillä kyljissä, välillä tuntuu että ne tulee alakautta pihalle. Käsien heiluminen saa mahan tekemään aaltoliikkeitä ja välillä on niin ahistavan tuntuista, kun toinen kääntyilee: alkaa yksiössä olemaan ahdasta! Monena aamuna oon herännyt siihen, että toisesta kyljestä tulee kantapäitä ja toiselta puolelta pää, sit ku ite herää ja nousee ylös niin pää pomppaa ylös ja jalat kaivautuu alaspäin.
Pinna on itsellä TODELLA LYHYT! Hermostun ihan pienestä, varsinkin miehelle, en niinkään lapsille. Herkkyys on ihan kamalaa, mainoksetkin saa kyyneleet silmiin. Lasten halit ja "mä rakastan sua äiti"-saa kyyneleet ihan noroina vuotamaan.. Muutamana yönä on ollut suonenvetoja jaloissa, mutta kunnon turvotusta ei oo tullut vielä ollenkaan, onneksi! Sormuksetkin on vielä sormessa (toisten lasten aikana turvotus oli valtava, mutta he ovatkin kesävauvoja.) Paino ei oo noussu ku +3 kg lähtöpainoon, vaikka syön 5 ateriaa päivässä ja joka välissä välipalaa ja herkkuja. Eipähän ainakaan tartte synnytyksen jälkeen ressata raskauskiloista, joita muuten kerty ekalla kerralla +25 ja tokallakin +23.. En tiiä onko siitä ollut hyötyä, että kudon paljon, koivet kohti kattoa ja suihkuttelen sellasta "viilentävää" jalkasuihketta koipiini useasti päivässä. Taidan uskoa itse siihen, että se ainakin osittain auttaa, ettei turvotusta oo niin paljon tullut.
Oon koittanu edelleen syödä paljon rautapitostaruokaa, (en onneksi kärsi ummetuksesta tai närästyksestä), mutta rautalääkkeen oton oon unohtanu (vahingossa) kokonaan. Torstaina on neuvola, joten siellä sit paljastuu et riittääkö pelkkä ruoka pitämään raudan korkeella, vai tartteeko vielä rautaa syödä. Syön ihan kaikkee. Suklaa ei säily kaapissa päivääkään, herkut muutenkin menee parempiin suihin aika nopeesti. Tyttö toi mulle omasta karkkivarastostaan eilen pari karkkia ja sano, et sä oot niin ihana. Purskahdin tietenkin itkuun. Liha on oikeestaan ainoa, mitä en edelleenkään pysty kunnolla edes maistamaan. Viikonloppuna tehtiin isille pihviateria, mutta mun pihvistä pystyin maistamaan kaksi palaa, sitten tuli jo melkein lähtö vessaan, ku alko niin ällöttää.. Lihan paistaminenkin oli urakka (mulla oli kaulaliina kiedottuna nenän ympäri, etten haistais sitä hajua) tuuletin oli täysillä ja koitin olla mahdollisimman vähän hellan ääressä.. Mies kehu ja tykkäs, hyvä niin..
Isi sai "Kelan"-kirjeen perjantaina postissa. Oli alkuun et mikä tää on.. Paketin ne sitten avas yhdessä tytön kanssa ja kyllä tais isi tykätä, kun hän hiukan herkistyi (ei todellakaan oo mikään herkkä tai näytä tunteitaan kovinkaan helpolla, saati sitten hössötä asioista, toisin kuin minä..) Lauantaina tehtiin isille ruokaa ja vietettiin päivä perheen kesken. Illalla kävi esikoisen kummitäti kylässä piiiitkästä aikaa (on aina ihana huomata, että tosi ystävät on aina tosiystäviä, sillä, vaikka välissä olikin taas monta kuukautta, on nähty viimeksi kesällä, he muutti pääkaupunkiin, niin puhetta ja asiaa riitti yhdelle illalle ihan kiitettävästi, hyvä ettei yön puolelle mennyt..) Sunnuntaina isi lähti aamulla lenkille ja me tehtiin sillä aikaa aamupala valmiiksi lasten kanssa. Sit yllärivierailulle mun porukoiden luokse, kera veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Illasta sitten tuli miehen vanhemmat ja sisko ja veli käymään.. Oli niin vilskettä koko viikonloppu, että sekin saattoi olla syy siihen, ettei selkä oo lähtenyt sen imuroinnin jälkeen parantumaan, kun ei oo kerennyt paikallaan olemaan yhtään..
Ens viikonloppuna jatkuu meno. Pojalla on koko lauantai jalkapallopelejä, saas nähä miten poika jaksaa, kun eka peli oli klo. 12 ja viimenen 16.20, viisi peliä pitäs jaksaa pelata, eikä välissä oo pitkiä taukoja yhtään.. Ollaan luvattu vielä mennä mun porukoille viettää pikkujouluja, joten menee toi päivä ihan hallin ja porukoiden luona ravatessa (en aio olla koko aikaa siellä hallilla!) Saa sitten onneksi sen illan levähtää ja nauttia ruoasta.. Ei meinaa enää tää mamman jaksaminen olla ihan 100%, vaan pikkusen pitää himmailla jo ja ainakin yrittää ottaa iisimmin...
Rauhallista viikkoa Mammoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!