Vuosi 2013

Vuosi oli niin paljon erilaisempi kuin olisin vuotta aiemmin (2011) osannut kuvitella. Viime vuosi 2012 oli Ylläysten vuosi, äitienpäivän ylläri plussa sekoitti koko pakan. Pahaa oloa, jäätävää selkäkipua, synnytyspelkoa, saikkuja peräkkäin ja jännäämistä sektiosta.

Tämä vuosi 2013 taas ollut erilaista kuin olisin uskonut vauvan ja kahden isomman kanssa olevankaan. Vuosi alkoi ihanan, maailman suurimman rakkaan, pienen vauvan tuoksuisen nyytin kanssa. Isommat otti vauvan hyvin vastaan. Isoista on kasvanu isoja ja itsenäisempiä. Koulu on mennyt hyvin ja eskari mainiosti.  Alkukankeuden jälkeen vauva on nukkunut aivan mahtavan hyvin! Eipä oo enää haitannu alun yöherätykset ja huudot kun vauvasta kuoriutu sellanen sydänten särkijä että antaisin mitä vaan suojellakseni häntä kaikelta pahalta. Hän syö kaikkea ja todella hyvällä ruokahalulla. Hän on aina hyvällä tuulella ja kiukku on meillä todella harvinainen vieras. Hän on nopea liikkeissään, suunta on ylös ja eteenpäin. Meillä juostaan kohti uutta vuotta!

Mahtuihan tähän vuoteen huonojakin uutisia. Mies telo koipensa keväällä ja isäni sai sydäninfarktin syksyllä. Kumpikin näistä pysäytti eritavalla, mutta palautti mieleen miten helposti särkyvää kaikki on. Kumpikin voi hyvin tällä hetkellä. Elämä on niin pienestä kiinni ja näin jälkikäteen vasta (taas) pysäyttää oikeesti miettimään kuinka toisesta välittää ja muistaa taas kertoa rakkailleen sen että rakastaa.

Ja voi vaan sanoa että vuosi meni hujauksessa. Taas kerran. Aika menee niin nopeaa, joka vuosi. Vuodet kasvattaa ja opettaa uutta. Vuodet antaa ja ottaa paljon. Mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan?

Keskiyöllä tulee meille jo 10. kihlapäivä. Ollaan samaa tietä kuljettu 10,5 vuotta! Pieni-Kirppu on jo ihan kohta taapero ja uusia tuulia kohti matkaamme! Työt alkaa ja uusi vanha/normi arki ja rutiini palaa kuvioihin! Lapset talsii hitain askelin, pitkän kevään kohti kesälomaa. Syksyllä eppu- ja kolkkiluokkia kohti. Järjestetään 7v ja 9v juhlia taas mielekkäin teemoin miettien taas milloin olisi hyvä ajankohta (toisen synttärit heinäkuussa, toisen elokuussa) Aika menee niin nopeesti ohi ettei aina muista nauttia pienistä asioista. Ite vanhenen taas keväällä (kriisin paikka ;) ) ja ollaankin sit jo vuotta vajaa 3kymppinen! Kriisin paikka kun poika täyttää sit samana vuonna jo 10v! Huih! Tänä vuonna on luvassa myös ihanat, odotetut juhlat. Paljon paljon asioita, joita ei vielä osaa edes ajatella tapahtuvan. Ensi vuoteen tulee paljon uutta, paljon hyvää.. toivottavasti vain vähän huonoja asioita.

- - -

Oikein hyvää ensi vuotta jokaiselle! 

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat.
Tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Tervetuloa uusi vuosi 2014!!

Tapaninpäivä ajelua..

Käytiin Tapanina Miehen kotimaisemissa Karstulassa..

Kelit olisi voineet olla paremmatkin.
Mennessä tuli vettä ja maisemat oli hyvin karut ja lumettomat.
Saarijärven jälkeen meinasi jopa aurinko paistella.. Karstulassa pääjärvi oli jäätön ja pilvessä selvästi jokin aurinkoa muistuttava valoilmiö..

Takasinpäin tullessa Karstulassa oli todella sankka lumipyry ja näkyvyys oli lähes nolla.
Saarijärvellä lumi tuli jo vetenä ja lumesta ei ollut tietoakaan...
Kotona odotti sitten jo tutut maisemat lumettomina, hiekkaisina ja karun mustina..

....

luukut 18-24

Loput luukut (18-24)  meneekin kiireen ja sairastelun piikkiin ja sen takia jäivät roikkumaan luonnoksiin ja aikaa ei ole ollut kirjoittaa niitä puhtaiksi..

Joka päivä on tehty jotain ja tässä nämä loput luukut


Luukku 18
Meillä oli eskarilaisen ja koululaisen joulujuhlat.
Äiti tuunasi lapsille juhliin puvut. Likka oli Lycia kulkueessa, joten tarvittiin valkoinen mekko (H&M:n alesta 7e ja siihen punaihen nauha, joka löyty omista kätköistä, kun kaupoista sitä vaan ei mistään löytynyt!!?? Lisäksi saivat eskarista sitten kynttilät käteen ja kuusennauhaa hiuksiin. ) Pojan ja rinnakkaisluokan pojat esittivät tonttujuttuja, joten tarvittiin tonttupuku. (äidin vanha fleecepuku, johon vähän neulottiin karvalangasta helmaan ja hihoihin karvareunusta ja tonttuhattuun tupsu. Lisäksi kaulaan iskettiin kulkuskaulus.)

Meinas ihan aika loppua kesken, mutta saatiin kuin saatiinkin ne valmiiksi ajoissa!

Luukku 19
Karkkipapereita tulee (jostain syystä) joulun alla paljon.. Tehtiin osasta niistä likkojen huoneen pikkukuuseen muutama tällänen rusetti koristeeksi. Kuusen pinkit valot näyttää näissä ihanilta ja likat on tykänneet hiukan tyttömäisemmistä koristeista. Yksinkertaisesti vain 20cm naru, narulla rusetti kiinni ja solmuun, sitten solmun toiseen päähän kiinnitykseen narusta silmukka.

Luukku 20

Meillä oli siivouspäivä!
Siivottiin kaikki mahdolliset paikat ja koti on päivän päätteksi joulu kunnossa!
Huomenna pojan tokarit ja sitten joulun viettoon!

Tehtiin aamulla Kirpun päiväunien aikana muutamat pasteijat joulua varten oottamaan pakkaseen.
Jauheliha-riisi-pasteijat kuuluu meiän jouluun. Niitä tehtiinkin isot pinot.
Lisäksi tein kinkku-juusto-pasteijoita, joista lapset tykkäävät. Lisäsin vähän pippuria ja persiljaa täytteen sekaan. 
Kokeilin samalla broileri-aurajuusto muffinsseja. Näihin tuli löysä muna-vaahtotaikina (joka ei mielestäni ollut kyl yhtään hyvää!) ja täytteenä on currylla maustettua broileria, paprikaa ja basilikaa (pilkottu ihan pieneksi) ja paprika tuorejuustoa. Täyte oli hyvää, mutta taikina ei tuonu sitä esille yhtään. Täytyy kehitellä lisää, josko kokeilis vielä jollain toisella pohjan ohjeella..

Luukku 21
Olen kipeä!  Kuumetta on yli 38, nenä vuotaa ja yskä on aivan kamala! Aamulla reippaana hakemassa kävellen pojan tokaria.. Oon raato!

SILTI piti tehdä jotain vielä lisää.. Kokeilin tehdä saaristolaisleipää..
.... unohdin siitä sitten ne maltaat...
Leipä näyttää silti leivältä, mutta maku oli aivan kamala.. :)
Tässä mun saaristolaisleivän serkku maalaistollonleipä..

... Ehkä uskon.. Kipeenä ei kannata alkaa leipomaan.. ;)

Luukku 22
Oma kuume on laskenut 36.. Lapset kaikki yskii, likka oli lämmöllä, mutta nyt jo touhottaa täyttä päätä! Nuhaa on pikkusen, pahin on toi yskä, joka vaivaa joka välissä. Ihme tauti.. Lisäksi silmä on punanen, muttei kuitenkaan tulehtunut.. kumma homma.. No joulu tulee, vaikka vähä toipilas onkin..

 Meillä kävi kolme eri porukkaa vieraita, joten emme ottaneet tähän päivään mitään sen kummempaa hommaa enää. Siivottu on ja kaikki on valmista joulua varten. Nautitaan glögiä, kynttilöitä ja paketteja pursuaa kaikki kaapit..

Luukku 23

Tänään on otettu ruokia sulamaan ja tehty valmisteluja huomista varten. Kaikki on valmista ja
mitään viime hetken kiirettä ei meillä ollut. Saimme tänään vanhempani kylään ja ilta meni yhdessä touhuten, pelaten ja nauttien lasten jännityksestä..

Kerros-Jälkiruoka aatoksi.
Trifle on tehty lasimaljaan ja kuvat on otettu kiireessä juuri ennen ku jälkkäri korkattiin..

Alin kerros on glögiä (hyydytetty liivatteella) + vadelmia
Sitten on valkosuklaata+kermaa
kakkupohja
tummaasuklaata+kermaa
kermavaahtoa
piparimuruja ja passionhedelmää

oli mukavan kirpsakka ja mehevä, eikä ollenkaan täyttävä tai raskas..


 
Luukku 24

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!!


Meiän tontut toivottavat kaikille rauhallista joulua!

Ulkona maisema ei kaikkein jouluisin ole.. Kuva on otettu aaton aattona.. Kalliolla valuu vettä solkenaan ja jouluaattona kaikki tuo kuvassa näkyvä lumi oli sulanut jo vesisateessa..

Aamu alko riisipuurolla
Lapset sai mantelit puurosta, joten saivat ekan paketin: Muuttuva labyrintti pelin.
Sitten pelattiin ja kauan. Käytiin ulkona puistossa, ennen kuin alkoi satamaan.
Sytyteltiin kynttilöitä, juotiin lämmintä glögiä, saunottiin, pikkusen herkuteltiin..
Saunan jälkeen syötiin ihan rauhassa ja sitten se kauan odotettu pukki tuli! Jätkä tahtoi olla pukkina, joten mummo teki kaavun, äiti osti naamarin ja pappa toi koukerokepin. Pienin ei oikeen olisi tienny miten olisi ollut, mutta paketit oli kiva repiä auki..
Voi sitä riemua, onneksi monet oli ostaneet vain sen yhden lahjan ja lahjakasat jäivät maltilliseksi.. Pienin sai vähiten, mutta niinhän me olitiin sovittukin: ei yhtään enempää olisi pieni jaksanu aukoo.

Tän joulun hitit oli ehdottomasti:
Poika sai toivomansa nhl 14-pleikkapelin. Sai myös pöytäfutiksen ja -lätkän..
Tyttö sai ison paketin: Pyörän! Kampauspään ja nukkekotikirjan.
Kirpun ehdoton suosikki oli oma LÄTKÄMAILA, jota kuljetettiin 2 päivää aamusta iltaan! Myös koirapehmot ja pöllökirja oli hitti (kirjasta kuuluu huhuu-ääni, jota koitetaan matkia..)

Itse sain kaksi paksua suklaakirjaa ja ison kasan suklaata.. Mistä lie tontut tietäneen intohimostani ;)

Ilta sitten leikittiin, pelattiin,  herkuteltiin ja katottiin telkkaria.

Ihanan rauhallinen ja sopivan kiireetön joulu!

Nyt sitten tontut laatikkoon oottamaan ensi vuotta ja miettimään uutta vuotta sekä Kirpun 1v juhlia!

Luukku 17

Tänään...

.. On vuorossa JOULUmakeisia..!

Tehtiin Likan valmentajille Daimia  ja kokeilin samalla kermatryffeleitä, ai että ku on hyviä!

Luukku 16

Tänään tehtiin..


.... pussista löytyneet lumiukot.
Valmis pussi näitä ostettiin Prismasta, pussissa on kolme lumiukkoa, jotka neiti 6v askarteli itse.
Aika hauskoja näistä tuli.. Tarvitsit ainoastaan liimaa, kaikki muut oli paketissa mukana.

Luukku 15

Tänään..

... Tehtiin  piparitalo.. tai linna.. tai joku sen tyylinen se oli..

Korkeine torneineen ja lumiukko vahteineen ja vihreinen kuusineen. Sisällä asuu perhe, jossa äiti, isi ja kolme lasta (poika ja kaksi tyttöä) Heillä on karkeista tehdyt sängyt ja ulkopuolella on kasapäin karkkeja..

Likka teki piirrustuksen millanen linnasta pitää tulla, mutta isin tekemät kaavat ei ihan olleet niin luotettavat ja paistettaessa viidestä seinästä kaksi meni rikki/pilalle, osaksi ehkä sen takia, että äiti unohti ne uuniin ja ne palo..?? Kaikkien mahdollisten kommellusten jälkeen linnasta tuli vähintäänkin omanlaatuinen. Isi piti seiniä pystyssä, kuten tyttö käski ja koristelut hoito 6v aivan itse. Lopulta lunta päälle ja nyt näyttää jo karkkeja puuttavan seinistä.

Lopulta kumpikin heistä huokasi ja totesi, ettei tämä linna nyt ihan niitä parhaimpia ollut ja kielsivät julkaisemasta kuvaa... Karkit saa kuulemma syödä nopeasti pois, että linnan voi sitten heittää linnuille.. Ensi vuonna sitten kuvan kanssa...


Tänä vuonna piparitkin valmistuivat ja niitä on jopa syöty. Yleensä niitä ei ole kukaan syönyt vaan ne on jääneet pyörimään nurkkiin...  Olkoon tämä sitten piparin tuoksuinen päivä..

Luukku 14

Tänään..

.. On taas kiireinen päivä!
... Meillä oli aikainen herätys tytön kanssa. Oltiin kuudelta, hiusten harjausta, nutturan tekoa, tukeva aamupala, eväiden pakkausta, puvun mukaan ottamista, tarpeeksi isokaula-aukkoisen paidan etsimistä... Ja kiireellä Monitoimihallille lähtemistä seiskan aikaan..

Edessä oli pienen tyttösen ensimmäiset joukkuevoimistelun kilpailut.
Mahtava päivä, vaikkakin kiireinen, tohinatäyteinen ja väsyttävä! Esitys meni todella mallikkaasti ja tyttöjen taidot on niin paljon kehittyneet vuodessa. Olimme kaikki vanhemmat ylpeitä.

Ja erityisen ylpeitä oltiin siitä, että meillä on mahtavat valmetajat ja se, että he osaavat pitää "harjoitukset" leikinomaisena ja mieleisenä tytöille. Ollaan ylpeitä kun asutaan "maalla!"  Siellä tuli niin nähtyä sitä, että Kaupungissa paineet ja esityksen tasot on jotain niin järkyttävän kilpailuhenkistä jo tän ikäsillä (6-8v) että oikeen pahaa teki. Yks valmentaja motkotti pienelle tytölle, koska hän kesken esityksen aivasti, että silloin on purtava huulta ja pidätettävä! Sellanen ei kuulu esitykseen. Toinen valmentaja käski tekee jotain kohtaa ohjelmasta uudelleen ja uudelleen, koska  ei ollut tyytyväinen siihen ettei kaikki menneet ryhmässä yhtäikaa..

Teki niin pahaa niiden puolesta. Ehkä se on kaupungissa on sitten niin raju ja raaka kilpailu että huhut siitä että jos lapsella on "väärän mallinen vartalo", eikä se dietillä parane ni potkitaan ulos joukkueesta onkin totta.. Toivon ettei näin olisi. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus liikuntaan ja iloon ja se että ne rutataan tiettyyn  muottiin jo alle 9v on järkyttävää! Sitten ihmetellään miten 10vee ikäsillä on anoreksiaa ja ihannoivat laihoja ihmisiä.. Hyi olkoon.. Tuo kilpailu kyllä avasi silmiä enemmän ku ne huhut joita on tässä vuoden aikana kuullut.

Voin vain huokasta: Onneksi meillä on toisin!!
Pidän kyllä itse huolen siitä ettei meiän tyttö ota ulkonäköpaineita. Toivon niin että ryhmässä kaikki olisi tasa-arvoisia ja kaikilla olisi mahdollisuus antaa oma panoksensa sellaisena kuin se heidän omina itseinään on mahdollista! Olkaa tytöt aina omia itseänne!

****

Kuitenkin tehtiin illalla sitten viimeiset kortit valmiiksi naapureille viemiseksi.. Ne olikin vain loppu silausta vaille valmiit.. Muut kortit vietiinkin jälleen kerran viime tipassa  postiin..