Kuulumisia

Pojan kuulumiset on hyviä. Lääkäri reissu marraskuussa meni hyvin ja luu alkanu näyttää paremmalta. Toisaalta en vielä nuolase, koska luu ei enää kasva, joten sen parantuminen kokonaan joskus tulevaisuudessa olisi suurin piirtein ihmeistä suurin. En enää odota että saisimme terveen papereita, se on alkanu näyttämään vuosi vuodelta koko ajan kaukaisemmalta unelmalta.. Kuitenkin tilanne on parempi. Fyssari pitää vielä 5x kontrolleja vuoden aikana, jottei pojan jämäkkä lihaksisto vaan jumiuta jalkaa enempää..  Poika nuuten ei enää sairauttaan mitenkään näytä. Se on ulkopuolisille täysin mysteeri ja kukaan ei hänestä huomaa että hänellä on edelleen lonkassa luu, joka on osittain kuoliossa. Sitä vastoin nilkka ja polvi on alkanut kipeytymään rasituksessa (kuulemma normaalia ja johtunee yliliikkuvista nivelistä) ja osittain sen vuoksi poika joutu jättämään säbän pelaamisen. Ei vain jalat kestä. Kun ei pysty täysillä menemään kivun takia ja ei vaan mukana pysy niin ei tahtonut pääkään enää kestää.  Raskas oli päätös, mutta en voi toista pakottaa.  vuoden päästä siis jälleen kontrolloidaan kuvien kera.

 Likan jalan kipu taas oli pitkään mysteeri. Elokuussa otetut kuvat oli osittain epäselvät ja niissä näkyy haalea varjostuma vasemmassa reisiluussa.  Ultrassa selviää ettei lonkissa ole nestettä, joka poissulkee mm. Leukemian ja reuman. Kaikki näyttää ultran mukaan olevan ok, hän ei tutki luita tai muuta sen tarkemmin, vain mahdollisen nesteenkertymisen ja tulehduksen (joita kumpiakaan ei löydy) Kukaan ei osaa sanoa tutkimusten perusteella mitään. Lääkäri kuitenkin epäili että se voisi olla jotain rasitukseen liittyvää.   (*Myöhemmin tytön epikriisistä selviää että kandi on epäillyt kuvien perusteella tytöllä olevan osteomyeliitti, eli luutulehdus, mutta sen varmistamista varten ei lapselta otettu tulehdusarvoja) Tytöllä on kuitenkin kipuja, varsinkin rasituksessa ja päivät on todella erilaisia.. Lääkäri määrää kontrollin pojan kanssa yhteisesti marraskuulle.

 Marraskuun kuvien mukaan se ei ole perthesiä, joka sinällään oli huokasun paikka... kuvat otetaan kuitenkin tällä kertaa oikeasta lonkasta, koska kipu on ollut enemmän sillä puolella ennen kuvien ottoa... Hämmentävää ja erikoista on se ettei kukaan osannut sanoa noista uusista kuvista mitään, mitään suoranaista syytä ei näy... Kuitenkin kipujen syy on selvitettävä. Tästä syystä lääkäri laittoi tytön magneettiin, joka oli 10.01.2018.

Likka magneettikuvataan keskiviikkona. Hän saa kämmeniin puuduterasvan ja esilääkityksen melko pian sairaalaan tultuamme. Puuduterasva kuitenkin hävitti verisuonet kuivasta tytöstä kokonaan (12h juomatta on tälle likalle liikaa). Lääkäri rikko kaksi suonta yrittäessään laittaa kanyyliä tärisevin käsiin noihin pikku suoniin jotka juuri ja juuri erottuivat, vasta kyynärtaipeeseen laitettu onnistu. Onneksi tyttö oli aivan pihalla ku lumiukko, muuten olisi varmasti pahat traumat tullu. Kuvaus menee unilla hyvin ja jäämme odottamaan että saamme niistä tiedon. Unien jälkeen likka on pitkään heräämössä, tais uni maistua ja tulee osastolle iloisella tuulella (verrattuna muihin unilts tulleisiin) Likka saa pillimehua ja huikaa heti että vessaan on päästävä, jäätelökin maistuu ja haaveilee jo ruoasta. Kello tikittää jo yli puolta päivää, muttei edelleenkään ole mitään tietoa mistään. Hoitaja tuo lapselle ruokaa ja keretään leikkimäänkin pitkän aikaa. Lopulta hoitaja ilmottaa että lapsesta on otettava vielä röntgenkuva. Tässä vaiheessa alko pulssi jo nousta, jotain ne on nyt löytäneet, mutta mitä..? 

Röntgenin jälkeen tulee pian lääkäri kertomaan uutisia. On kaksi vaihtoehtoa. Joko se on osteomyeliitti, joka on siis luun tulehdus, joka selviää labrakokeilla. Tulehduksessa luu pullistuu ja sellainen pieni pullistuma siellä kuvissa näkyy, lonkkaluun ja häpyluun välissä. Rasistuksesta johtuva tulehdus. Lapsilla nämä ovat harvinaisia. Todella harvinaisia, mutta mahdollisia. Tarvitaan vähintään kolmen viikon  vahva antibiootti kuuri, jonka toivotaan riittävän hoidoksi. Mutta mikäli tulehdusarvot ei täsmää täytyy ottaa toinen vaihtoehto.

Toinen vaihtoehto on Osteokondroosi. Sekin melko harvinainen, lapsilla varsinkin lonkanseudulla (yleensä polvi/nilkka). Lonkan seutu tekee tässä myös sen että sairaus on vaikeampi tapaus hoitaa/selättää ja saattaa jäädä pitkäksikin aikaa vaivaamaan, varsinkin kasvuiässä olevilla lapsilla, luu kun kasvaa ja kehittyy koko ajan ja kondroosin reaktiota tähän ei tiedetä tai osata etukäteen sanoa. Osteokondroosi on luun ja ruston kasvuhäiriö, joka on tehnyt luuhun kuolion. Tässä tapauksessa hoitokeinoa ei toistaiseksi ole, vain kipuihin särkylääkkeet, joiden toivotaan pitävän tulehdus pois. Suurinosa näistä jää diaknosoimatta, koska lääkärit epäilevät niiden olevan kasvukipuja jaloissa, eikä niitä sen takia kuvata. Jos kuvataan niin hyvin usein röntgenkuva ei kerro koko totuutta ja meidänkin tapauksessa diaknoosi olisi jääny saamatta, koska ei näkynyt kunolla (magneettikuvaus varmisti, röntgenkuvassa heikko läikkä). Lääkärit määrää särkylääkkeet ja kun ne vie kivut pois niin yleensä jää tutkimuksetkin siihen. Minä en antamnu periksi ja jos oltais menty vain tuon Laukaan seutu tk:n käynnin mukaan ei olisi diaknoosia saatu koskaan.

Meiän tapaus oli siis tuo vaihtoehto kaksi, eli osteokondroosi. Kasvuhäiriö.. Saimme jonkun syyn kipuihin ja en ainakaan voi sanoa että likka marisee turhaan kivusta. Vaan oikeasti sattuu.. Tämä kontrolloidaan magneettikuvin keväällä. Pahoina kipuhetkinä liikkeen ja liikkumisen rajoittamista, muuten "normaalia" eloa..  jokohan pitää alkaa huolestumaan omasta ja miehen dna:sta jollain tapaa kun kahella kolmesta lapsesta on luuhun liittyvä sairaus ja kummankin sairaus tekee luuhun kuoliota... Ainakin tuntuu tällä hetkellä, että melko huonot kortit on elämä antanu...

Kyllähän tästäkin selvitään...

Perthes kuulumisia

Pojalla menee todella hyvin. Koko viime vuoden hän siis kulki kouluun pyörällä. Koko vuonna kerty yli 1400km!!! Huikeaa! Ei kipuja, ei takapakkia, ei huolta! Kaikki on hyvin! Jipii.

Fyssarilla liikeradat on lähes normaalit, kaikki toimii kuten pitää ja  fyssari kerrat ovat enää kerran kuussa. Hiukan poika on kankea, mutta sillä ei ole tekemistä sairauden kanssa.. 4vuotta tuli täyteen ja mikään ei oikeestaa vois olla paremmin juuri nyt..

Kesä menee loistavasti, kunnes heinäkuun lopussa pojan 4.5v sisko alkaa valittaa ettei jaksa/ pysty kävellä. Pikku hiljaa kävely alkaa muuttumaan ontumiseksi ja juostessa neiti ei enää varaa jalalle vaan koikkelehtii menemään. Yöksi tarvitsee kipulääkkeen. Kuinka huono tuuri voi olla, kaksi kolmesta lapsesta saisi saman harvinaisen sairauden..?

Käymme Laukaan terveyskeskuksessa, mutta lääkäri ei suostu kuvaamaan lasta. Koska hän on pienikokoinen ikäisekseen. Kuvasta on hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä, menkää kotiin seuraamaan tilannetta. lääkäri sanoo.. mies selitää turhaan että kotona on jo toinen harvinaisen sairauden uhri, jonka kanssa täällä ei toiminu mikään ja lapsen oireet on aivan samat. Ei auta.. häntä ei kuunnella... mitä helvettiä?

Olen raivoissani! Ainoa millä sairauden vois todistaa on tuo kuva! Eikä meitä kuunnella. Meiän huolta ei oteta todesta.  4 vuoden helvetti ja tiedämme varmasti sairaudesta enemmän kuin tuo lääkäri, mutta ei. Hän ei uskalla tehä mitään. Itken, ettei tää voi taas mennä näin. Ei tuolta saa apua koskaan! Olen niin pettynyt kunnan palveluihin että harkitsen jo hoitovirhesyytteen tekoa.

Sain pojan Lääkärin kiinni keskussairaalasta, joka sano et tottakai me tutkitaan ja kiireellä, koska tää on jo toinen samassa perheessä. Me tunnetaan varmasti oireet. Kiitos!! Kiitos!! Saatiin ajat jo huomiselle.

Huomenna on tuo päivä, jännitän jo liikaa. Luvassa on ultra, röntgen ja lääkärin tutkimukset. Huomenna ollaan viisaampia. Alkaako sama rumpa alusta....

Perthesin kuulumiset

En ole ollut aktiivinen. On  ollut liikaa kaikea ja tämä ei ole ollut se ykkös juttu. Kuitenkin minulta on kyselty aika ajoin miten tarina tästä jatku. Miten tänään voidaan.. no kerron jotain.

Elokuun 2015 kontrollin liikunta kielto ylilääkärin toimesta oli totaalinen hoitovirhe. Fyssari peruttiin ja liikunta piti jättää minimiin.. sitten alkoi tulla kaikkea muutakin ongelmaa. Liikkuminen vaikeutui. Kipuja alkoi tulla enemmän. Jalan liikkeet vaikeutui. Kävely kipeytti jalan nopeammin. Ei ollut voimaa liikkua...

Lokakuussa otin itse yhteyttä lääkärille et voisiko seuraavaa käyntiä aikastaa kun olen huolissani  jalan kunnosta. Aika saatiin melko pian. No siinä sitten lääkäri näki heti sisälle tullessamme ettei kaikki ole hyvin. Liikeratoja kokeillessa jalka ei liikkunut mihinkään. Se esiatys joka oli tullut leikkauksen jälkeen oli mennyt pahempaan ja kaikki se työ joka oltiin keväällä tehty mennyt täysin hukkaan. Tehokuuri fyssarille ja alkuvuoteen uusi käynti. On pakko tarkistaa kunto ja kuinka pahaa jälkeä liikkumattomuus on saanut aikaan. Kun aikasemmin elokuussa liikerata oli ollut 30-40% luokkaa ja parissa kuukaudeasa tippunu nollaan ei voi hurrata! Kaikki työ aloitettava alusta.

Vaihdoimme fyssarin, koska terveyskeskuksen kautta kunnan fyssari  ei pystynyt enää ottamaan poikaa hoiviinsa 2x viikossa säännöllisesti. Hirveällä kiireellä etsimään fyssaria jostain läheltä ja mieluiten joku joka osaisi käsitellä lapsia. Uudet ajat saatiin nppeasti käymään lukkoon Oivan, fyssarin kanssa. Ja mikä onnenpotku tuo fyssari olikaan! Ensimmäiset kerrat meni ihan vain perehtymisessä poikaan, sairauteen ja siihen miten kovet liikkuu. Koitti saada selville yleiskuvaa. Sen sekalaisten mutkien kautta selvitti nopeasti. Sitten koitettiin selvittää mikä on sairaudenkuva ja mitkä rajapyykit. Mitä saa tehdä mitä ei voi.

Alku vuodesta 2016 uusi käynti  taas lääkärillä ja samalla leikkauksen vuosipäivä.  Lääkäriltä saatiin sekä huonoja että hyviä uutisia. Hyvät oli ne että fyssari on saanut lyhyessä ajassa suuren nedistymisen ja liikeradat alkaa pikku hiljaa kohota. Hitaasti mutta  varmasti.  Voimaa löytyy kyllä mutta liikkeissä on vielä paljon petrattavaa.  Huonot  oli ne että jalassa olevaa rautaa ei vielä poisteta, koska aika ajoin joudutaan vielä turvautumaan kipulääkkeisiin. Kipulääkkeitä menee vaihtelevasti, mutta fyssarikäynnit käy  koiven päälle melko raskaina joten yltä myöten on helpotusta otettava. Luun pää yrittää edelleen puskea ulos kuopastaan ja tästä lääkäri tahtoo  vielä pitää palaverin toisten lääkäreiden kanssa (tulos kuitenkin oli että sille ei mitään tehdä tässä vaiheessa. Viime leikkauksessa  tehtiin se kääntö niin maximiin etteisitä enempää pystytä kääntämään)  Poika kulkee koko vuoden taxikyydillä, saa kuitenkin osallistua liikuntatunneille jo. Esteitä liikkumiselle ei enää ole, mutta kiputiloja pitää seurata ja liikkeessä on pysyttävä. Parannellaan voima ja liikeratoja ja katotaan keväällä uudelleen. Sählyharkkojhin saa osallistua kerran viikossa mikäli ei tule kipuja. Suuria äkkiliikkeitä on kuitenkin varottava vielä koska liikeradat ei ole parhaat mahdolliset (näin estetään uudet vauriot)

Koko loppu kevät menee rennosti. Kiputilat väheni huomattavasti ja liikeradat sai uutta potkua niin että lääkkeet jätettiin kokonaan pois. Poika on oma energinen ja liikkuva itsensä eikä hänestä päälle päin huomaa sairautta mitenkään.

Toukokuussa käydään taas polilla uusissa kuvissa ja ekaa kertaa kolmeen vuoteen meille sanotaan kuvista jotain erikoista: hattara luunpää on hiukan muuttunut. Ehkä se alkaa elpymään pian. Koska kipuja  ei ole päätetään rauta poistaa kesän aikana. Kuitenkin siinä muita asioita puhuessa ja jumppaliikkeitä tehdessä hoitaja lopettaa puhelun ja tuumaa että ensi  viikolle vapautu yksi peruutus. Tuutteko poistaa raudan sillo.. no eihän siinä muuta ku äkkiä päivä ylös ja hoitelemaan varahoitoa ja kyytejä. Fyssari on tehnyt hurjan hyvää duunia pojan kanssa ja ollaan päästy jo hurjiin lukemiin tietyissä liikkeissä.

Leikkaus on yksinkertainen  juttu. Haava auki,rauta pois ja haava kiinni. Jep. Luu on kuulemma hyvännäköinen vaikka vielä onkin vähä heikossa asennossa. Päästään melko aikasin saliin ja elämäni pisimmät minuutit  raksuttaa taas. Olin yksin odottamassa ja kun poika vihdoin  pääsee  heräämöön on hän todella  kipeä. Siis todella kipeä. Saa melkosen määrän lääkkeitä ja olo ajoittain helpottuu. Kuitenkin on huonovointinen ja maximi määrä kipua lieventäjiä annettiin. Osastolla eivät suostuneet antamaan pahoinvoinnin estoon lääkettä ja poika oksentaa useamman kerran. Uhkaan ite  hakea sen jollei anna  koska olo on jotain niin raasua että pahaa tekee. Lopulta saa kuin saakin lääkkeen ja olo kohenee heti. Oliko pakko lisätä lapsen kärsimystä? Poika pääsee sängystä ylös ja itse kävelee vessaan sauvoja käyttäen. Lääkäri  käy katsomassa ja toteaa että jollei mitään ongelmaa ole tai huonoa oloa ni saa lähteä yöksi kotiin. Ja mehän lähdemme..

Seuraava päivä menee kotona. Poika pääsee liikkeelle vaivattomasti. Vaikka alku olikin taas vähän kankeaa. Liikkessä pysytään ja vauhti kovenee. Seuraavana päivänä hän on jo koulussa ja illalla koulun kevätjuhlissa. Illalla juhlista palattuamme heittää hän sauvat nurkkaan ja liikkuminen muuttuu yhä helpommaksi.

Kesä menee hienosti.
Ontuminen ja kivut ja kaikki tuntuu jääneen leikkauspöydälle sen raudan kanssa. Pian tulee juoksuaskeleet. Sen jälkeen hypyt.. kaikki on hyvin. Terveen jalan nilkka naksuu ja paukkuu. Yhteys lääkäriin ja kuulemma on normaalia. Voi johtua ihan vain nivelten löysyydestä, ei ole huolissaan, kuitenkin tyytyväinen että otimme asian esille.

Elokuussa kontrollisa saadaan ekaa kertaa kolmeen vuoteen hyviä uutisia luusta: pää on selvästi  jo hakemassa pyöreää muotoa. Terve se ei ole.. mutta ei enää täysin hattara vaan pyöreähkö. Kaikki on hyvin. Nilkan naksuminen on löysin  nivelten aiheuttamaa.  Lupa pyörällä kulkemiseen saadaan ja kaikki  estot heitetä romukoppaan. Sählyä niin paljon kun jalka kestää ja lisenssi tän vuoden peleihin on taskussa..  mahtavaa! Fyssari jatkuu taas kerran viikossa kesätauon jälkeen (aikoja oli harvemmin)

Syksy menee hyvin.  Pyöräily onnistuu hienosti. Joka päivä  tulee 8 km plakkariin. Ei kipuja. Ei suurempaa ontumista..  fyssari jatkuu mahtavasti ja selvästi tulee onnistumisia uusissa liikkeissä ja liikeradat kehittyy koko ajan. Tulokset näkyy. Päästään kyykkyyn ilman että kantapäät nousee. Tätä ei oo pystytty tekee kolmeen vuoteen.

Marraskuussa uusi aika ja kaikki näyttää edelleen hyvältä. Luunpää on edelleen hiukan parempi ja  fyssari saa kiitoksia myös lääkäreiltä loistavasta työstään. Seuraava kontrolli onkin vasta vuoden päästä ja siihen  asti  pitää jatkaa samalla tarmolla. Hienosti on nyt menny ja loistavat tulokset näkyy. Sähly kulkee loistavasti ja kivut on poissa!  Nyt nautitaan ja jännätään sitten vuoden päästä uudelleen...

Vauvalahjoja

Tämä mennyt viikko on ollut niin täynnä suuria tunteita, että on ihan joutunut tekemään töitä pysyäkseen perässä. Tämä viikko on melkoisen tapahtumarikas ja tulee sitä olemaan jakossakin. Tällä viikolla hommia kertyi vain enemmän kuin yleensä. Jatkossa juhlimme tällä viikolla kolmen nimipäiviä ja kahden syntymäpäivää! Miten ihana juhlaviikko tämä jatkossa onkaan!

Tässä lyhykäisyydessään viikon hommat:
- Maanantaina saimme huonoja uutisia pojan jalan tilanteesta.
- Tiistaina alkoi koulu, mutta olikin sitten erihomma metsästää pojalle koulukyyti, kun koulu ei sitä päivän varotusajalla saanut mitenkään järjestymään. Lapset kävi koulun päätteeksi keräämässä tädin kanssa mansikoita.
- Keskiviikkona oli Kirpun nimen ensimmäinen nimipäivä ja lapset saivat ensimmäisen serkun. Tuo pieni poika teki minusta tädin.
- Torstaina oli sitten Jessen nimipäivä.
- Perjantaina saatiin vihdoin huvimajan kaikkiin ikkunoihin tummennukset.
- Lauantaina vietettiin laatuaikaa naapurin rouvan ja lasten kera. Syötiin ja paljultiin.
- Sunnuntaina Likka täytti 8v.  Käytiin tutustumassa sukumme uusimpaan tulokkaaseen. Vieden samalla muutamia pieniä vauvalahjoja..

Miten pieni nukkaposki tuo pieni nyytti olikaan!

Tein pienelle tulokkaalle ensimmäisen kolmipyöräisen, tai mopon,.. tai mikä se nyt sitten olisi.

Kun sain tietää että minusta tulee täti aloin tietenkin heti tekemään pieniä villasukkia. Silloin en tosin tiennyt kumpiko oli tulossa, mutta jostain syystä vihreä väri pomppasi kerta toisensa jälkeen esille kaikessa. Pieniä tavaroita ja juttuja alkoi kasaantua laatikkoon pitkin kevättä ja villasukalle löytyy pareiksi tumppua ja huiviakin. Oli selvää jo heti alussa, että teen vaippakakun, mutta idea tähän mopoon tuli kylläkin ihan sattumalta. Vaippoja tähän meni 3 paketillista ja 2 rullaa (yht. 6 m) nauhaa, jolla sain vaipat pysymään kurissa. Lisäksi mopon tekoon tarvitsin pehmolelun kyytiin ja viltin pitämään renkaat yhdessä.

Mutta ennen kuin sain mopon tehtyä piti täyttää sen alla oleva laatikko vauvatavaralla. Osan ostin osan tein itse. Näitä on tarttunut mukaan pitkin matkaa kevään aikana.

Laatikosta löytyi mm. Huivi, tumput  (tein itse), juna villasukat (tein itse), sukkia, tuttipullo, pesusieni, roskapusseja, vihreä sydän kynttilä, desifiointiainetta, nalle ja rusetti (veljeni vanhat), vaipan vaihtoalusta (tein itse), pussilakana (veljeni vauvalakana, johon kirjoteltiin lasten kanssa kaikkea..) tuttinauha (tein itse)

Tottakai jokaisella pikkusella pitää olla ainakin yksi body, johon on kirjoitettu "tädin muru"..

Nämä kaikki pakkasin laatikkoon, jonka päällystin ihan vain lahjapaperilla. Päälimmäiseksi vihreää silkkipaperia ja kanteen isoon sydämeen Onnea!

Mopon yksityiskohtia.. Vaipat pyöritin kakkuvuoan avulla ympyröiksi ja väliin tungin viltin. Eturenkaassa on tuplasti vaippoja, jotta se pysyisi kuosissa. Ohjaustanko on muutaman vaipan avulla tehty ensin ohjaustangoksi ja sitten parin vaipan ja nauhan avulla kiinnitetty eturenkaan päälle. Eteen sitten laitettiin äiti ja isä avaimenperät. Penkki pöllölle sitten on muutaman vaipan avulla päällystetty viltin keskiosa.

Tältä se näyttää melkein valmiina..

Sellofaani päälle ja valmista.

Lasten kanssa tehtiin sitten vielä vähän "huumorilla" tällänen kortti, jossa oli vaikka ja mitä infoa, ideoita, faktaa ja kaiken maailman tekstiä uusille vanhemmille..

Sitten oli vielä pikku paketti  lisänä (kun ei nää kaikki sinne laatikkoon mahtuneet..) 

Nuo siniset potkuhousut on veljeni ensimmäiset housut.. 

Kortti ja tossut on itse tekemiäni:

Olen valtavan onnellinen juuri nyt. Tuo pieni nyytti oli vain niin valloittavan pieni ja niin hentonen. Tuli ihan selvästi mieleen se kun sai omat lapset syliinsä ja se vaan oli niin valloittava hetki. Henkeä salpaavan koskettava kokemus. Tuo pieni nyytti on isompi kuin meiän muksut oli vastasyntyneinä, mutta silti tuo nyytti oli niin pieni ja tekee varmasti elämästämme kaikin puolin rattoisampaa!

Onnea vielä vanhemmille!

Oman lapsen, pienen linnun, kannoit alla sydämen. 
Nyt on onni täydellinen, syliisi saat ottaa sen. 
Tunnet käden, pienen, hennon, tunnet posken pehmeän. 
Voisko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän..

"Katso!" sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan. "Mitä?" kysyi Nasu. "Uudet jalanjäljet. Kahden seuraan on liittynyt kolmas!"

Ei ole kooltansa suuri tuo pikkuinen, mut aikaan sai melkoisen muutoksen. Toi elämään mukanaan valoisan lisän, teki toisesta äidin, toisesta isän.

Tervetuloa maailmaan pikkuinen nyytti, Rakkaudella tätisi

Parisuhdeaikaa

Parisuhdeaikaa kaksin Vantaalla Sokos Hotelli Flamingossa. Vietimme tuossa heinäkuussa 6v hääpäivää ja samalla yhteistä matkaa on tallattu jo 12 vuotta. 

Olipa sitten lopulta niin tiukka aikataulu ettei keretty nauttia edes kylpylästä.. Ainoa asia minkä takia mentiin et saataisiin nauttia hetki altaalla ilman et pitäisi olla koko ajan vahtimassa lapsia.. heh. Mutta aika saatiin silti vietettyä oikein mukavasti..

Torstaina tultiin aamupäivästä Vantaalle ja käytiin pikakierros Ikeassa (en oo ikinä kiertänyt ikeaa niin nopeasti ja niin vähillä ostoksilla.. Ihan outoa..). Hotelliin kirjautumisen jälkeen sitten suunnattiin hetkeksi ostoksille. Amarilloon suunnattiin syömään, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Sieltä suunnattiin vielä hohtogolffaamaan. Oli melkoisen hupaisakokemus. 

 Huoneessa oli kylpyamme, joten nautittiin rauhassa vaahtokylvystä..

 Illalla nautittiin vielä suklaata, kirsikoita ja vadelmia skumpan kera.. Oli niin hiljaista ja rauhallista...  ihan outoa! Kyllä kuitenkin uni maistui.. ;)

Ilta oli aivan mahtava. Kyllä muuten akut tuli taas ladattua ja nukuttikin makoisasti.

Ihanaa luksusta! Ruokia ei tarvinnut jakaa, niitä oli riittävästi ja aamupalallakin sai keskittyä vain omaan lautaseensa.. Ihanaa.. (jokainen äiti varmasti tietää tän "luksusta" tunteen kun saa syödä rauhassa.. ;))

Perjantain ohjelmassa jouduin kohtaamaan pelkoni.. Miehen serkku perheineen vei meiän purjehtimaan.

Olo oli aivan kamala. Purjevene oli alkumatkasta hiukan "kallellaan", joten vesi oli liiankin lähellä ja keinutuksen takia jouduin oikeasti puremaan hampaani yhteen etten olisi antanut ylen.... Kun maha ei kestä keikutusta, ei tämä lysty ollut yhtään kivaa.. Kuvia onneksi otin, vaikken silmillä paljoa nähnytkään..

Perjantaina oli tarkotus mennä heti aamusta uimaan, mutta päätettiin jättää reissu illalle, koska edessä olisi purjestusta merellä. Aateltiin et reissun päälle lämmin sauna olisi poikaa... Mutta  suunnattiin siis kiertelemään kaupoille, löysimme lapsille synttärilahjat. Purjehdus oli huomattavasti kamalampi kokemus kuin mitä olin aavistanutkaan.. Vatsa, pää ja kroppa meni niin sekasin että istuin illan vessassa ja maailma pyöri koko illan.. Reissun jälkeen emme kerenneet sinne kylpylään sitten ollenkaan.. Uintiaikaa olisi ollut vajaa puoli tuntia.. Joten jäätiin sitten huoneeseen tölläämään telkkua ja herkuttelemaan.

Lauantaina sitten kävimme vielä viimeiset kauppakierrokset ja syömässä, jonka jälkeen suunnattiin kotiinpäin. Ei päästy mummulassa kunnolla edes sisälle kun pienin ilmoitti että vain Veikka lähtee kotiin, hän itse jää sinne. Äiti voi mennä pois vaan! Niin että selkeesti oli ollut ikävä!

Murut 

Kontrollikäynti ja ei niin hyvät uutiset..

Kauan odotettu 6 kk kontrolli käynti oli ja meni (Leikkaushan oli helmikuussa). Emme olleet tätä sen kummemmin pelänneet tai ajatelleet, koska koko kesä on kulunut hienosti koiven osalta. Mennyt Ruotsin reissu taisi olla ainoa hetki, jolloin poika valitti kipua jaloissaan, mutta ihmekkös tuo kun itselläkin koivet oli kovilla. EI sitä sen kummemmin pelätty tai ajateltu että homma menee puihin.

Kuitenkin tänään selvisi että tuo pojan ontuminen on sen verran vaivalloista että se kertoo jo siitä että mikäli jalkojen pituudessa ei ole eroa niin vika on jossain muualla. Koska enää ei pitäsi ontumista olla. Eikä me olla tuota ontumista otettu "pahana" sillä ontunuthan tuo on jo yli vuoden (kuuluu taudin kuvaan), varsinkin kun on rasitettu jalkaa.. Noh, tiedetäänpähän nyt että olis pitäny kuulla kellojen soitto.

Myöskin liikkuvuus on todella heikko. Voimaa jalassa on, mutta jokin ottaa kierteissä kiinni, vaikkei enää pitäisi olla esteitä liikkuvuudelle. Tämä kuitenkaan ei johdu liikunnan runsaudesta tai sen puutteesta vaan se jokin vika on ruuveissa, raudassa, nivelessä tai siellä jossain näiden yhteissummassa. Tietoa ei vielä ole. Kuviin poika sitten passitettiin ja näistä tieto tulee vasta ensi viikolla, kun lääkäri soittaa mikä on homman nimi ja miten edetään.

Tällä hetkellä siis päälle napsahti 2 viikon liikuntakielto ja pyörä taksikyytiin.. Jälleen kerran.
Nuolastiin ennen kuin tipahti ja nyt se kostautuu niskaan pahemmin ku osattiin odottaakkaan. Itse olen shokissa, poika oli melkolailla maansa myynyt..

Ette tiedä kuinka paha olo mulla tällä hetkellä on. Oon yksin lasten kanssa taas koko viikon, mies on reissussa ja lapset hyppii tässä jaloissa.. Omatunto on niin paskana juuri nyt ja muutenkin huono fiilis siitä ettei ne kellot soineet missään vaiheessa, et olis käynyt näyttämässä jo aikasemmin jalkaa.. Toisaalta (kuten lääkärillekkin sanottiin) ei poika ole kipuja valittanut missään vaiheessa. EI olla oltu kotona paljoakaan, ei hypitty trampalla, ei kävelty järjettömän pitkiä matkoja... Ei hypitty ja riehuttu ku hullut, joten mitään helppoa/järkevää/ loogista/näkyvää syytä kipuun tai tilanteeseen ei ole.

Pitäisi malttaa odottaa ensi viikkoon, mutta vihjailtu jo on, että oireiden perustella kyseessä voisi olla joko nestettä nivelessä, ruuvi löysällä tai rauta liian iso... Neste nivelessä olisi helpoin hoitaa.. Ruuvin kiristys ja uuden raudan laitto vaativat haavan aukaisun ja se tarkottaa samaa rumpaa kuin mitä keväällä käytiin. Rullatuollia, sauvoja, 3 kk liikuntakieltoa, ei uimista, ei liikuntaa... Rajoja ja rajoitteita... TAAS.. (Ihnottavinta tässä vaihtoehdossa olisi myös se, että alkuvuodesta tuo rauta otetaan pois joka tapauksessa, joten sitten taas olisi parin kk päästä sama homma uudelleen.. Kolmatta kertaa...)

Tänään onkin sitten soiteltu pitkin koulua ja koitettu saada koulukyyti.. Huomenna pitäisi poika saada jollain kyydillä kouluun (itse en pääse häntä viemään), kuulemma taksi tuo sitten kotiinpäin, mikäli vain saavat asian hoitoon.. Enpä kyl arvannut mikä ressi tästäkin kouluun lähdöstä taas saadaan aikaiseksi..

Tehohoitoa hiuksille, luonnollisesti

KESÄ!

Ihanaa, kukkia, aurinkoa, uimista, sadetta, uv-säteitä, saasteita ja vaikka mitä muuta.

Hiukset kärsii, oletteko huomanneet eroa?

Tänä kesänä ei taida olla aurinko se suurin hiusten kuivattaja, mutta silti ite ainakin oon huomannut eron siihen millaiset hiukseni oli keväällä ja mitä ne nyt ovat. 

Minulla ainakin hiuksista tulee kuivat, karheat, lättänät ja ennen kaikkea epäsiistin näköiset, koska ne rasvottuvat nopeasti, ovat sähköiset latvoista ja joka suuntaan sojottavaa sortuvia.. Kuitenkin päältä ne menee aivan päätä myöten ja näyttävät siltä kuin niitä ei olisi pesty viikkoihin..  niin ärsyttävää! Ei auta vaikka miten käytät hoitoaineita tai hoitotuotteita.. Niissä vaan ei ole riittävästi virtaa.

Nettiä  ja lähinnä pinterstiä selaillessani löysin montakin hyvää keinoa tehokosteuttaa ja elvyttää hiuksia. Hyvin moniin naamioihin löytyy aineet ihan helposti. Mitään ei tarvitse lähteä etsimään kaupasta, vaan tuotteet on luonnollisia perus ruoka-aineita.. Oliiviöljyä, kookosöljyä, kananmunia, avocadoa, hunajaa... Helppoa.

Päätin siis taas kokeilla jotain uutta.

Itse tykkään kokeilla naamioita, jotka koostuvat luonnollisista aineista ja sisältö on sellainen, jonka tunnistan. Kokeilin tällä kertaa tätä naamiota, koska se lupasi että nämä aineet yhdessä parantavat hiuksen kuntoa, auttavat kasvamaan nopeammin, uudistavat hiuspohjaa, tekee hiuksista kiiltävät, luonnoliset, lisää voluumia ja pehmeyttää hiuksia.  Näissä on paljon kosteuttavia hyviä rasvoja, joten päänahkakin saa samalla hyvän kosteutuksen (hyvästi kuiva päänahka!).. Lämpö lisää vaikutusta.

Ohje: Sekoitin kaikki keskenään:
1 muna, (rakenne rikki,)
 2 rkl oliiviöljyä,
2 rkl kookosöljyä
 1 rkl hunajaa.

Levitin hiuksiini, käärin pyyhkeeseen ja annoin vaikuttaa n. tunnin, josta viimeiset 15 min olin saunanlämmössä. Pesin tämän jälkeen hiukseni kahdesti sampoolla.

Lopputulos oli aivan mahtava! Hiukset suorastaan säteilee. Ne on kiiltävät, sileät, pehmeät ja siistit. Niissä on voluumia, ne on taipuisat ja tuulessa liehuvat. Ai että mä tykkään.

 Näissä kuvissa näkyy hyvin miten paljon hiukset muuttuivat parissa tunnissa. Ennen kuvassa hiukset on lättänät päältä, hapsottavat latvoista ja ovat huonossa hapessa.. Jälkeen kuvassa hiukset on saaneet tehohoidon ja kuivauksen jälkeen ne suorastaan hehkuvat. Voluumia löytyy ja pehmeys on aivan uskomatonta. Värikin on aivan eri!  (valitettavasti kuvat on vain huonot... :( )