Joskus sitä on vaan pysähdyttävä ja tutkittava maailmaa..
Mä tykkään tuijotella pilviä ja taivasta, olla miettimättä mitään, ihan hiljaa..
Se rauhottaa. Se pistää pysähtymään. Välillä pelottaa..
Tässä auringon nousu ja lasku..
Rauhoittavimmat kuvat on ne, joissa mukana on meri tai järvi..
Näissä maisemissa sielu ei voi kun levätä!
(Kuvissa Jyväskylä-Riihimäki-Helsinki akseli..)
Ehkä outoa,
... mutta joku toinen kuvaa lasten merkkikuteita,
toinen kampauksiaan, joku kynsiään..
Jollakin taas on tapana ottaa kuva joka päivä asustaan..
Mä kuvaan taivasta, se on jotain, mikä ei koskaan ole samanlainen,
se on jotain mikä muuttuu jatkuvasti, vaikkei itse muuttuisikaan!
Taivas ja pilvet tuntuvat aina erilaisilta, kun kuvakulma muuttuu. Jos alla on rypsipeltoa, taivas on huomattavasti kirkkaampi, ajaessa suoraa moottoritietä taivas näyttää jatkuvan loputtomiin. Merta ja järveä vasten on vaikea erottaa milloinka taivas alkaa.
Niin mahtava kuvauskohde.. Mä tykkään!
Se pysyy, kun kaikki muu pois viedään..
Ja juu, mä kuvaan vaan ikivanhalla Canonin ixus kameralla, josta hädintuskin osaan painaa "ota kuva"-nappia, joten sori, mä oon todellakin täydellinen amatööri! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!