Bride to be..

Pääsin mukaan juhlimaan veljen tulevan vaimon polttareita. Suunnitelmia tehtiin monta  kuukautta etukäteen, salaa ja selän takana suunnitellen morsiamelle jotain hurjaa päänmenoksi.

Alkujaan oli päätetty teemaksi hillittyä pinkkiä, ei nolailuja vaan tulevan rouvan testausta pestiin  ja mukavaa, rauhallista yhdessäoloa.. Tätä meidän kätevä emäntämme saikin pävän aikana kokea.
Meillä oli yhtenä "rastina" jotain hurjaa ja toisena "rastina" saimme morsiamen sydärin partaalle, kun kerroimme, että hän saa kohta vieraan. Päivä oli aurinkoinen ja sää todellakin suosi meitä!  Porukka oli mukavaa ja kaikki suunnitellut toimet saimme tehtyä.

Aamu alkoi varhain, kun kokoonnuimme kaikki kuusi naista yhteen ja josta sitten lähdimme yllättämään Bride to beetä! Hän ei ollut aavistanut meidän tuloamme, joten eka yllätys sujui hyvin. (vaikkakaan itse juhlakalu ei meitä ovelle tullutkaan vastaan..) Kotonaan juhlakalu sai asianmukaiset vermeet päälle ja ohjeen, jonka mukaan pakata kassi reissua varten. Puhelin takavarikoitiin ja morsian pistettiin allekirjoittamaan polttarivala, jossa lupaa ettei meiän kutsuja enää peruuteta tai ettei hän ota yhteyttä virkavaltaan..

Suuntasimme kohti Jyväskylän Satamaa, jossa morsian ensimmäisenä pelkäsi joutuvansa veteen ja panikoi ettei osaa kunnolla uida... Meidän suunnitelmiin ei  kuitenkaan kuulunut uintia vaan aamu piknik: fresitan, mansikoiden, vesimelonin, kirsikkatomaattien, karjalanpiirakoiden, muffinien kahvin/teen kera.. Morsiamen eka tehtävä oli valmistaa munavoi (jota hän ei kuulemma ollut koskaan aikaisemmin tehnyt!) Ja siitä tuli oikein makoisaa! (ja tästä lähin hän saa tehdä sitä joka kerta kun heillä käydään :D Mä voin tuoda ne piirakat! )

Lisäksi  morsiamen piti näyttää neulonta taitojaan parsimalla sukka. Parsinta kävi sujuvasti isoilla liikkeillä ja vauhdikkaalla menolla, mutta en ole sitten varma kelpasiko tämä yksilö enää siskon jalkaan, tuli meinaan aika paksun oloinen neulos tuohon saumaan..

 

 Tämän jälkeen edessä olikin sitten pidempi ajomatka kohti Koskenpään perämehtää.. Matkalla tehtävänä oli piirtää sulhasen kuva. Ensimmäinen kuva muistutti tikku-ukkoa (ei muka osannut piirtää yhtään! höpsis!), toisesta löytyi jo jotain veljeäni muistuttavaa..Vielä kolmannenkin kuvan innostui morsio piirtämään.. Pienten eksymisten jälkeen lopulta käännyttiin hiekkatielle, josta morsian näki pellon laidalla ralliauton.. Neiti pomppas puolimetriä penkillään ilmaan ja huudahti ettei kai vaan joudu tuon kyytiin.. Jep. Sinnepä sinne! Onneksi kuski kertoi vasta kyydin jälkeen, että oli alkuvuodesta ollut kolarissa, jolloin auto oli menny kolmesti ympäri ja aika ruttuun...

Matka jatku takas kaupunkiin. Kävimme kahvilla ja terassilla. Lisäksi morsian sai 10e rahaa, jolla piti ostaa appivanhemmille joku tuliainen tuolla summalla. Tuon jälkeen suuntasimme keilaamaan.

Keilauksen jälkeen suuntasimme tänne meille: tehtiin ruokaa ja syötiin kaikessa rauhassa. Muutama monivalinta-kyssäri testi tehtiin ja kätevän emännän testausta mm. kravattisolmua, vanhoja keittiövälineitä...

Viimeinen paniikki ja sydäri saatiin aikaan kun kerrottiin että kohta saapuu hänelle vieras. Silmät kiinni ovelle ja sitten ovella onkin nainen kassin kanssa... EveLacen alusvaate-esittelijä... hihhii.. Tässä vaiheessa iltaa, pikku sievässä meno lähti aika-ajoin käsistä.. Välillä taas tuntui ettei esittelijä päässyt eteenpäin ollenkaan. 

Viimeisenä toimena oli saunominen. Saunaan olin levittänyt valkoiset lakanat, kukkia ja kynttilöitä.. Vastottiin ex-heilat pois ja istutettiin morsio kuusenoksan päälle. Toivotettiin hedelmällisyyttä ja leipää taloon pesemällä jauhoilla ja suolalla, jottei vanha suola enää janota, hiukset ravittiin kananmunapesulla..

Illasta vielä herkuteltiin ja morsiamen piti vielä rustata runo sulholle, muka oli apusanoja, jotka piti sijottaa tekstiin..

Aamulla oli vielä meiän muksujen keksimä kuka olen..-tehtävä..
Puoleen päivään mennessä talo oli hiljainen. Siivosin ja odotin omaa pesuettani kotiin..

Kuulosti ainakin siltä, että morsian oli tyytyväinen päiväänsä!

Tänään on sitten pikkuveljeäni viety ympäri pitäjiä, kuulemma ainakin on hyvin pärjännyt, eikä oo pahemmin panikoinu koettelemuksiaan.. ;)


... Nyt vaan pohtimaan sitten juhlavaatteita.. Niissä onkin pohtimista, kerrakseen..