Kesäsade

Mä rakastan kesäsateita.

Tällä matkalla lapset jaksoivat mököttää ja kysellä, et oonko mä hullu..
Ehkä pikkusen. Mä rakastan sadepäiviä, kun on lämmintä ja sataatihuttaa..
Se kun nostaa kasvot kohti taivasta ja kasvot kastuu. Se tunne kun ekaa kertaa tunnet että nyt muuten on vettä kengässä..


Mut alkusyksyt on kamalia pimeine iltoineen, kylmine tuulineen ja märkine sateineen, mutta ah, mä rakastan sitä hetkeä kun saa kaivaa villasukat jalkaan ja käpertyä viltin alle ja tuijottaa takkatuleen. Ja uloshan ei koskaan ole pakko mennä.. Kohta syksy on täällä! Kohta kehtaa jo myöntää poltelleensa kynttilöitä ja fiilistelleensä..

Sitä ennen fiilistelen näillä kesäsadekuvilla..

ja kaiken ihanintahan on sillon, kun on kumpparit jalassa ja hypitään kilpaa lätäköissä.. Eihän koskaan tarvitse kasvaa aikuiseksi??

Meillä hoitolapsilla pitää olla sadevaatteet ja ehjät kumpparit, sillä ollaan ulkona vaikka satais ukkoja taivaalta.. Ulkona olo aika ei ehkä oo yli 2h/päivässä, mutta me käydään happihyppelyllä joka tapauksessa. Minäkin oon satsannut ja ostanut lasten osastolta sadeasun ja hyvät, lämpöiset kumpparit.. (Vieläkun löytyis lierihattu ja vettäpitävät hanskat jostain!!) Kerran yks hoitolapsi oli kotonakin ihmetellyt että hoidossa täti oli sanonu et lätäköissä saa hyppiä ja se hyppi itsekin..  Seuraavana aamuna kun äiti tätä mulle kerto poika veti hihasta ja kysy: saadaanhan me tänäänkin hyppiä, vaikka äiti sano ettei tänään sada vettä..? ... me hypittiin lätäköissä: kannettiin ämpärillinen vettä "lätäköksi"..

Saderuno

Sataa, sataa yhtenään,
milloin saamme poutasään?
Vesi juoksee räystään suusta,
tippuu kotipihan puusta.

-Sataa, sataa yhtenään,
minä kyllä sisään jään!
-Minä lähden pihatöihin,
kaivan ojat lätäköihin.

-Mutta, sade loppui jo!
Siellä paistaa aurinko!
-Mennään ulos leikkimään,
jopa saimme poutasään!