Viikon kuulumisia..

Vesirokkopotilaan takia meillä olikin alkuviikko vapaata.


Musta on ollut oikeesti mahtavaa palata, vaikka tätä toistelinkin jo viikko sitten. Oon saanu rytmin kuntoon, näillä puitteilla, mitä on nyt annettu ja kaiken suunnilleen pyörimään rytmin mukaisesti.
Tarttee vielä vähän hienosäätöä tehdä kun saadaan nuo toisetkin porukkaan mukaan koko päiväisesti. Niin ja yhtään ylimääräistä aikaa ei kyllä ole päivän aikana löytyny.. Eilenkin huomasin aamukahvikuppini olevan kuistilla puolillaan, kun en vaan ollutkaan kerennyt juomaan sitä. Keskiviikkona en kerennyt syömään mitään kuin vasta puolen päivän jälkeen aamupalaksi palan ruisleipää.. Juostu ja käveltykin on niin paljon ympäri kämppää ettei oo koko viime vuonna yhteensä tullu otettua yhtä monta askelta.. (jos ei tällä laihdu ni ei sit millään..) Ja illalla on silmät sitten ihan ristissä, mutta tuo loistavan karu täysikuu pitää hereillä myöhään!

Henkisesti on kuitenkin aika rankkaa kun yksi lapsista itkeskelee paljon. Enkä ole vielä keksinyt keinoa millä saisin ikävää lievitettyä, vaikka kaikkea on kokeiltu (kaikki ne mitkä on aikasemmin auttanu ja apuakin kyselty kollegoilta..) ja sylissä ei lapsi viihdy yhtään.  Toivon että tää on ohimenevää ja toinenkin tottuisi aikasiin aamuihin ja hoidon tuomaan rytmiin ja uusiin kavereihin. Tänään tosin sain jo pikaiset halin, joten edistystä on tullut, kun keskiviikkona vain rimpuiltiin pois sylistä huudon ja potkujen kera sekä kiiruhdettiin karkuun toiselle puolen taloa. Luottamus syntyy ajan kanssa ja oon vanhemmillekin koittanut sanoa, että kaksi ekaa viikkoa on pahimmat, varsinkin kun kyseessä on pieni, joka ei ole hoidossa koskaan ollut.. Se luo minuunkin pientä toivonkipinää että kyllä tämä helpottaa.

Lisäksi oma Kirppu on näyttänyt pientä mustasukkaisuuden puremaa kun joku toinen on vain lähellänikään. Heti tullaan huudon kanssa juosten syliin näyttäen että tää on sitten mun äiti. Onneksi kuitenkaan ei leluista ole tullut riitaa. Tärkeimmät leluthan onkin sitten omassa lelukopassa niin ettei hoitolapsille kaikkea ole leikkeihin annettu. Niin ja pikku hiljaa alkaa kyllä helpottamaan, kun tänään ei enää juostu syliin asti vaan huudettiin vaaan toiselta puolen huonetta: eieieiei!

Isoimman (4v) kanssa ollaan edistytty hurjasti jo muutamassa päivässä, se on varmaan se sinnikkyys ja toistot. Viikko sitten ei suostunut pukemaan mitään ulkovaatetta päälle, kun halusi että puen hänet samoin kuin pienemmätkin.. Eilen päälle meni villasukat ja tänään jo villahaalarikin. Olen saanut häneen virtaa kertomalla että jonkun täytyy olla esimerkkinä pienemmille ja että hän on jo aika iso puettavaksi kun ei mahdu enää oikeen syliinkään. On siitä hyötyä ollu kun vajaa kaks vee tahtoi tänään ihan itse pukea villasukat, kun isompikin niin teki. Kovin kovin paljon vaan tarvitaan kehua ja kannustusta ja jokainen hetki pitäisi olla katsomassa miten nyt menee, mutten valitettavasti voi koko aikaa olla vieressä, kun kolme muuta juoksentelee pitkin kämppää (operaatio: leikit leikkihuoneessa on vielä hiukan kesken..) Omatoimisuus on aika vähäistä, ellei sano topakasti, mutta liiaksi en oo vielä uusia asioita eteen pistäny. Yksi näistä uusista toimista on haarukan käyttö, kun lapsi itse sanoi ettei ole vielä koskaan sellaisella syönyt (ja vanhemmat sen sitten sanoivat myös), meillä kun Kirppukin syö jo pienellä haarukalla ruokaansa (sillon kun ei vedä ruokaa kaksin käsin kurkkua myöten..) niin hän tahtoi kanssa kokeilla kun kuulemma näytti ruokakin maukkaammalta sen kanssa.. Pienin askelin..

Ruokapuoli onkin sitten asia taas aivan erikseen. Meiän pieni Kirppu on syönyt yhdessä päivässä enemmän kuin kaikki  kolme hoitolasta yhteensä. Ei ole maistunut puurot, ei makkarasoppa, eikä leipä.. Maitoa ei haluta juoda kun se on kylmää (ei kai 4v:lle tarvitse lämmittää maitoa??)'

Uniaika on jokseenkin kaaottista, vaikkakin toisaalta helppoa.. Isoin ei tahtoisi millään levätä pienintäkään hetkeä (lepohetki n. 30 min, sillä aikaa kun siivoan ruokailun sotkut ja valmistelen välipalaa).. Pienimmät, kaikki kolme nukkuvat ulkona rattaissa, (joten pukemista on parhaillaan kolmesti päivässä) onneksi kuitenkin he nukahtavat helpolla ja nopeasti ja ovat nukkuneetkin yllättävän hyvin.

Fyysisesti sitten huomaan että selkä ei todellakaan ole parhaimmassa kunnossa. Nyt kun on pari viikkoo nostellut pieniä ylös nurmikolta ja sisällä pukenut, nostanut ja kantanut vaunuihin nukkumaan niin selkä huutaa nytkin tässä istuessa hoosiannaa.. Iltaisin se on jäykkä ja jumissa ja vaikka olen koittanut tehdä annettuja "hoito-toimenpiteitä" ei se ole ainakaan parempaan päin mennyt.. Lääkärihän kielsi "turhan" kanniskelun, joten olen koittanu aina istualtaan ottaa syliin, enkä ulkona kantele lapsia muuta kuin keinuun ja siitä pois. Täytyy toivoa, ettei se pahemmaksi mene ja yrittää olla rasittamatta sitä liikaa.. Melutaso on aika kova, joten korvat huutaa hoosiannaa pitkään vielä työpäivän päätteeksi, vaikka miten koittaa sanoa ettei tarvitse huutaa niin ääntä lähtee.. Välillä kun täällä itkee yhtäaikaa kaikki kolme pientä (yks potalla, yks naamanpesusta ja yks ku kaatui..Välillä  tuntuu et vaan itkemisen halusta ja toisaalta siksi kun toinenkin itkee.. Sympatiaa..??.)

** Pieni Kirppu sitten sai sen korvatulehduksen viikko sitten. Rokotteen 2 viikkoa sitten... Ja  lämpöä oli viime vlopun ja nyt tiistaina alko sit olla koko kroppa täynnä kirkkaan punaista ryhelmää/ihottuman kaltaista, ei kutisevaa kuitenkaan ja kerkesin jo aatella et nyt se vesirokko sit iski meillekin. No kuume siis laski ja aloin ynnäämään. Onko se vauvarokko, rokotteesta johtuvaa vai lääkeallergia..?? Kirppu on hyvävointinen eikä mitään allergiaan viittaavaa muuta kyllä tullu esille, joten uskalsin vain veikata tota vauvarokkoa, kun en noita oireita osaa yhdistää rokotuksen oireisiin,.. No keskiviikkona ne oli enää haaleita ja tänään tuskin näkyviä, joten juu, kai se sitä sit  vauvarokkoo tais olla.... Odotellaan sitten sitä vesirokon tulemista ensi tai seuraavalle viikolle..  **


No mutta, ensi viikolla taas uudet kujeet.. Meillä tosin onkin huomenna "koulupäivä", kun lapsilla onkin koulussa Unisef-kävely,  tästä lisää huomenna.. Pitäs kai lähtee punkkaa kohti et jaksaa herätä ja lähtee polun varteen kannustamaan.. :)