.. syksy tulee..

Aamut on päivän parasta aikaa. Sillon mä oon energinen ja jaksan tehdäkin jotain. Raskauden takia illat on niin paljon raskaampia. Työhommat ei ole menneet niin kuin kuvittelin ja niistä tulee paskaa niskaan koko ajan. Heräsin tänäänkin jo kuudelta, vaikka olis saanu nukkua ainakin tunnin vielä. Mä pistin tiski- ja pesukoneet pyörimään, nautin kuuman kaakaon katsellen sateen ropinaa terassille ja sytyttelin jouluvaloni, jottei olisi liian hämärää. Mä nautin rauhallisesta aamuhetkestä. Ennen arjen tohinaa ja otin aikaa itselleni. Huomenna se ei ehkä ole mahdollista, kun arki palaa..

Syksy tulee, lehdet on alkaneet kellastumaan, vaahtera on oranssin-punaisen ja keltaisen kukertava. Lehtiä leijailee maahan. Aamut on kirpsakoita ja hämäriä. Jouluvaloja olen kaivanut esille muutaman, ne piristää synkkiä aamuja, mutta eivät shokkiherätä kirkkailla valoillaan. Syksyn tulo kertoo siitä, että kohta saa alkaa miettimään joulua. Mä rakastan tätä aikaa.. Kynttilöitä, joulun tuoksuja, ylläreitä, salaisuuksia, kirpeitä aamuja, ensi lumi, syksyn värikkäät lehdet, takkatuli ja sisällä lämpöisessä olo lähöten rakkaiden kanssa.. Huoh..

Mä inhoan ruusuja, se on vain piikikkäitä ja tylsiä.. Meillä ruusut on vain tässä muodossa sallittuja. Sytykkeitä takassa. Ihanaa, kun saa taas alkaa aloittamaan aamua takkatulen loimussa ja nauttien räiskeestä ja ritinästä.. Lämmöstä.. Raikkaiden aamujen ihana vastakohta on juuri tuo lämmin takka ja kuuma kahvi-kaakao.. Mä nautin syksystä, osittain..

..... mä en kylläkään ole mikään syyssateiden ystävä. Inhottavat märät, kuraiset kelit ja kuralätäköt ei oo sinäänsä mun juttu ollenkaan. Mulla on kyllä kuravaatteet, ihan niin kuin lapsillakin ja mä hypin niissä lätäköissä samalla lailla kuin lapsetkin.. Mutta hoitolapsien kanssa tuo kuravaaterumpa ei ole se päivän ihanin hetki!


Tänään on vapaapäivä. 
Tyttären kanssa käydään neuvolassa päivällä: neiti omassaan ja minä pyytämässä sairaslomaa, oma vointi alkaa olla aina finaalissa. Työrintaman asiat kasaantuu päälle ja ne ei ole olleet mitään positiivisia asioita vaan oon joutunu taistelemaan oikeuksistani ja siitä, että onko työnantajalla oikeus laskea palkkaani kertomatta minulle todellista syytä. Ei ole enää intoa, ei huvita ja kun päivät alkaa olemaan jatkuvaa taistelua, niin eikö olisi minun aika jo antaa periksi ja lapseni kannalta unohtaa ressi hetkeksi ja keskittyä lapsen hyvinvointiin.. En yleensä anna periksi helpolla, nyt vain en enää jaksa, itken joka päivä, että ei oo energiaa ja sitä kuinka paljon asiat ahistaa.. On pakko luovuttaa ja alkaa ajatella pientä syntymätöntä rakkauspakkaustakin! En ole kone, minullakin on tunteet ja oikeus huolehtia itsestäni.. Ajateltiin kuitenkin nauttia tytön kanssa vain rauhallisesta aamusta, ehkä leipoa jotain ja paistaa kalaa ruuaksi, tytön lounasvalinta, se kuulemma kehittää hänen pieniä aivojaan, jotta ne jaksaa oppia ja saavat hyvää ravintoa.. On tainnut äidin terveellisyys-kasvatus mennä jokseenkin perille.. Poika lähti jo kouluun, marmattaen, että miks pitää tulla syksy, kun aina vaan on sumuista, märkää ja inhottavan viileää.. Niin, ei kaikki ole syksyihmisiä..