Meille niistä on kehkeytynyt perinne, joissa on vaan käytävä.
Viime vuonna sitä sanottiin jokaiseen "onko rakentaminen ajankohtaista" että joo, just saatiin talo valmiiksi, pihatyöt oottaa.. Tänä vuonna ei voinu enää sanoa kumpaankaan että joo, sillä kaikki on jo lähes valmista, vai yläterassi ja palju puuttuu... Sekä toisen naapurin kanssa pitäs jutella tuosta aidasta/puskista.. Kävimme vain uteliaisuudesta, etsimässä ideoita, tutkimassa mahdollisuuksia..
Pienin viihtyi ehdottomasti parhaiten hiekkalaatikolla, kuunteli innoissaan Peukkulan väen laulutuokiota ja heitteli palloja reikään. Likka sai kynsiinsä pinkkiä kimaltavaa lakkaa ja Poika viihty pikkusiskon kanssa heitellen palloja, tai lähinnä hakien niitä, kun toinen visko minne sattui.. ;)
Noh, mukaan tarttui iso kasa esitteitä talomalleista ja kotona niitä selatessa löydettiin jopa pari IHANAA pohjaa, jotka niin kutsuivat meitä molempia. Niissä oli just ne kaikki elementit mitä tahdotaan "seuraavaan". Kodinhoitohuone EI OLE keittiön yhteydessä ja kodarista löytyy sekä paikka kuivata vaatteita, että iso vaatehuone. Talosta tulisi 2-tasoinen, jotta lapset saisi omaakin rauhaa, eikä aina tarttis olla hoitolasten kanssa "yhdessä". Jokaiselle oma huone. Lapset jo riiteli missä huoneessa he tulevat asumaan ja minkä väriset seinät pitää olla! Oltiin ihmeissämme. Tähän asti kumpikin on itkuun purskahtanu ettei ikinä aio muuttaa tästä pois.. Nyt suorastaan kinusivat et voidaanko jo muuttaa ja alkaa rakentamaan... :O Ihanaa on perheen tuki <3
Alkusta asti on tuntunut että tämä on meidän KOTI, eikä vain TALO.
Suurin haave, joka saatiin toteutettua. Paikka, jossa on hyvä olla, juuri tässä, juuri nyt.
Mutta, silti jotain puuttuu, jokin ei tunnu enää hyvältä, jokin on alkanu rapsuttaa sanaa koti irti seinistä ja siihen alkaa muodostumaan yhä selvemmin talo... Vain talo, yksi muiden joukossa...
Nyt unelmoimme uudesta KODISTA.
Yhdessä, perheenä. Uudesta alusta, uudesta raksa-ajasta..
Uusista haasteista. ai että...
VOI VELJET ku jäi kutittamaan ja sormia syyhyttämään tuo raksailu, ihan tosissaan.. Kuume on korkealla ja näyttää pahasti siltä, ettei tää kuume ihan heti laske... On vain kaksi mutkaa enää matkassa, joista suurin on TONTTI, joita täällä kylällä ei pahemmin ole enää tarjolla!
Toinen on sitten tämän myyminen. Kuinka sitä voi myydä talon, jonka teki itse tontin raivaamisesta alkaen. Katso risuja, raahasi kiviä, leikki kuralällyllä, pelkäsi valuvaa rapaa. Odotti aina uuden vaiheen aloittamista ja teki kaiken sydämellään..
Kuinka tästä voi luopua?
Jos vaikka rakentais mökille aitan, helpottaiskohan sitten raksakuume, kun pääsis ees jotain tekemään?? Saisi edes parilla vuodella siirrettyä tätä kuumetta eteenpäin..
Mene ja tiedä.. Vain aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!