Olipa tuossa nyt sit jonkun asteinen blogitauko ihan suunnittelematta..
Täytyy kyllä sanoa, että ei vaan ole kerennyt täällä edes käydä.
Paljon on asiaa, joista tahdon kanssanne jakaa ja kertoa, mutta aikaa vaan ei saa revittyä päiviin yhtään lisää.
Lisäksi tässä oli lomaviikko välissä, joka me käytettiin hyvin hyödyksi, olikohan yksi ilta, ettei ollut mitään "tekemistä"...
Töitä, töitä..
Päivät on olleet pitkiä ja raskaita. Ei niinkään lasten kanssa, mutta vanhemmat (tässä tapauksessa vain yksi vanhempi), sai sellasen mylläkän aikaan, että pipokin meinas lähtee päästä kun hän pisti tuulemaan, eikä ollenkaan hyvällä tavalla! Minusta on erittäin tärkeää, että aikuinen puhuu aikuiselle ja keskustellaan niistäkin asioista, mitkä ei ihan toimi ja olen rehellisesti kertonut vanhemmille kaiken mitä hoidossa tapahtuu (siis tekemiset, syömiset, nukkumiset, riehumiset, tönimiset...) ja toivoin, että jos vanhemmilla on jotain sanottavaa, sanovat suoraan, MUTTA kun ei niin ei! Jostain syystä niskassa kuiskii koko ajan vain se, että onko perheellä itellään jotain salattavaa, kun kerran mistään ei saa puhua, kommentoida tai pyytää selvitystä lapsen kertomiin "satuihin"..
Oon niin sanaton!
Noh, he pyysivät vaihtoa toiseen hoitopaikkaan ja luojan kiitos, saivat sen. Ennen tätä jatkui kuitenkin vanhemman kaksi viikkoa kestänyt täysi hiljaisuus, mitään ei sanottu missään tilanteessa! Voitte kuvitella miten ahdistavaa... Lasten kanssa kun mitään ongelmaa ei ole ollut pitkään aikaan (aikasemmin ruoka ei meinannut maistua.. mut sekin saatiin korjattua..)...
Hyviä asioita on, että kun tapaat aikuisen, joka ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen heistä voi päästä eroon. (En siis tarkoita pahalla, vaan sitä että ei minunkaan tarvitse kaikkea kestää ja jossain menee se jaksamisen raja) Joskus tässä työssä käy vaan niin huono mäihä, ettei mikään riitä, vaikka venyisit kuinka.. Toisaalta, kyllä minä ihmettelen edelleen miksei asiaa otettu puheeksi kanssani missään vaiheessa..??
Tilalle on tulossa jo uusia, joten työt jatkuu edelleen ja mä niin nautin arjesta, NYT kun ei tartte olla rautakanki takapuolessa tuon yhden takia.. Toivon että seuraavat vanhemmat ovat yhtä ihania kuin tämän toisen perheen vanhemmat, jotka kysyvät paljon ja pyytävät neuvoa vaatteista alkaen. He luottavat ja minä luotan heihin.
Tuun kertoo loppuviikolla väliaikakuulumisia lisää, nyt on suunnattava laatimaan kriisisuunnitelmaa, sillä aikaa kun pikkuset nukkuu!
Mukavan tuulisen aurinkoista päivää teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!