Syömishäiriöliitto SYLI ry haastoi mukaan
ÄLÄ LAIHDUTA- päivään!
Minä haastan mukaan kaikki tämän tekstin lukijat!
Älä laihduta päivä!
EN vahdi syömisiäni!
Tänään ja huomenna olen tyytyväinen itseeni!
Minun kroppani, minun elämäni.
Onnellinen juuri tällaisenä!
Pohjimmiltaan kysymys kuuluu:
Tekeekö laihuus ja ainainen laihduttaminen onnelliseksi?
Onko jokainen hiki lenkki pakko juosta?
Onko pakko olla yhtä laiha kuin kuvissa keikistelevät vääristyneen minäkuvan omaavat mallit? (malleissahan ei periaattessa vika oo vaan, siinä, joka heistä muokkaa epäaitoja bimboja!)
Onko pakko kilpailla kiloja karistamalla? Kuka siinäkin voittaa?
Onko pakko tehdä just niin kuin kaikki muut tekee?
EI todellakaan.
Miksei vain voi olla oma itsensä ja tyytyväinen siihen millainen on?
Miksei voi olla aito ja omanlaisensa?
Miksei voi olla aito ja omanlaisensa?
Minä aion olla jatkossa(KIN) ihan vain oma itseni!
En aio kiinnittää pilkun viilaajan tavoin huomiota siihen tuliko viikonloppuna herkuteltua itselle kiloja kaksi vai kolme.. Vaan kiinnitän huomiota siihen, että voin hyvin omana itsenäni, luoden arjen ja rutiinit elämäni mukaan. Vähän liikuntaa sinne, toisinaan tuonne (arkiliikuntaa saa ihan kiitettävästi juostessa kolmen yksivuotiaan perässä!)..
Aion jatkossakin syödä monipuolisesti ruokaa ja herkutella (silloin tällöin).
Aion olla jatkossa onnellinen, juuri tällaisenä kuin mitä olen!
Minulla on vähä vararengasta, mutta mitä sitten?
Mä oon kaikin puolin onnellinen. Olen kuitenkin periaattessa ja pohjimmiltani onnellinen kropastani juuri tälläisenä! (ainahan vararengas voisi olla tyhjempi, mutta pysyykö silloin enää pinnalla, olisinko silloin enää minä? ;) ) Se on ollut kolmelle lapselle koti, se on joutunut venymään ja paukkumaan. Se edelleen vihoittelee lonkista ja vähän muualtakin, jotka kipeytyivät raskauksista. Se edelleen näyttää kaikille että tuosta on kaksi lasta kaivettu maailmaan, revitty ja kiskottu kylmään ulkomaailmaan.. Kroppa on nähnyt vaikka mitä, se on ollu hoikka, se on saanut 9 kk aikana 25 kg, 23 kg ja 15 kg ylimääräistä. Se on ollut turvoksissa ja kerryttänyt nesteitä. Silti se on aina ollut minun kroppani. Enkä ole tahtonut sitä muuttaa, oikeastaan mihinkään kokonaan. Aina olen jonkun "kuurin" tai "hömpötyksen" aloittanut (niistä on ollut täälläkin puhetta pariin otteeseen), mutta olenko kertaakaan vienyt asiaa tavoitteisiin saakka? Vienyt loppuun asti?? En, kuka tahtoisi luopua omasta kropastaan..
Mutta koskaan minulla ei siis ole ollut syömishöiriötä.
Ruokavalioni on ollut yksipuolinen, olen hukuttanut murheita ja raskaushormoneja suklaaseen!
Olen ahminut ja olen kyllä ollut deitillä... Paino-ongelmia minulla ei ole ollut.. Olen aina ollut normaalipainoinen (paitsi raskauksien loppu metreillä, mutta se onkin sallittu poikkeus!).. Siksi varmaan olenkin onnellinen kropastani juuri tälläisenä.
Itse syöminen ei ole ollut ongelma, päinvastoin.
Rakastan ruokaa, olen kokki, teen ruokaa joka päivä.. Herkuttelen (ehkä liiankin usein..?), mutta pääasiassa kotiruoka on monipuolista ja terveellistä!
Herkut vaan kuuluvat viikonloppuihin!
Mutta laihduttamaan minusta ei silti ole.
Se on jotain mitä en vaan pysty tekemään, enkä oikeastaan tahdokaan.
Olen hyvä juuri tällaisenä, omankokoisena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hipsula kiittää kommenteista!